helmikuun neljästoista

Todellinen ystävänpäivä on vietetty tänään peiton alla nenäliinapaketti ja kurkkukarkit seurana. Vaihtelua normaaliin siis. Oon jotenkin tosi huono muistamaan ystäviäni mitenkään, joten siksi tämmöset erityiselle muistamiselle tarkoitetut päivät on teoriassa ihan jees, mutta tänä vuonna en muistanu ketään näköjään tästä päivästä huolimatta. Ryhdistäydy Emi!

Oon jo useampaan otteeseen pohtinu, että tää suomalaisiin ystäviin yhteydettömyys saattaa kostautua ja kotiinpaluun jälkeen kukaan ei enää muista mua. Simone on kertonu aika karmaisevia omakohtaisia kokemuksia nimittäin. Noo on mulla tässä aikaa ryhdistäytyä ja aina on sentään partio, joka toivon mukaan huolii mut vielä takasin.

kyllä Puh tietää!

Joka tapauksessa tää kirjotus oli vähän niinku omistettu niille kolmelle ihan huisin parhaalle ystävälleni Suomeen, joihin oon pitäny hävettävän vähän yhteyttä. Jaana, Eve ja Karo Ilmotan jo nytte, et ku oon takasi Suomes nii leiriydyn teiän nurkkii ja haluun kuulla kaikki kuulumiset. piste.

kuva varastettu täältä