Fa- Fa- Faschiiing!

Nyt on juhlittu taas riittävästi naamiaisia vähäksi aikaa, puuh! Tosin ei sillä etteikö se olis ihan hauskaa ollu, mutta 7 tuntia penkkarimeininkiä, kun koko ajan hameen helmassa roikkuu vähintään yksi jota pelottaa, yksi jonka nenä pitää niistää ja yksi joka haluaa lisää karkkeja. Sopeuduin hyvin sinne kolme vuotiaitten joukkoon ja olin ihan innoissani tanssimassa ja laulamassa, onneksi kukaan ei videoinnu siellä. Mulla oli myös huomattavasti suurempi auktoriteetti lapsiin, oliskohan mun Böse Hexe (kiukkuinen noita) -asulla ollu vaikutusta asiaan. Pitäs varmaan ottaa se vakituiseksi työasuksi. Päivästä mulla on erittäin säälittävän vähän kuvia. Eikä yhtään kuvaa itsestäni. Mulla oli sentään hieno hämähäkinseitti maalaus poskessa, että vähintään se olis pitäny muistaa taltioida..

koko päiväkoti näytti ihan viidakolta!

tässä kaikki mitä mun noita-asusta on kuvina :C

Tänään oon taas juossu paikasta toiseen, ja tuskaillu tekniikan hankaluutta paikallisen Sokoksen valokuva-automaatilla joka on toista päivää rikki, ja kun miä tartteisin ne kuvat just nyt heti! Sen lisäksi tänään lasten nukkuessa päiväunia, pohdiskelin jotain syvällistä eli mietin, että miks musta on tullu täällä niin tauno. Tai oon ehkä alusta asti olluki, mut silloin sen pysty vielä laittaa vieraan kielen syyksi, nyt se ei enää oo kovin uskottavaa. (Tosin tuntuu, että osa päiväkotini tarhatädeistä on erikoistunut pikkuasioista niuhottamiseen.) Esimerkiksi päätän yhden kerran hiukan laiskotella ja kaadan tiskivesiämpärin vessanpöntön sijaan keittiön viemäriin, tietysti juuri sillä hetkellä sattuu joku korkeampiarvoinen siihen selän taakse ja voi ylväästi huomauttaa asiasta. Lounaalla kerään osalta lapsista lusikat pois, kun en tajua että tarjolla on vielä lusikoitavaa jälkkäriä. Hukkaan lomailmoituslapun, uuden pyydettyäni löydän sen vanhan, mutten kehtaa enää palauttaa sitä uuttakaan. Ja vimeksi tänään unohdin tarkistaa, että yhdellä pienistä on vaippa nukkumaan mennessä, no tietysti ei ollut ja se juuri tänään unohti sanoa ajoissa että tahtoo vessaan. Välillä musta tuntuu että huoh, hulluutta tämmönen työ!

No oikeesti tää on yhäki ihan kivaa! Oon nykyisinkin vielä lasten mielestä ihan lieb, ja tänään viimeksi olin yhden pojan mielestä kaikkien aikojen paras kurahousujen pukija. Olin aika ylpee tosta tittelistä! Pienet jutut piristää mun päivää, ja lapsilta saa suoraa palautetta niin hyvässä kuin pahassakin, joten kohteliaisuudetkin tulee suoraan sydämestä! :)

totta kai meillä oli vielä illalla omat Fasching bileet!

Torstai on luksusta, sillä meen vasta puol kymmeneksi töihin, jeij!

Tässä tää kirjotuksen alotus on ollu koko illan auki. Mutta mun motivaatio on kateissa. Joku väitti, että jaksan kirjoittaa kuulumisia korkeintaan viikon ennen kuin kyllästyn tähän koko touhuun. Mutta selvisin näköjään paljon kauemmin. Enkä aio tätä lopettaa ihan vain siksi, että haluan jotain muistelmia vanhana mummuna lukea Saksan vuodestani. Siinä siis syy hiljaisuuteeni, yritän taas saada itseni hiukan aktivoitua.