Ei tää pannukakku oo mikää jälkiruoka!

En taas hetkeen pysty unohtaa sitä hetkeä, jolloin en tienny että olisko pitäny itkeä vai nauraa, joten päätin jakaa sen teillekin. Päiväkodissa nimittäin oli yks päivä ruuaksi nuudelikeittoa ja pannukakkua omenahillolla. Siinä sitten ruokaa jakaessani yksi pikku poika alkoi kitistä että "en syö keittoa, haluun tota omenahilloa". Tyynesti selitin, että eka syödään tää keitto ja sitte jälkkäriksi on pannukakkua ja omenahilloo. Vieressä ollut tarhatäti katsoi mua kulmat kurtussa ja tokaisi aika tuimasti "Ei tää pannukakku oo mikää jälkkäri, tää keitto on alkukeitto ja sitten ruuaksi on pannukakkua!" Kelasin pari kertaa päässäni, että tajusinko nyt oikein. No tässä on ainakin tähän mennessä kummallisin asia mistä mulle on ärähdetty!

Vielä vähän Tim Benzko -hehkutusta

Tuosta jutusta voi myös päätellä, ettei mun elämässä tapahdu mitään kummallista. Rosa suuntaa sunnuntaina Müncheniin ja Eman tilalle tuli viime viikolla uusi huisin mukava Laura. Nyt kun täällä on jo yksi Emilia ja Laura mun lisäksi ollut niin seuraavaksi tulee luultavasti joku Mahlio ...sitä odotellessa! :D

simonen kamerasta löysin yhden uudenvuoden kaverikuvan :D

Huomiseksi olisi saksan läksynä kirjoittaa tarina liittyen lempparisaksalaiseen sanaan. Tätä on multa kysytty jo monesti, ja mietin sanoja joiden ääntäminen on hauskankuuloista. Tämän hetkiset suosikit ovat: Wirbelsäule (selkäranka), entschuldigung (anteeksi) ja Selbstbedienung (itsepalvelu). Kun mulla oli siinä sitten liiaksi aikaa mietin myös tämänhetkiset inhokit: Gummibärchen (nallekarkki), Ostern (pääsiäinen), draußen (ulkona). Inhokeiksi nuo lukeutuivat, koska en osaa (harjoittelusta huolimatta) ääntää niitä kuulostamatta hölmöltä, ja pääsiäisen unohdan aina ku sitä tartteisin..

Onko joku miettinyt suomalaista lempparisanaansa?