Tää on sen verran harvinainen tapahtuma, että ansaitsee päästä otsikkoon asti. Viime torstain jälkeen ei oo nimittäin moista hetkeä koettu. Ilmiselvä tervehtymisen merkki siis.
Hassua, että tää on ollu neljän kuukauden tylsin viikko. Oon niin pitkästyny että maanantaina oon varmaan ihan huimissa fiiliksissä päästessäni vihdoin töihin. Mietin jo eilen, että voisin vaikka sen kunniaks leipoo suklaakakkua tarhatädeille. Meillä on tiistaina jotkut hölmöt karnevaalipippalot, enkä haluis mitää naamiaispukuu sitä varten ostaa. Toivon, että ehdin maanantaina kaivella päiväkodin pukuvarastoa esim. noitahatun toivossa.
Aikani tappamiseksi oon alotellu taas ihan naurettavia projekteja. Aion nimittäin säästää maitotölkkejä, että voin pitää pääsiäisaskartelua päiväkodissa. Sen lisäksi googlettelin nettisaksan kursseja ja oon pelaillu jotain ihan hölmöjä pelejä siellä. Tänään keräsin voimani ja raahauduin tohon sadan metrin päähän kirjastoon. Puolessa välissä matkaa alkoi väsyttää ja visiitti kestikin varmaan vartin, ja silti kotiin tullessa olin nukahtaa pystyyn.
Löysin viime viikonlopulta kuvia siitä mansikkamarenkitortusta ja Rosan espanjapäivällisestä. Sen lisäksi vuodatin kylpyammeellisen onnen kyyneliä, kun Rosa antoi mulle lahjaks oman I ♥ scout -paitansa. Olin kadehtinu sitä neljä kuukautta, ja miettiny mistä voisin ostaa samanlaisen. En kuitenkaan osannu odottaa, että se tosiaan antais omansa mulle "muistoksi"
Kattelin tänään sattumalta uutisia telkkarista ja siellä kerrottiin, että Lordin rumpali oli kuollut ja soitettiin Hard Rock Hallelujaa. En ois aatellu, että se nyt noin iso juttu Saksassa olis. Wau! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti