Hola! Hallo! Moi!

Kyllä on ollut taas hankalaa saada tänne kuulumisia jaetuksi. Vaikka oon vaan kotona lomaillu. Tässä on tosiaan oma viehatyksensä, (johtuiskohan myös vähän seurasta..). Harmi ettei sää ole kauheemmin suosinut. Huomenna toivottavasti olis vähän parempi ilma.

Leipzigin viikonloppu meni leppoisasti. Sain nukuttua univelkani pois ja syötyä makoisasti hotelliaamupalaa! :)
Ite kaupungista mulla on ihan minimaalisesti kuvia. Tosin ei siellä mitään niin erityistä kuvattavaa ollukaa. Ja mun kamera on jotenkin päättänyt sumentaa kaikki kuvat. Olis varmaan pitäny puhdistella sitä vähän etukäteen.

miksei Suomessa yliopistot näytä tommosilta

oli siellä pieni tavaratalo suihkulähteineenkin

meiän hotelli

Mietin, että onhan tässä viikon aikana nyt jotain raportoimisen arvoista oikeesti tapahtunu. En vaan osaa jotenkin kirjoittaa tänään mitään.

- Mulla oli eilen eka espanjan tunti. Oon siitä tosi innoissani, vaikkakin se tulee paljon hankalempaa ku osasin ajatella. Sain eilen aikaan niin sekavia muistiinpanoja, että luultavasti en enää tänään tajuaisi niistä mitään.

-Kävin tänään pitämässä lapsille päiväkodissa englantia. Lomasta huolimatta.. ja kun olin yllärinä vienyt paikalle karkkia. Olin taas paras ja englanti oli kivaa. Harmikseni sain kuulla, ettei sinne oikein sais tuoda lasten takia vieraita. :(

-Leivottiin tänään laskiaspullia. Oli siistiä syödä jotain kotitekoista suomalaista, vaikkakin vähän jäljessä, eikä täällä kyllä luntakaan oo.

-Syötiin aamupalaksi ekaa kertaa leipomon tuoreita sämpylöitä, ja mun täytyy kyllä rehellisesti todeta, että lidlin pakastealtaan halvimmat sämpylät voitti aika reilusti ne moniviljaiset leipomon yksilöt. No tulipahan kokeiltua. Vein myös ekaa kertaa panttipulloja kauppaan täällä. Cool!

-Ollaan nukuttu, nukuttu ja nukuttu. Ja silti ollaan yhä väsyneitä. Huomenna aion olla pirteä ja esitellä hiukan paremmin tätä kaupunkia, ja ehdottomasti mennä päiväkahville jätskibaariin!

Kaikesta arkisuudesta huolimatta tää viikko on ollut kiva, okei paras. Onhan se nyt ihan hienoo, että voi taas tehdä pitkästä aikaa kaikkea yhdessä ja riidellä muunmuassa siitä, että miten kurkku kuuluu avata paketistaan tai kuuluuko margariinipakettiin jättää veitsi jääkaappiin. En ees haluu ajatella sitä, että Matias lähtee parin päivän päästä kotiin. En ehkä päästä sitä. Tai tuun ite mukana.

Tässä illan soitetuin kappale. Se soi varmaan mun päässä vähintään seuraavat pari viikkoa. Kiva!

Nyt ois kuitenkin vielä opeltetava huomista varten yks hämähäkki -laulu englanniks ja sitte vois taas vaihteeks mennä nukkumaan! Öitä! :)

Terkkuja lähettää Emi (ja vähän toi alikersantti Hakalahtikin)

Fa- Fa- Faschiiing!

Nyt on juhlittu taas riittävästi naamiaisia vähäksi aikaa, puuh! Tosin ei sillä etteikö se olis ihan hauskaa ollu, mutta 7 tuntia penkkarimeininkiä, kun koko ajan hameen helmassa roikkuu vähintään yksi jota pelottaa, yksi jonka nenä pitää niistää ja yksi joka haluaa lisää karkkeja. Sopeuduin hyvin sinne kolme vuotiaitten joukkoon ja olin ihan innoissani tanssimassa ja laulamassa, onneksi kukaan ei videoinnu siellä. Mulla oli myös huomattavasti suurempi auktoriteetti lapsiin, oliskohan mun Böse Hexe (kiukkuinen noita) -asulla ollu vaikutusta asiaan. Pitäs varmaan ottaa se vakituiseksi työasuksi. Päivästä mulla on erittäin säälittävän vähän kuvia. Eikä yhtään kuvaa itsestäni. Mulla oli sentään hieno hämähäkinseitti maalaus poskessa, että vähintään se olis pitäny muistaa taltioida..

koko päiväkoti näytti ihan viidakolta!

tässä kaikki mitä mun noita-asusta on kuvina :C

Tänään oon taas juossu paikasta toiseen, ja tuskaillu tekniikan hankaluutta paikallisen Sokoksen valokuva-automaatilla joka on toista päivää rikki, ja kun miä tartteisin ne kuvat just nyt heti! Sen lisäksi tänään lasten nukkuessa päiväunia, pohdiskelin jotain syvällistä eli mietin, että miks musta on tullu täällä niin tauno. Tai oon ehkä alusta asti olluki, mut silloin sen pysty vielä laittaa vieraan kielen syyksi, nyt se ei enää oo kovin uskottavaa. (Tosin tuntuu, että osa päiväkotini tarhatädeistä on erikoistunut pikkuasioista niuhottamiseen.) Esimerkiksi päätän yhden kerran hiukan laiskotella ja kaadan tiskivesiämpärin vessanpöntön sijaan keittiön viemäriin, tietysti juuri sillä hetkellä sattuu joku korkeampiarvoinen siihen selän taakse ja voi ylväästi huomauttaa asiasta. Lounaalla kerään osalta lapsista lusikat pois, kun en tajua että tarjolla on vielä lusikoitavaa jälkkäriä. Hukkaan lomailmoituslapun, uuden pyydettyäni löydän sen vanhan, mutten kehtaa enää palauttaa sitä uuttakaan. Ja vimeksi tänään unohdin tarkistaa, että yhdellä pienistä on vaippa nukkumaan mennessä, no tietysti ei ollut ja se juuri tänään unohti sanoa ajoissa että tahtoo vessaan. Välillä musta tuntuu että huoh, hulluutta tämmönen työ!

No oikeesti tää on yhäki ihan kivaa! Oon nykyisinkin vielä lasten mielestä ihan lieb, ja tänään viimeksi olin yhden pojan mielestä kaikkien aikojen paras kurahousujen pukija. Olin aika ylpee tosta tittelistä! Pienet jutut piristää mun päivää, ja lapsilta saa suoraa palautetta niin hyvässä kuin pahassakin, joten kohteliaisuudetkin tulee suoraan sydämestä! :)

totta kai meillä oli vielä illalla omat Fasching bileet!

Torstai on luksusta, sillä meen vasta puol kymmeneksi töihin, jeij!

Tässä tää kirjotuksen alotus on ollu koko illan auki. Mutta mun motivaatio on kateissa. Joku väitti, että jaksan kirjoittaa kuulumisia korkeintaan viikon ennen kuin kyllästyn tähän koko touhuun. Mutta selvisin näköjään paljon kauemmin. Enkä aio tätä lopettaa ihan vain siksi, että haluan jotain muistelmia vanhana mummuna lukea Saksan vuodestani. Siinä siis syy hiljaisuuteeni, yritän taas saada itseni hiukan aktivoitua.

Olen onnellinen, mitä sä luulit...

Heräsin tänään ja toi biisi alkoi yhtäkkiä soida päässäni. Wou! Ehkä seuraavilla tapahtumilla on jotain tekemistä tän kanssa:

♥ Nukuin koko yön heräämättä kertaakaan mihinkään yskäkohtaukseen.

♥ Mulla on enää yks aikaansaamattomuuspäivä jäljellä ja maanantaina pääsen vihdoin takasin töihin!

♥ Kokkailin eilen ihan aikani kuluksi niin hyviä lihapullia ja uuniperunoita, että söin itseni pitkästä aikaa halkeamispisteeseen.. ja vähän vielä sen jälkeenkin ja loput vielä tänään.

♥ Löysin vihdoin ystävänpäivän jälkeisestä alennuksesta vaaleenpunasen ruukkuruusun ikkunalaudalleni. Matiaksen mielestä se tosin näytti salaatilta. Noh....

♥ Sain huiman rairuohonistutus askarteluidean päiväkotiin. Oon siitä ehkä vähän liiankin innoissani.

♥ Laskin juuri, että jäljellä on 5 päivää ja hän on täällä! Oon kuitenkin selvinny ainakin 136 päivää yksin, eikä se ees (ihan aina) niin kauheeta ollu. Oon innoissani, että voin näyttää sille kaikki; päiväkodin, lapset, kuntosalin, lähikaupan, lempparileipomon, ja tietysti tytöt! Tuu jo! :)

♥ Selailin vanhoja täältä saksasta otettuja kuviani ja naureskelin yksinäni ääneen kaikille muistoille. Nyt jaksaa naurattaa jopa se, että lämmitys oli syksyllä pari päivää rikki ja istuttiin sisällä takit päällä. Kyllä tää on vaan kaikesta huolimatta ollut aika unohtumatonta aikaa.

Aaw, tällä hetkellä samaistun tähän aika hyvin!

♥ Ja nyt aion mennä paistamaan itelleni vielä vähän lettuja. Ihan vaikka sen kunniaksi, että oon vihdoin terveenä.

PUS KAIKILLE JA HYVÄÄ VIIKONLOPUN JATKOA!

♥ Emi

kuvat lainattu weheartit

En oo yskiny tuntiin!

Tää on sen verran harvinainen tapahtuma, että ansaitsee päästä otsikkoon asti. Viime torstain jälkeen ei oo nimittäin moista hetkeä koettu. Ilmiselvä tervehtymisen merkki siis.

Hassua, että tää on ollu neljän kuukauden tylsin viikko. Oon niin pitkästyny että maanantaina oon varmaan ihan huimissa fiiliksissä päästessäni vihdoin töihin. Mietin jo eilen, että voisin vaikka sen kunniaks leipoo suklaakakkua tarhatädeille. Meillä on tiistaina jotkut hölmöt karnevaalipippalot, enkä haluis mitää naamiaispukuu sitä varten ostaa. Toivon, että ehdin maanantaina kaivella päiväkodin pukuvarastoa esim. noitahatun toivossa.

 Aikani tappamiseksi oon alotellu taas ihan naurettavia projekteja. Aion nimittäin säästää maitotölkkejä, että voin pitää pääsiäisaskartelua päiväkodissa. Sen lisäksi googlettelin nettisaksan kursseja ja oon pelaillu jotain ihan hölmöjä pelejä siellä. Tänään keräsin voimani ja raahauduin tohon sadan metrin päähän kirjastoon. Puolessa välissä matkaa alkoi väsyttää ja visiitti kestikin varmaan vartin, ja silti kotiin tullessa olin nukahtaa pystyyn.

Löysin viime viikonlopulta kuvia siitä mansikkamarenkitortusta ja Rosan espanjapäivällisestä. Sen lisäksi vuodatin kylpyammeellisen onnen kyyneliä, kun Rosa antoi mulle lahjaks oman I ♥ scout -paitansa. Olin kadehtinu sitä neljä kuukautta, ja miettiny mistä voisin ostaa samanlaisen. En kuitenkaan osannu odottaa, että se tosiaan antais omansa mulle "muistoksi"

Kattelin tänään sattumalta uutisia telkkarista ja siellä kerrottiin, että Lordin rumpali oli kuollut ja soitettiin Hard Rock Hallelujaa. En ois aatellu, että se nyt noin iso juttu Saksassa olis. Wau! :)

helmikuun neljästoista

Todellinen ystävänpäivä on vietetty tänään peiton alla nenäliinapaketti ja kurkkukarkit seurana. Vaihtelua normaaliin siis. Oon jotenkin tosi huono muistamaan ystäviäni mitenkään, joten siksi tämmöset erityiselle muistamiselle tarkoitetut päivät on teoriassa ihan jees, mutta tänä vuonna en muistanu ketään näköjään tästä päivästä huolimatta. Ryhdistäydy Emi!

Oon jo useampaan otteeseen pohtinu, että tää suomalaisiin ystäviin yhteydettömyys saattaa kostautua ja kotiinpaluun jälkeen kukaan ei enää muista mua. Simone on kertonu aika karmaisevia omakohtaisia kokemuksia nimittäin. Noo on mulla tässä aikaa ryhdistäytyä ja aina on sentään partio, joka toivon mukaan huolii mut vielä takasin.

kyllä Puh tietää!

Joka tapauksessa tää kirjotus oli vähän niinku omistettu niille kolmelle ihan huisin parhaalle ystävälleni Suomeen, joihin oon pitäny hävettävän vähän yhteyttä. Jaana, Eve ja Karo Ilmotan jo nytte, et ku oon takasi Suomes nii leiriydyn teiän nurkkii ja haluun kuulla kaikki kuulumiset. piste.

kuva varastettu täältä

Diagnose: Infekt der oberen Luftwege

Kyllä on ollu taas vaihteeksi jännittävä aamupäivä, kiitos saksan mielenkiintoiselle lääkärijärjestelmälle. Tunsin itseni pitkästä aikaa täysin turistiksi ja olin niin turhautunu, että jouduin jopa antamaan periksi rosinenbrötchen (rusinasämpylä) lakosta ja marssin lempparileipomooni koko episodin jälkeen.

Heräsin aamulla nenäliinameren keskeltä ilman ääntä. Kahden teekupillisen jälkeen kello oli puoli yhdeksän, soitin päiväkotiin että oon kipeenä enkä ainakaan tänää tuu töihin. Sitten lähdin tallustamaan kohti mulle suositeltua lääkärisetää, paikalle päästyäni kysyin vapaata aikaa ja mulle sanottiin että valitettavasti lääkäri ei ota vastaan enää uusia potilaita, kun on niin täyttä. Okei, no pyysin sitten vastaanoton tätiä suosittelemaan mulle jotain toista lääkäriä. Siinä sitten sain yhden tohtorin nimen ja osoitteen toiselta puolelta kaupunkia ja lähdin strassenbahn seikkailulle. Junassa tajusin, että mun pankkikortti on toisen laukun taskussa, eikä mulla ollut edes kolikoita lippuautomaattiin joten matkustin pummilla. Sitten tajusin, ettei mulla suuremmin oo käteistäkään, että millähän miä sen lääkärin meinaan maksaa... Siinä sitten kuitenkin harhailin osoitteen perässä ja kyselin vastaantulijoilta, kukaan ei ollu kuullu moisesta tohtorista eikä sen vastaaotosta kyllä näkyny jälkeäkään. Jes! Seuraavaksi yritin soittaa meiän "pomolle" ja kysyä neuvoa, mutta tietysti mulla oli väärä puhelinnumero. Rosakaan ei vastannu puhelimeen, ja tietysti tutori on juuri tän viikon lomalla. Päätin sitten lähteä kotiin, etsimään netistä jonkun päivystävän lääkärin. Löysin lopulta yhden yleislääkärin ja paikalle saavuttuani huomasin, että olin tuossa tien toisella puolella aamulla. Kiva kun ei sieltä voineet tätä paikkaa heti suositella!!

Ulko-oveakaan ei tarvinnut avata, sillä paikalla oli muutama muukin potilas ja pelkälle vastaanotolle jonotus kesti vartin. Sillä aikaa ehdin tuumailla, että mitähän tässä ny pitäis sanoa. Jotenkin ihmeen kautta sain itseni ymmärretyksi ja mulle vaan hymyiltiin ja toivoteltiin kärsivällisyyttä, sillä tässä kuulemma kestää. Seuraavaksi ongelmaksi osoittautui se että lääkäri kutsui potilaat jonkun ihmeellisen radion välityksellä odotustilasta huoneeseensa, enkä tajunnut siitä kutsuhuudosta sanaakaan. Keksin onneksi kätevän taktiikan ja etsin miehen jonka muistin jonottaneeni edelläni ja ajattelin että mun vuoro on sitten hänen jälkeensä. Aikaa odotushuoneessa vierähti kuin keltsulla konsanaan 2 tuntia 15 minuuttia. Lääkärin puheilla olin varmaan vajaat 5 minuuttia, sain viikon sairaslomaa ja kehotuksen hakea apteekista kurkkukarkkeja.... Kotiin kävellessäni mietin, että aika kova tuntipalkka tollasella tohtoritädillä varmaan, kun tunnissa ehtii ottamaan 12 potilasta ja jokaista laskuttaa vähintään viidelläkymmennellä eurolla!

Sairaslomalapun saantiin tänään meni siis aikaa vaivaiset 5tuntia, enkä loppuen lopuksi edes tajunnu että mikä mulla nyt sitte on. Tällä hetkellä kieltämättä kadehdin noita tyttöjä joilla on joko paikalliset poikaystävät tai ihanan auttavaiset tutorit, ettei tarttee siellä yksin nuokkua kuumeisena mitään tajuamattomani turistina. Opin taas hiukan enemmän arvostamaan Suomea ja Hokkasen Mikaa siinä R-kioskin kulmalla.

Tulkaa kiitos hakemaan mut kotiin täältä, sairastan enemmin omassa sängyssä, kun täällä pyrogratia helvetissä, missä jokaikinen pikkuasia tehdään aina mahdollisimman hankalaksi. 

 kiitos, anteeksi ja heippa!

Tyhjää

...autiota


...hiljaista


...nuhaista

Sellaista kuuluu tänne. Aamulla saateltiin Rosa juna-asemalle, tunnelma oli vaivautunu, kun kaikki yritti pidätellä kyyneleitä. Halailtiin ja sovittiin jo mahdollisia kyläilyviikonloppuja. Junan tullessa sanottiin nopeesti heipat, kaikilla oli semmonen hölmö tekohymy naamalla. Kuitenkin kun junasta näkyi enää perävalot, katottiin Nanan kanssa toisiamme ja purskahdettiin itkuun.

Tulin kotiin, keitin teetä ja avasin telkkarin. Ei olis pitäny. Sieltä tuli Spongebob (Paavo pesusieni) ja purskahdin taas itkuun. Katottiin sitä aina tylsinä iltoina yhdessä ja syötiin pipareita. Sen lisäksi, että oon nuhan takia fyysisesti niin voimaton, tuntuu että kaikki tän kodin positiivinen energia lähti Rosan mukana Müncheniin. Nään vaan valkoset seinät ja ne kaatuu kohta niskaan. Onnekseni tajusin, että oon seuraava joka lähtee kotiin. En kestäisi enää yksiäkään jäähyväisiä.

No kaikki hyvä loppuu aikanaan. 

siellä se ny matkustaa uusiin tuuliin...

 Huomenna on kuitenkin luvassa jotain jännää.. nimittäin aion ekaa kertaa suunnata lääkäriin täällä Saksassa! Nuha ja yskä on yltynyt semmoseksi ettei tässä kyllä töihin kykene. Onneksi eiliseltä Family dinneriltä jäi niin paljon ruokaa, että selviän sillä varmaan koko ens viikon.

Tän kaiken takia mulla on tänään koti-ikävä -päivä ...pitkästä aikaa!

//Und das wissen wir beide - wissen wir beide, ganz genau.
Erst lässt man sich treiben, dann schaut man sich um und es hört einfach auf.// Tim Benzko

Päivän kuulumiset

En edes taida huomata ajan kulua täällä. Tänään on jo perjantai ja en oo koko viikkona kaivanu kameraa kertakaa esiin. Ens viikolla meitä on täällä taas yks vähemmän, mutta oikeestaan se ei tunnu niin kauheelle ku etukäteen ajattelin. Tosin katotaan sunnuntaiaamuna mun fiiliksiä kun Rosan junasta näkyy enää perävalot. Suunnittelin aloittavani hengityssuojaimen käytön päiväkodissa, sillä tässä sitä ollaan taas, nimittäin kolmatta kertaa nuhayskässä neljään kuukauden sisällä. Heipat taas urheilulle ainakin loppuviikoksi. Tässä kuitenkin perjantain kuulumiset.

PÄIVÄN-

-Ilonaihe: Lumi!! Lasten kanssa vierähtää vajaa tunti nopeesti ulkona, ku on taas jotain uutta tekemistä. Täällä on oikeesti varmaan 20cm lunta. Ihanan talvista ...enää puuttuu sukset!

-Kauhunhetki oli aamulla päiväkodissa, kun yksi pikkupoika rihtoi itseään irti mun otteesta ja kolautti päänsä patterin kulmaan. Mun silmissä ehti jo sumentua ja olin sillä sekunnilla varma, että paikalle tarvitaan vähintään ambulanssi. Mutta hommasta selvittiin onneksi kylmäpussilla ja parilla kyyneleellä. Huh!

-Ruoka oli ehdottomasti lasten ylijäämäaamupalalta varastetut kanelimurot, nams!

-Aktiviteetti oli vasaran etsintä ja sen seurauksena saatu siivouspuuska

-Posti mummun kirje! ♥

-Löytö oli herkullisen näköisen mansikkamarenkipiirakan ohje netistä. Siinä samalla sain jotain tekemistä huomiselle.

-Kuvat on Kasselin pimentyneestä illasta viime lauantailta. Tuoreimmat otokset mitä mun kamerasta löytyy...

Nyt voi taas huokaista helpotuksesta, kun työviikko on takana. Tietokoneen vieressä kupillinen sitruunateetä ja suklaapipareita. Taustalla soi tietenkin englanninkieliset lastenlaulut, ettei tässä liikaa vapaalle ehtisi heittäytyä!

Hyvää viikonloppua!

Ei tää pannukakku oo mikää jälkiruoka!

En taas hetkeen pysty unohtaa sitä hetkeä, jolloin en tienny että olisko pitäny itkeä vai nauraa, joten päätin jakaa sen teillekin. Päiväkodissa nimittäin oli yks päivä ruuaksi nuudelikeittoa ja pannukakkua omenahillolla. Siinä sitten ruokaa jakaessani yksi pikku poika alkoi kitistä että "en syö keittoa, haluun tota omenahilloa". Tyynesti selitin, että eka syödään tää keitto ja sitte jälkkäriksi on pannukakkua ja omenahilloo. Vieressä ollut tarhatäti katsoi mua kulmat kurtussa ja tokaisi aika tuimasti "Ei tää pannukakku oo mikää jälkkäri, tää keitto on alkukeitto ja sitten ruuaksi on pannukakkua!" Kelasin pari kertaa päässäni, että tajusinko nyt oikein. No tässä on ainakin tähän mennessä kummallisin asia mistä mulle on ärähdetty!

Vielä vähän Tim Benzko -hehkutusta

Tuosta jutusta voi myös päätellä, ettei mun elämässä tapahdu mitään kummallista. Rosa suuntaa sunnuntaina Müncheniin ja Eman tilalle tuli viime viikolla uusi huisin mukava Laura. Nyt kun täällä on jo yksi Emilia ja Laura mun lisäksi ollut niin seuraavaksi tulee luultavasti joku Mahlio ...sitä odotellessa! :D

simonen kamerasta löysin yhden uudenvuoden kaverikuvan :D

Huomiseksi olisi saksan läksynä kirjoittaa tarina liittyen lempparisaksalaiseen sanaan. Tätä on multa kysytty jo monesti, ja mietin sanoja joiden ääntäminen on hauskankuuloista. Tämän hetkiset suosikit ovat: Wirbelsäule (selkäranka), entschuldigung (anteeksi) ja Selbstbedienung (itsepalvelu). Kun mulla oli siinä sitten liiaksi aikaa mietin myös tämänhetkiset inhokit: Gummibärchen (nallekarkki), Ostern (pääsiäinen), draußen (ulkona). Inhokeiksi nuo lukeutuivat, koska en osaa (harjoittelusta huolimatta) ääntää niitä kuulostamatta hölmöltä, ja pääsiäisen unohdan aina ku sitä tartteisin..

Onko joku miettinyt suomalaista lempparisanaansa? 

Manchmal ist dein Herz wie aus Glas und zerbricht mit einem Mal.

Jee Tim Benzko oli hyvä, ja Kasselin viikonloppu jälleen rentouttava. Kävin perjantaina moikkaamassa seminaari kaveria siinä naapurikaupungissa. Peterin työpaikka kehitysvammaisten vanhainkoti oli oikeasti paljon mielenkiintoisempi työpaikka miltä se kuulostaa, olisin viihtyny siellä pidempäänkin mummujen ja pappojen kanssa juttelemassa ja pelailemassa. Onneksi mut toivotettiin tervetulleeksi toistekin! :) Illalla sitten kokkailtiin. Odotin kovasti unkarilaista gulassia, mutta ehkä sitten ens kerralla. Loppuilta katottiin jotain älyhölmöä saksalaista elokuvaa. Olipa niin kivaa, että sen muistaa varmasti pitkään! :)

tää on niin kotoisan näköinen kylän "pääkatu"

vanhainkodissa oli unkarilainen viikko meneillään

kynttiläillallinen :D

Otsikko sopii kuulostaa jotenkin mun olotilaan sopivalta. Tuntuu siltä ettei hyvältä tunnu. Mulla on täällä (ehkä tästä pakkasesta johtuen) joku masennuskausi taas meneillään. Mua kiinnostais tasan tarkkaan löhöillä peiton alla, ja soittaa tota alla olevan biisin kertosäettä sata kertaa peräkkäin ja toivoa, että joku antais mulle vähän elämäniloa. On tavallaan hassua tuntea itsensä surulliseksi. Tai hassua siinä on lähinnä se, etten tiedä miten saisin itseni piristetyksi. Suklaa ei ainakaan oo auttanu, eikä urheilu. Jos jollain on hyviä vitsejä niin niitä voi jättää vaikka tonne kommenttilaatikkoon ;)

                                                
Tää on aika surullinen sanoituksiltaan, mutta keskittykää ennemmin Tim Benzkoon, vaikkei se tässä ehkä kaikkein hurmaavimmalta näytä :D (yks vois kuitenkin käyttää google kääntäjää..)

Sen verran pitää mainostaa olevansa perillä Suomen asioista, että tiedän Sauli Niinistön olevan uusi presidentti!

♥ Emi

P.S Idalle ja Ainolle paljon synttärionnea (kun tämmönen lahopää unohti kortit lähettää..)!! (: