Vaikka sain iskän kanssa viikossa ainakin viis maailmansotaa aikaseksi ja ärsyynnyin siitä että niiden piti joka kulmasta ja auton ikkunasta napsia valokuvia, ja leikkiä turistia joka tilanteessa, oli kuitenkin haikeeta sanoa heipat ja lähettää ne takasin Suomeen. Luulin, että kasvaisin isoksi ja ahkeraksi tässä vajaassa vuodessa, mutta niin se vaan oli kivaa kun joku teki ruokaa, ja siivosi mun puolesta. Ehkä sitten seuraavassa elämässä!
Mietin etukäteen mitä tekemistä me oikeen keksitään täällä kuolleessa pikku kylässä, mutta oikeestaan paljon tehtiin ja paljon jäi vielä seuraavallekin visiitille. Missattiin muunmuassa hienon näköinen Seilbahn (kondoolihissi?) matka vuoren huipulle, Euroopan ainoa joku hieno kiviluola ja Hitlerin suurin asetehdas. Sen sijaan kierreltiin paripäivää Berliinin turistinahtävyyksiä, kirkkoja ja linnoja, ajeltiin pitkin Nordhausenin naapurikyliä, vierailtiin päiväkodissa ja eilen käytiin Kasselissa Simonea moikkaamassa. Kävelykilometrejä kertyi paljon, mutta vastapainoksi paljon tuli kyllä syötyäkin. Ja kun tähän vielä liitetään reilut 500 valokuvaa niin eiköhän hyvän loman tunnusmerkit tullu täytettyä, toivottavasti!
Mulla on jääkaappi täynnä ruokaa, pakastin täynnä ruispaloja. Luin jo tunnin ahkerasti pääsykokeisiin ja Suomen visiittiin on alle kolme viikkoa aikaa. Täällä on siis taas vaihteeksi kaikki okei!
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti