Unohdin eilen sukset kotiin!

Eilinen Erfurtin reissu vaihtuikin yllättäen vaellukseen tässä lähivuoristossa. Koska Nordhausenissa oli aamulla jo t-paita keli, ei tietenkään tultu ajatelleeksi että reilu puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa olis polveen ylettyvät lumikinokset. Mun ja Katerinan ilmeet oli varmasti näkemisen arvoiset, kun herättiin perillä päiväunilta ja tajuttiin että joka puolella on lunta! No jopa koko vaelluksen järjestäjä joutui viiden minuutin jälkeen toteamaan, että lenkkarit oli huono kenkävalinta. Kaikki nimittäin oli lähteneet matkaan vähän turhin vähillä vaatteilla ja osa jopa sandaaleilla. 100 metrin kävelyn jälkeen ei kenenkään sukat olleet enää kuivat, mutta sen ei annettu menoa haitata. Aurinko paistoi, purot solisi ja leskenlehdet kukki.

me vaeltelijat!

nää ei oo vieläkään kuivat

Mukana meitä oli vajaa 30 henkeä. Oli lapsiperheitä, teinityttöjä, vapaaehtoistyöntekijöitä ja yksi koirakin. Mulla tuli partioikävä kun kaikki ihmiset oli niin avoimia ja ystävällisiä. Kukaan ei valittanut märistä sukista tai pitkästättyvästä lumihangessa tarpomisesta. Yksi täti oli jopa leiponut koko porukalle kakkua! Tällaisia lauantaipäiviä voisi olla useamminkin.

Nyt urakoin pari työhommaa valmiiksi ja lähden Silvijan kanssa syömään tiramisujätskiä auringonpaisteeseen. Jottei se kuuloistais liian hyvältä niin muistutan itseäni, että tiistaina alkaa luku-urakka. Loppukevään istunkin sitten pääsykoekirjan kanssa, sillä yks välivuosi oli ihan riittävästi.

♥ Emi

P.S. Miksei kukaan kertonut, että tänään käännetään kelloja. Ihmettelin, että miks mun seinäkello on pysähtynyt tunniksi ja tajusin asian vasta luettuani ekan facebook- päivityksen asiaan liittyen. Jotain hyötyä siitäkin!