Aamu valkeni aurinkoisesti, ja tarkoitus oli lähteä tähän lähistölle Kyffhäuserin muistomerkille ja linnanraunioille kävelylle. Kuskin saapuessa puolenpäivään aikaan paikalle, oli taivas jo pilvessä. Tunti myöhemmin satoi vettä vaakasuorassa. Me ei olla sokerista tehtyjä ja pahimman sadekuuron ajan satuttiin onneksi olemaan kahvilla. Tai pikemminkin syömässä. Ruokavaihtoehtoina olis taas ollut kaikenlaista makkaraa, perunasalaattia, perunalettuja omenahillolla ynnä muuta tyypillistä Thüringeniläistä. Kuitenkin, sen sijaan että olisin uskaltautunut maistamaan jotain paikallista erikoisuutta, söin ranskalaisia majoneesilla, no eipähän ne ainakaan tuottaneet pettymystä. :D
 |
| toi oli niin söpö ku se tuli nuuskutteleen! |
Urheilusuoritukseksi voisi melkein laskea ne miljoonat rappuset jotka kiivettiin muistomerkin näköalatasanteelle. Halusin kuitenkin nähdä kolmenkymmenen kilometrin päähän Nordhauseniin joten päättäväisesti kipusin raput ylös, korkeanpaikan kammosta huolimatta. Näkymä oli hieno, mutta kovan tuulen takia en saanut kotikaupunkia kuvattua, sillä roikuttiin kaksin käsin turvakaiteessa, ettei oltais lähetty tuulen mukana lentoon. Suomi kun on tuhansien järvien maa. Nii Saksa on sitten tuhansien peltojen (ja satojen tuulimyllyjen) maa. Niitä on ihan joka puolella, muttei metsää juuri missään.
Tänään mulla on taas laiskottelupäivä. Semmonen on suotava itselleen vähintään kerran viikossa. Tiedossa on kananuudeliwokin kokkailua, ja ensi viikon Varsovan matkan suunnittelua. Siinä sivussa tosin vähän pyykin pesua, ja päiväkotistressiä, mutta nekään ei nyt ehdi masentaa.
Kuulin eilen, että mun pääsykoelomaan Suomessa on 44 päivää. Tuntuu samalta
kun viisvuotiaana joulupukin odotus, harmi ettei mulla oo täällä suklaakalenteria! :)
♥ Emi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti