Sen lisäksi, että päivä on ollut kirjaimellisesti suklaata täynnä, on se ollut taas kaikkien synkkien kausien jälkeen niin kiva, että muistin miten hauskaa mulla oli täällä aluksi joka päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila lähenteli 20 astetta. Aamulla töihin mennessäni pari pikku igeliä teki halihyökkäyksen. Kuulin olevani paras englannin ope, ja mun pää-olkapää-peppu -laulu oli super! Yksi päikkärin tädeistä toi mulle pääsiäiskukan, kun olin kyselly että mistä niitä vois ostaa. Sen lisäksi selvisin hengissä maailman tylsimmästä saksan tunnista, tein hyvää ruokaa ja ennen kaikkea Katerina on vihdoin Nordhausenissa. Ei oltu nähty kolmeen kuukauteen (!!) ja muffinsseja leipoessa muistin miten huipputyyppi se on. On sanoin kuvailemattoman helpottunu olo, että täällä on taas joku jolle voi kertoa kaikki kurjatki jutut, ja joku jonka kanssa voi iloita yhessä kaikista kivoista jutuista, ja suunnitella älyttömyyksiä kevään tyhjille viikonlopuille, (jos sellasia ylipäätään enään on)
Harmi, ettei oo tullu taas tuota kameraa raahattua mukana, joten tää oli nyt ihan tylsä ja kuvaton turinatuokio. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos, sillä lauantaina aion suunnata Hampuriin, nauttia auringosta ja suurkaupungin hulinasta. Rahapussini ei varmaan oo yhtä innoissani tästä reissusta, sillä saksan joukkoliikennettä on taas kiittäminen, että puoleen hintaan ostetun lipun hinnaksi jää joka tapauksessa 80€. Onhan se yhen päivän reissusta paljon, mutta oon niin totaalisen kyllästyny tähän kotona nyhväilyyn, että kiva vaan saada jotain tekemistä.
Mun älytön kiltteilyluonne näytti tänään taas kyntensä ja mun kävi sääliksi tutorin yksinäisiä aikaisia aamuvuoroja. Tai sitten vaan innoistuin vääränä hetkenä sekunninsadasosaksi ajatuksesta, että menisin Susannen kanssa huomenna jo kuudeksi töihin ja tässä sitä nyt ollaan.
Voin kuvitella kuinka kiitän vielä itseäni tästä kuningasideasta huomenna aamulla kun kello soittaa 4.40. Joten nyt on tosiaan uniaika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti