Samalta viivalta!

Tämä matkakertomukseksi tarkoitettu blogi alkaa uhkaavasti muuttua pääsykoekriiseilyksi! No toisaalta siitä mun arki on viime päivät koostunut.

Materiaalin nimi on vähän hölmösti Samalta viivalta. Tulin nimittäin miettineeksi muun muassa sitä etten todellakaan taida olla muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla. Ei olisi pitänyt löytää netin keskustelupalstoilta niitä kanssapänttääjiä jotka kertoivat ensimmäisenä kahtena päivänä lukeneensa koko vajaan 200 sivun materiaalinivaskan kahteen kertaan läpi. Omani kun ei ole vielä tänne asti päätynyt ja olen koittanut epätoivoisesti tietokoneen näytöltä tunti kerrallaan takoa tuota yli-ihmisille tarkoitettua psykologiaa pieneen tyhmään päähäni. Täytyy vaan toivoa, että tunnen itse oman lukutekniikkani parhaiten ja hiljaa hyvä tulee.

Päivän aikaansaannoksina viisi sivua muistiinpanoja, yksi loppuunkäytetty kynä ja kipeytynyt ranne.

Tämän kirjoituksen julkaistua huijjaan itseni hunajabanaanijugurtilla lukemaan vielä pari sivua kasvatuksen vaikutuksesta nuoren väkivaltaisuuteen, sitten suljen koneen ja alan pakkaamaan! Huomenna nimittäin kutsuu Varsova, Simone ja se yhdeksän tunnin junamatka.

Tulin siis lähinnä kertomaan, että oon vielä toistaiseksi elossa, mutta hiljenen taas keskiviikkoon asti!

DOBRANOC! alias hyvää yötä!

P.S Hyvän yön toivotuksesta puheenollen haluan jakaa kanssanne pienen päiväkotikuulumisen. Nimittäin tänään silittelin erästä pientä tyttöä päiväunille. Se nosti yhtäkkiä peittoa ja kuiskasi. Komm auch mitschlafen. Se siis kutsui mut päiväunille oman peittonsa alle ja sen vaaleanpunainen unipupu antoi mulle hyvänyönpusunkin. On ne vaa nii sulosia!

VAKAVA paikka

Eikä!

Olin oottanut semi innoissani tätä päivää. Sen lisäksi, että tänään on yhden parhaan kaverini synttärit (Onnea Eve vielä kolmannen kerran!), ilmestyi tänään myös kauan odotettu pääsykoemateriaali. Intoa riitti siihen asti kun avasin tiedoston ja huomasin, että edessä on 196 sivua, seitsemän toinen toistaan omituisemmalla otsikolla varustettua romaaniartikkelia.

kuvat on pitkästyttävältä junamatkalta Hampurista kotiin...

Tämän jälkeen vilkaisin pihalle auringonpaisteeseen, katselin kun kesän eka kärpänen lensi kädelle, söin kananugetit loppuun, jälkkäriksi pari riviä suklaata ja sitten päätin aloittaa artikkelien silmäilyn. Ekat viisi minuuttia hoin itsekseen, että kyllä tää on tosi kiinnostavaa. Seuraavat viisi minuuttia taistelin väkisin kiinni painuvia silmäluomia vastaan, ja päästyäni sivulle 21 olin täysin valmis heittämään koneen ulos ikkunasta. Okei, ehkä pidän pienen tauon! :D

"Fylogeneettisestä näkökulmasta katsottuna esimerkiksi
taito diskriminoida ja kategorisoida visuaalisia ja auditiivisia ärsykkeitä
näyttäisi juontavan juurensa nisäkkäiden valmiudesta reagoida
tutusta poikkeavaan tapahtumaan."

Tossa kymmenessä minuutissa tuli pikaisten laskujen mukaan yli 20 sivistävää sanaa joiden merkityksistä mulla ei oo harmainta aavistusta! Ja toi lause oli viiminen niitti sille nyt-mulle-riitti -fiilikselle ja päätin lähteä tänään käymään kuntosalilla ennen kun räjäytän pääni tolla tekstillä!

...ajalta kun olisin kaivannut jotain tekemistä!

Sanokaa, että joku muukin lukee tota. Vertaistuki olis tällä hetkellä ihan jees!

♥ Emi

P.S. Valituksesta huolimatta en tosiaan aio luovuttaa, miettiessäni toista välivuotta ilman opiskelupaikkaa, voisin vaikka teipata ton tekstin otsaani. Toivottakaa siis onnea, lomailu on tältä osin ohi!

Unohdin eilen sukset kotiin!

Eilinen Erfurtin reissu vaihtuikin yllättäen vaellukseen tässä lähivuoristossa. Koska Nordhausenissa oli aamulla jo t-paita keli, ei tietenkään tultu ajatelleeksi että reilu puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa olis polveen ylettyvät lumikinokset. Mun ja Katerinan ilmeet oli varmasti näkemisen arvoiset, kun herättiin perillä päiväunilta ja tajuttiin että joka puolella on lunta! No jopa koko vaelluksen järjestäjä joutui viiden minuutin jälkeen toteamaan, että lenkkarit oli huono kenkävalinta. Kaikki nimittäin oli lähteneet matkaan vähän turhin vähillä vaatteilla ja osa jopa sandaaleilla. 100 metrin kävelyn jälkeen ei kenenkään sukat olleet enää kuivat, mutta sen ei annettu menoa haitata. Aurinko paistoi, purot solisi ja leskenlehdet kukki.

me vaeltelijat!

nää ei oo vieläkään kuivat

Mukana meitä oli vajaa 30 henkeä. Oli lapsiperheitä, teinityttöjä, vapaaehtoistyöntekijöitä ja yksi koirakin. Mulla tuli partioikävä kun kaikki ihmiset oli niin avoimia ja ystävällisiä. Kukaan ei valittanut märistä sukista tai pitkästättyvästä lumihangessa tarpomisesta. Yksi täti oli jopa leiponut koko porukalle kakkua! Tällaisia lauantaipäiviä voisi olla useamminkin.

Nyt urakoin pari työhommaa valmiiksi ja lähden Silvijan kanssa syömään tiramisujätskiä auringonpaisteeseen. Jottei se kuuloistais liian hyvältä niin muistutan itseäni, että tiistaina alkaa luku-urakka. Loppukevään istunkin sitten pääsykoekirjan kanssa, sillä yks välivuosi oli ihan riittävästi.

♥ Emi

P.S. Miksei kukaan kertonut, että tänään käännetään kelloja. Ihmettelin, että miks mun seinäkello on pysähtynyt tunniksi ja tajusin asian vasta luettuani ekan facebook- päivityksen asiaan liittyen. Jotain hyötyä siitäkin!

Pieniä arkisia kuulumisia

On taas jo torstai ja kohta viikonloppu, jee! Selailin viikon kuva-arkistoja, harmi ettei kauniit kevät päivät oo tallentunut kuviksi. Olisi sittenkin pitänyt ottaa se pikkukamerakin tänne mukaan.

 Maanantaina espanjan tunnin jälkeen Susanne kävi iltateellä, juotiin mun marraskuussa saama Geburtstag-tee ja tottakai olin leiponut myös kakkua. Ennen kun ehdin ottaa kuvan aikaansaannoksesta, oli se jo aika lailla syöty.

Tiistaina pakersin ylläolevia maitopurkkirairuoho pääsiäisaskarteluita (hmm.. mitenköhän toikin kuuluis oikeesti kirjottaa) päiväkotiin. Nyt ne on lasten kanssa hienosti maalattu ja Glitter-tusseilla koristeltu, aikamoisia mestariluomuksia. Huomenna olis tarkotus istuttaa rairuohon siemenet. Mietin jo lämmöllä kauhulla sitä sotkua...

Eilen meillä oli Lauran kanssa tylsää ja väkerreltiin jotain hölmöjä askarteluideoita päiväkotiin. Mun omista ei (onneks) oo kuvia, mutta Lauran omat oliki vähä hienompia. Toi vihree on muuten jänis eikä koira, niinkuin sen poikaystävä luuli. :D

Tänään olen ehtinyt jo tekemään erikoista. Nimittäin riitelemään! Riitelen yleensä aina ja kaikesta, mutta täällä olessani en oo kinastellu kenenkään kanssa kertaakaan, jos ei skypekinasteluita Matiaksen kanssa lasketa. Tänään loukkaannuin kuitenkin sydänjuuriani myöten Saksan tunnin jälkeen. Olin räjähtämispisteessä ja samalla meinasin purskahtaa itkuun. Sain yhtäkkiä kuulla omituisia syytöksiä, niin naurettavista asioista, joihin en oikeestaa ollut syypää mitenkään. Yritin keskustella normaalisti kahden marttyyrin kanssa, mutta sitten kun meni hermo niin se meni. Teki mieli laukoa suusta ulos kaikki minkä takia oon täällä joskus ollu vihainen, mutta onneksi onnistuin edes vähän hillitsemään itseäni. Se oli varmasti hassuin yksittäinen minuutti minkä oon tähän mennessä täällä viettäny. Nauroin jopa yksin itelleni myöhemmin. Toiseksi tein havainnon ettei saksaksi voi riidellä. Se vaan kuulostaa ihan luonnottomalta. Siinä olis yksi syy miks voisin jäädä tänne, tosin epäilen että senkin oppisi ajan kanssa...

No se sota loppui kuitenkin lyhyeen ja asiat saatiin sovittua. Oon ehtinyt jo syödäkin ja nyt taidan lähteä taas moikkaamaan kuntopyörääni!

Tuhansien peltojen maa!

Koska tuun myöskin täällä mun virtuaalipäiväkirjassa aina pari päivää myöhässä niin tänään on pakko julkaista kuvia sunnuntain raunioreissusta!

Aamu valkeni aurinkoisesti, ja tarkoitus oli lähteä tähän lähistölle Kyffhäuserin muistomerkille ja linnanraunioille kävelylle. Kuskin saapuessa puolenpäivään aikaan paikalle, oli taivas jo pilvessä. Tunti myöhemmin satoi vettä vaakasuorassa. Me ei olla sokerista tehtyjä ja pahimman sadekuuron ajan satuttiin onneksi olemaan kahvilla. Tai pikemminkin syömässä. Ruokavaihtoehtoina olis taas ollut kaikenlaista makkaraa, perunasalaattia, perunalettuja omenahillolla ynnä muuta tyypillistä Thüringeniläistä. Kuitenkin, sen sijaan että olisin uskaltautunut maistamaan jotain paikallista erikoisuutta, söin ranskalaisia majoneesilla, no eipähän ne ainakaan tuottaneet pettymystä. :D

toi oli niin söpö ku se tuli nuuskutteleen!

Urheilusuoritukseksi voisi melkein laskea ne miljoonat rappuset jotka kiivettiin muistomerkin näköalatasanteelle. Halusin kuitenkin nähdä kolmenkymmenen kilometrin päähän Nordhauseniin joten päättäväisesti kipusin raput ylös, korkeanpaikan kammosta huolimatta. Näkymä oli hieno, mutta kovan tuulen takia en saanut kotikaupunkia kuvattua, sillä roikuttiin kaksin käsin turvakaiteessa, ettei oltais lähetty tuulen mukana lentoon. Suomi kun on tuhansien järvien maa. Nii Saksa on sitten tuhansien peltojen (ja satojen tuulimyllyjen) maa. Niitä on ihan joka puolella, muttei metsää juuri missään.

Tänään mulla on taas laiskottelupäivä. Semmonen on suotava itselleen vähintään kerran viikossa. Tiedossa on kananuudeliwokin kokkailua, ja ensi viikon Varsovan matkan suunnittelua. Siinä sivussa tosin vähän pyykin pesua, ja päiväkotistressiä, mutta nekään ei nyt ehdi masentaa.

Kuulin eilen, että mun pääsykoelomaan Suomessa on 44 päivää. Tuntuu samalta 

kun viisvuotiaana joulupukin odotus, harmi ettei mulla oo täällä suklaakalenteria! :)

♥ Emi

Ich fühl' mich so Hamburg!

Oi jee mikä ihana lauantai päivä vierähti pohjois- Saksassa. Yksi päivä hyvässä seurassa vierähtää aina vähän liiankin nopeesti, mutta paljon ehdittiin näkemään. Kahviteltiin aamusta ensin ainakin pari tuntia, sitten kierreltiin kaupunkia ja lähettiin pienelle laivamatkalle, onnistuttiin jopa hiukan eksymään, mutta lopulta löydettiin takaisin keskustaan ja oltiin Pizzanälkäisiä. Mun tulee yhä nälkä kun katon tuota valokuvaa. Tiivistettynä mun Hampurin reissu olikin siinä. Mutta kuinka ihanaa onkaan viettää päivää noin; Hyvässä säässä, hyvällä ruualla, ja ennen kaikkea hyvässä suomalaisessa seurassa. Danke Maija, voisin tulla heti huomenna uusiks!

Huomenna on taas maanantai. Eikä. Miks jätän aina ne läksyt viimetippaan!

Kesän eka t-paita päivä!

Julistan itselleni jo kesän alkaneeksi, vaikka tiistaina vasta arvuuteltiin päiväkodissa että joko voi sanoa että on kevät vai vieläkö on talvea. Nyt on kuitenkin vasta maaliskuun puoliväli. Enkä vois ikinä kuvitella, että tähän aikaan tarkenisin Suomessa shortseissa. Olisin halunnut todisteeksi kuvata varjossa olleen kaupan lämpömittarin joka näytti +19. Mulla oli melkein semmonen kuuluisa Thaimaa- Suomi lämpötilanvaihtelu, kun aamulla pyöräilin töihin pipo päässä ja sormet lapasista huolimatta kohmeessa. Iltapäivällä sitten pyöräilin kauppaan t-paidassa ostamaan jäätelöä (enkä palellut, vaikka sitä itsekin etukäteen epäilin).

Ensi kokeilun perusteella aamukuudelta alotetuissa työpäivissä on oma viehätyksensä. Päiväkodissa on rauhallista, ja parin isomman lapsen kanssa saa legopalikoista aikaiseksi jopa järkevän leikin, eikä vaa semmosta katotääheppaasyöheinää, mihin oon viime päivät mun pikku Igel-ryhmän kanssa tottunu. Luultavasti siitä syystä aamu meni nopeasti ja iltapäivällä olin jo aikasemmin kotona. Omaksi ihmetykseksi olin iltapäivän täynnä energiaa ja sain kaikkea aikaiseksi, enkä ollut perus väsymyskuoleman kourissa kuten lähes aina normaalisti.

Harmistus vaan, etten jaksannut raahata kameraa mukana kuntosalille. Ekasta kesäisen lämpösestä päivästä olis saanut hyviä kuvia. Muun muassa siitä extrapitkästä jonosta kaupungin parhaaseen jäätelökahvilaan! Sen sijaan mun kuvauskohde oli jo perinteinen näkymä ikkunasta. pahoittelen (mutta tarkasti katottuna siinä näkee jo, että nurmikko vihertää.)

Huomenna oi huomenna pääsen vihdoin liikkeelle. Mutta sitä ennen meinasin vielä kylvää 

rairuohomallin pääsiäisaskartelua varten. Onkohan sille jotain saksankielistä nimeä olemassa, Osterngrass on tosi laimee!

Suklainen päivä

Karuun otsikkoon viitaten tulin ajatelleeksi, että tänään on tosiaan ollut suklainen päivä monessakin mielessä. Päiväkodissa oli suklaakiisseliä jälkkäriksi, töistä kotiin tullessa mutustelin ikuista lempparia daimsuklaata ja kaupasta löysin pienen etsinnän jälkeen suklaarusinoita (joita en oo kyllä vielä ehtiny syödä). Illalla katerina tuli tänne banaanien ja pähkinäsuklaan kanssa ja halusi leipoa muffinseja.

Sen lisäksi, että päivä on ollut kirjaimellisesti suklaata täynnä, on se ollut taas kaikkien synkkien kausien jälkeen niin kiva, että muistin miten hauskaa mulla oli täällä aluksi joka päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila lähenteli 20 astetta. Aamulla töihin mennessäni pari pikku igeliä teki halihyökkäyksen. Kuulin olevani paras englannin ope, ja mun pää-olkapää-peppu -laulu oli super! Yksi päikkärin tädeistä toi mulle pääsiäiskukan, kun olin kyselly että mistä niitä vois ostaa. Sen lisäksi selvisin hengissä maailman tylsimmästä saksan tunnista, tein hyvää ruokaa ja ennen kaikkea Katerina on vihdoin Nordhausenissa. Ei oltu nähty kolmeen kuukauteen (!!) ja muffinsseja leipoessa muistin miten huipputyyppi se on. On sanoin kuvailemattoman helpottunu olo, että täällä on taas joku jolle voi kertoa kaikki kurjatki jutut, ja joku jonka kanssa voi iloita yhessä kaikista kivoista jutuista, ja suunnitella älyttömyyksiä kevään tyhjille viikonlopuille, (jos sellasia ylipäätään enään on)

Harmi, ettei oo tullu taas tuota kameraa raahattua mukana, joten tää oli nyt ihan tylsä ja kuvaton turinatuokio. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos, sillä lauantaina aion suunnata Hampuriin, nauttia auringosta ja suurkaupungin hulinasta. Rahapussini ei varmaan oo yhtä innoissani tästä reissusta, sillä saksan joukkoliikennettä on taas kiittäminen, että puoleen hintaan ostetun lipun hinnaksi jää joka tapauksessa 80€. Onhan se yhen päivän reissusta paljon, mutta oon niin totaalisen kyllästyny tähän kotona nyhväilyyn, että kiva vaan saada jotain tekemistä.

Mun älytön kiltteilyluonne näytti tänään taas kyntensä ja mun kävi sääliksi tutorin yksinäisiä aikaisia aamuvuoroja. Tai sitten vaan innoistuin vääränä hetkenä sekunninsadasosaksi ajatuksesta, että menisin Susannen kanssa huomenna jo kuudeksi töihin ja tässä sitä nyt ollaan.

Voin kuvitella kuinka kiitän vielä itseäni tästä kuningasideasta huomenna aamulla kun kello soittaa 4.40. Joten nyt on tosiaan uniaika!

Ei enää ikinä kuolemapäikkäreitä!

Tulin tässä vaan kiroomaan itseni alimpaan helvettiin, ja syyhän yllättävä kolmen ja puolen tunnin päiväunet töiden jälkeen.

Läksyurakasta selvittyä suunnittelin piristäväni yliväsynyttä tutoria huomenna leipomalla ylläripipareita töihin. Jopa kauppalista oli valmis, kunnes otin vielä saksalaisen piparikirjani ja selailin sängynpäällä mimmosia reseptejä sieltä löytyy. Seuraavan kerran havahduin varttia yli kaheksan illalla täydestä unesta, peittoon kääriytyneenä. Sillä sekunnilla tiesin, että loppuilta on pilalla. Sanokaa pliis, että tätä tapahtuu muillekin!

Kiehuin raivosta ja askartelin riittävän suuren muistutuksen ilmotustaululleni. Siinä on myös lista tekemistä siltä varalta, etten sitä muuten keksi!

Ei mulla muuta, nyt poistun vähin äänin herra hakkaraisen pariin murisemaan ja miettiin, että mitähä sitte tekis ku en kuitenkaa saa unta vielä pariin tuntii!

Atme tief -die Luft ist selten!

Sairaslomallahan sitä taas tänään. Huoh! No onneks yks päivä menee nopeesti ja huomenna taas töihin. Aamun lääkärireissu oli taas vaiherikas, mutta olin etukäteen sanakirjasta katellu kaiken tarvittavan niin meni jo vähä mallikkaammin ku ekalla yrityksellä. Silti vaan toivon, ettei tän jälkeen enää tohtoria tarvita. Kaiken tän lisäksi opin myös inhoamaan Saksan apteekkijärjestelmää. Apteekkeja on täällä ihan joka kulmassa, mutta siellä myydään pääasiassa kurkkukarkkeja ja salmiakkia. Sitten kun meet sisään lääkereseptin kanssa niin eihän niillä tietysti sitä oo saatavilla. "Oota huomiseen, niin me tilataan", oli kommentti, kun tiedustelin ihmeissäni, et mitäs miä nyt sit teen. Näytin luultavasti niin epätoivoselta mahakipuni kanssa, että pikakuljetuksella saan kuitenkin tabletit jo tänään. Sen lisäksi tohtoritäti määräsi mulle jotain yskänlääkkeen näköistä kipulääkettä, joka maksoi ihan tolkuttomasti, eikä siitä saa ees rahoja vakuutuksesta. Toisen kerran huoh!

Nyt on papalle autokuvia!

Eläinpuiston pikkukahvila

Viikonloppu meni taas yllättäen KOTONA. kolmas huoh! Koko viikon oli aurinkoista ja sitten kun meiän sunnuntaina piti lähtee sinne trabant-ajelulle niin tietysti satoi. No juotiin sitten teetä täällä meillä ja kotitohtorit antoi mulle vinkkejä kuinka pystyn sietämään mahakipuani yön yli. Koska mun olo vähän kohentui päätettiin uhmata sadetta ja lähteä pienelle ajelulle ja puistokävelylle. Paikallinen oppaamme innoistui kuitenkin esittelemään lopuksi Nordhausenin pienet naapurikylät ja reissu venyi iltamyöhään. Nyt ainakin tiedän mihin raahaan iskän, äitin ja mummin parin viikon päästä käymään. Enää täytyy toivoa hyvää säätä!

Kartta-askartelu on yhden tylsän lauantai-illan aikaansaannos. Siihen on merkitty kaikki tähän mennessä vierailemani kaupungit. Pari pientä tosin puuttuu, kun mulla ei ollu just sillä hetkellä enempää nastoja. Lista on kuitenkin kevään mittaan täydentymässä ainakin Hampurilla, Münchenillä, Stuttgartilla, Varsovalla ja Prahalla (vaikkei noi kaks viimistä karttaan mahdukaan..) Tosin München on vielä hiukan kysymerkki, sillä saatiin eilen kuulla ettei meiän rakkaalla Rosalla ookaan siellä kaikki hyvin, ja se haluis lopettaa koko aupair homman kesken. Nyt koko meiän tehonelikko yrittää täällä huolesta soikeina keksiä jotain muita töitä sille vuodeksi, ettei sen tarttis palata takasi kotiin.

Mulla on kriisi, kirjaimellisesti. Lupasin keksiä kesän partioleirille kriisi-aiheista ohjelmaa, mutta ei olis pitäny. Oon vissii jotenkin niin lamaantunu tästä arjesta kaukana kotoa, ettei syvällisistä pohdinnoista huolimatta välähdä mitään. Joten jos jollain on ideoita niin kivakiitos, auttakaa!

 ♥ Emi

P.S. //Hengitä syvään, ilma on harvassa! Ja niin se kyllä olikin kun kolme naista änkeytyi kauppakassin kokoseen minikärryyn.

Experiment kaurapuuro

Tänään oli kokeilulistalla vuorossa aamupala puuro. Mun on jo pitkään tehny mieli keittää itelleni kaurapuuroa. Oon joskus kuukausia sitten ostanu hiutaleetkin valmiiksi. Koska menin tänään vasta puoli kymmeneksi töihin, oli aamulla hyvin ylimääräistä aikaa keittelyyn. Kuten ehkä arvata saattaa, kaikki ei menny ihan suunnitelmien mukaan, eli kaurahiutaleet eivät muuntuneet 20 minuutin keittelyn jälkeen puuromaiseksi, vaan tuloksena oli keitettyä vettä ja yksi iso kaurahiutale möykky siellä seassa. Nam! Minähän en ole mikään luovuttajatyyppi ja haluan syödä puuroa aamupalaksi, joten annan hiutaleille vielä uuden mahdollisuuden huomen aamuna, ennen kuin tyrmään saksalaiset kaurahiutaleet ihan hyödyttömiksi.

Muutenkin nää pari päivää on menny melko hyödyttömästi. Eilen kävin taas kuntoilemassa ja tänään kirjastossa. Kirjastossa saan aina jotain ihan huimia ideoita, mitä kaikkea lasten kanssa haluisin tehä ja sitte raahaan inspiroivia opuksia aiheesta kotiin kilokaupalla. Lopputuloksena oon päiväkodissa liian arka ehdottamaan mitään ja ideat jää toteuttamatta. Onneksi on ensi vuosi ja partio. Tänään kuitenkin päätin, että Mauri Kunnas pitää ehdottomasti saada luettua, ja nyt kun se on tänne kirjattukin, niin ehkä saan sen aikaiseksi. On mulla sentään kymmenen maitotölkkiä kerättynä rairuohon istutukseen, että ehkä se tästä.

uusimmat herkut!

En voi taaskaan uskoa, että huomenna alkaa viikonloppu. Ja mut on kutsuttu Trabant- ajelulle. Pitäähän sekin kokeilla, kun itä-Saksassa kerran ollaan!

 ♥ Emi

P.S Odotan innolla, että mun kaksi lähes päivittäistä Venezuelalaista kävijää jättäis jotain kommenttia! ;)

Iällä ei ole merkitystä, jollet ole juusto!

Löydettyäni moisen lausahduksen netin ihmeellisestä maailmasta sunnuntai-iltana kello 23. Rupesin yhtäkkiä nauramaan ääneen vedet silmissä. YKSIN. Minuutin mekkaloituani aloin miettimään ettei toi nyt oikeesti ees oo niin hauska. Mut nykyisin on vissiin jokasesta pienestä jutustakin otettava ilo irti!

Tänään tuli todistettua taas yhden kerran Saksan ihmeellinen byrokraattinen monimutkaisuus, kun ravattiin Olenan kanssa tänään toimistoissa koko päivä joidenkin viisumipapereitten perässä. Luulin homman käyvän vähän nopeemmin, mutta aina puuttu joku pikkujuttu ja taas piti puol tuntia odotella vuoronumeron kanssa. No tänään taas tykkään erityisen paljon EU:sta sillä sen ansiosta vältyin ite aikanaan moiselta paperisodalta, ja toisaalta sehän tän koko mun huvittelun täällä kustantaakin.

Aamulla ehdin kuitenkin käydä pyörähtämässä töissä. Luulin jo hetken, että oon hyvä lasten käsittelyssä ja saan homman kuriin, kun pieni poika joka sitkeästi on kapinoinu mua vastaan viimiset kolme kuukautta, leikki mun kanssa tänään onnensa kukkuloilla puol tuntia eläintarhaleikkiä. Sitten lähdinkin pitämään isommille englantia ja muistin, ettei tää niin helppoa ollukaan. Ensimmäisestä minuutista lähtien vastassa on viis kovanaamaa poikaa joiden mielestä leikit on tylsiä, minäkin oon tylsä ja englanti on kaikista tylsintä. Tosin hiukan hellyyttäväksi tilanteen teki yksi ryhmän tytöistä joka oli niin innokas, että rupesi lähes itkemään, kun jouduttiin uhmaikäisten takia keskeyttämään koko homma ja palaamaan takaisin omien leikkien pariin. No huomenna sitten uusi yritys eskariryhmäläisten kanssa.

Päivän kuvat yritti esittää sitä, että täällä on kevät ja lämmin, mutta koska ne oli napsittu pikasesti meiän viisumireissulla, haluun vielä tällä viikolla saada itseni irti ja tehdä jonkun kuvailulenkin täällä. Kuvissa näkyy meiän kylpylä, mun lempparileipomo ja jotain vanhankaupungin pikkukatuja! Hassua sinänsä, että löydettiin tänään Olenan kanssa ja viikko sitten Matiaksenkin kanssa paikkoja täältä joista en tienny mitään.

Nyt on jo iltamyöhä, mutta koska olen niin keskieurooppalaistunut, meen Puoli kaheksalta illalla tekeen itelleni päivällistä!

Teetä, salmiakkia ja rairuohoa

Kesän jäätelökausi avattu. Yksi pallo Gummibärcheniä ja toinen Latte-Macchiatoa. Voiko täydellisempää lauantaipäivän alotusta olla! Saatiin eilen yöllä uus asukki tähän kämppään, ja aamulla syötiin yhessä tyttöjen ja tutorin kanssa aamupalaa, tai vissiin brunssia pikemminkin. Uusi kämppiksemme on Ukrainasta. Muuten varmaan oikein mukava olisi, mutta ei osaa sekä saksaa eikä englantiakaan. Nanan ja Lauran onneksi edes Venäjää. Oon alkanu hieman löystymään periaatteistani ja tänään taas ajattelin, että pitäis varmaan opetella ees vähän alkeita venäjäks, sillä se varmaan helpottais tätä kommunikointia. Luotiin sataviiskyt kertaa Lauran ja Nanan kanssa turhautuneita katseita toisiimme, kun toisteltiin jotain yksinkertaista lausetta viiteen kertaan, eikä sekään tuottanu tulosta. Kiitin onneani, että olin opiskellu saksaa ennen tänne tuloa, ja sentään edes tajusin jos mulle puhuttiin puuh. Mietin mielenkiinnolla, että miten se selviää töissä kun saksalaisilla ei aina oo niin lämmin suhtautuminen tohon venäjän kieleen.

Leipzig

Illalla vieteltiin tyttöjen iltaa toisessa kämpässä. Paikalle oli eksyny myös yksi poikaystävä, joka opiskelee saksan kieltä ja sen kanssa syntyy aina hyviä keskusteluja saksan hölmöistä kielioppisäännöistä. Ostettiin kaupasta jotain uusia keksijäätelöitä ja tehtiin joulutorttuja vadelmahillolla. Siinä sivussa kirjotettiin yks työhakemus valmiiksi. Täällä on jotenkin nykysin niin erilaista ilman Emaa ja Rosaa, mutta tänään naurettiin taas vedet silmissä niinkun "vanhoina hyvinä aikoina". Tunsin pientä haikeutta, ettei meiän uus tiimi varmaan tuu koskaan korvaamaan niitä kahta, mutta kyllä tähänkin sopeutuu.

kiitos äiti!

Huomenna aijon uhmata säätiedotusta ja sateesta huolimatta ottaa (puhdistetun) kameran mukaan ja mennä kuvailemaan. Keväinen ilma sai mut lukemaan jotain kameraoppaita, ja löysin taas jotain hienouksia tostaki masiinasta.

Kello ei oo ees paljon ja huomenna on vapaata, oijess!

♥ Emi

Pee äs tunsin myötähäpeää, kuinka hölmön puhekielisen kuuloisesti toi viime teksti oli kirjotettu, ja tätäkään en jaksa lukea läpi, joten ehkä ensi kerralla voisin sitten keskittyä kirjottamaan jotenkin ajatuksella!

TJ 64

Tänne on tullut kevät. Niin tosin kuulemma Suomeenkin. Hikoilin tänään toppatakissa. Ja aattelin että huomenna vois vaihtaa jo kevätkamppeisiin. Omituista, että ihmiset kulkee täällä ilman takkia, tänään näin taas yhden miehen t-paidassa. Ei täällä ny ihan niin lämmin ole kumminkaan. Tosin eihän nää täällä käyttäny pipoa ja lapasiakaan silloin ku oli viikon ajan miinus viistoista mittarissa. Aamulla on ihana lähtee töihin kun on jo valoisaa ja linnut on alkanu laulelee. Päivisin sitten aurinko häikäsee kivasti ikkunoista ja pihalle mennessä lämmittää sillee että tekis mieli ottaa takki pois. No säätiedotusta katsellessani, on tääki ilo lyhytaikaista. Ensi viikolla ollaan taas pakkasen puolella.

Nyt on sotilas saateltu juna-asemalle ja huomenna se palaa takasin valtion palvelukseen. Siinä taas eilisillan ja tän aamun nyyhkytellessä tajusin, että mun (väliaikaiseen) kotiinpaluuseen on enää 64 päivää. Vois ihan sen kunniaks askarrella inttityyliin tj-kalenterin. Tai ihan vaan vaihtoehtoisesti tutustua pääsykoesysteemeihin ja alkaa kohtapuoliin aloittaa luku-urakka. Muuten noi sitä varten ostetut lentoliput menis vähän hukkaan.

Kolmas hyvä vaihtoehto tekemiselle olis yllättäen siivoaminen. Meille on huomenna tulossa uus tyttö taas tänne Rosan tilalle. Lupasin siivota sen huoneen ja pestä lakanat ja pyyhkeet. No onneks on aina huominen. Alla on kuva mun kuudentoista neliön lukaalin kaaoksesta ja sen salaakuvatusta aiheuttajasta! Tää siivousurakka saatiin kuitenkin hoidettua vähän vahingossa, kun etsittiin hukkunutta junalippua... turhaan. Ens kerralla osataan ehkä pitää vähän parempaa huolta tommosista lappusista niin säästyisi 60€ rahaa.

Nyt mun huone on kuitenkin tyhjä. Matias vei matkalaukullisen talvikamppeitani mukanaan Suomeen. Mun tavoitteena on, ettei tarttee lähettää yhtäkään pakettia, vaan saan jotenkin ihmeen kaupalla kaiken matkalaukussani takaisin kotiin.

Kuinka laiska pitää olla, että pyykkien kuivumaan laitto pitää tehdä kolmessa vaiheessa? Avasin kotiin tultuani koneen luukun, tunnin päästä laitoin pyykit koriin, ja nyt aion vihdoin nousta ylös ja ripustaa ne vihdoin telineelle. Imurilla ei kehtaa enää tähän aikaan häiritä naapureita, joten kohtahan tästä vois nukkumaan suunnistaa. yksin.

Ekaks lähen ettimään mun puuhastelumotivaatio, se on ollu nyt pahasti hukassa!

♥ Emi