keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Tekevälle sattuu!

Liian helpostihan tää päivä olis sujunu, jossei olis pyörän avaintani hukannu. Eikä sekään muuten niin paha, mutta pyöräni oli lukittuna tienviereen metalliaitaan, eikä sitä oikeen siihenkään voinut jättää, varsinkaan kun kyseessä ei ole oma pyörä! Onneksi kielikurssin täti lupasi pelastaa tilanteen miehensä kanssa. Jännitys säilyy kuitenkin maanantaihin asti, sillä vasta silloin saan (toivottavasti) fillarin kotiin. Tämän tohelointini takia, 5 minuutin matka kuntosalille, kesti 25 minuuttia, ja takaisin kotiin vielä vähän enemmän, ei kiva!

Tänään kielikurssin opet ja pari muuta tuli seuraamaan meiän järjestämää turistikierrosta. Hommana oli valita joku kaupungin "nähtävyys" ja pitää siitä 5 minuutin puhe yleisölle. Oli vähän tukalaa, pääasiassa saatavilla olevan informaation puutteesta, ja ehkä jonku katolisen kirkon historia saksaksi ei vielä oo se kaikkein luontevin puheenaihe. No loppuen lopuksi mulle vaan hymyiltiin somasti ja korjattiin pari hölmöä sanavirhettä, joten kai se oli ihan ok. Ei musta kyllä turistioppaaksi ole...

On kuitenkin eräs asia, mistä oon niin innoissani, etten koko ihan koko ajan surkuttele Eman lähtöä. Nimittäin mulla on LOMA! En oikeestaan oo loman tarpeessa, mutta koska ihan parhaat tytöt on tulossa huomenna Berliiniin mun seuraksi, kuulostaa siis loppuviikon suunnitelma Berliinin ostoskatuineen ja kaikessa rauhassa syötyineen aamiaisineen enemmän kuin hyvältä.

arvatkaa kuka on kukin!

On onni asua taiteilijan kanssa samassa talossa. Ema nimitttäin halusi maalata mulle joululahjaksi t-paidan. Mun toiveena oli kuva meidän kolmikosta. Ja onhan toi kieltämättä aika sulonen. Jee!

Musta ei siis kuulu täällä loppu viikkoon pihahdustakaan, ja sitten onkin jo helmikuu, mitä? :o

♥ Emi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti