Paluu arkeen oli niin railakas, että housutkin repesivät!

Totta tosiaan. Kun aamulla menin töihin oli meiän ryhmän ovella vastassa kymmenen innokasta 3-vuotiasta. Jokainen halusi kertoa ekana mitä oli saanut joululahjaksi ja kuinka hienoja ilotulituksia oli uutena vuotena nähnyt. Siinä minuutin verran raatelun kohteena oltuani kuului kräks, ja housuissa tyylikäs kymmenen sentin repeämä. Onneksi kyseessä oli ainakin viisi vuotta vanhat veromodan farkkulegginsit, eikä mitkään sen kummemmat. Nyt ymmärän miksei päiväkotiin tosiaan kannata laittaa mitään parhaimpia kuteita.

Eilen Kasselista kotiin tultuani olin überahkera ja siivosin kämpän ja pesin pyykit, sitten neuloin vähän lapasta, mutta sitten se kävi taas, nimittäin totaalinen väsymys ja kuolemakseni koituneet parin tunnin päiväunet, joiden seurauksena seuraavana yönä ei väsytä yhtään. Yöllä heräilin mitä kummallisempiin painajaisiin ja aamulla mietin, että miksei mun mielikuvitus oo yhtä värikäs kuin alitajuntani. (Voiko noin ees sanoa?) Tätä samaa tuskailen tällä hetkellä keksiessäni sääleikkiä huomiselle Englannin tunnille. On aina yhtä huono idea jättää suunnittelu viimeiselle illalla, mutta silti en osaa ottaa opikseni seuraavalla viikolla. Tai sitten vaan vaadin iteltäni liikoja, ja luultavasti myöhemmin nauran itelleni miten monimutkaiseksi kaiken teen. Toisaalta tutorin pelko on viisauden alku, sillä se haluaa joskus tulla katsomaan miten mä siellä sähellän, mutten koskaan etukäteen tiedä että milloin se tulee, joten en voi mitenkään extravalmistella yhtä kertaa hyvin. Ja loppuen lopuksi hommassa käy ihan varmasti niin että sen kerran kun oon laiska ja aion soittaa 15 minuuttia Good morning- laulua, haluaa tutor ehdottomasti nähdä kuinka hienosti me siellä pärjätään.

Nyt taas muistan miten nopeesti arki-illat aina menee. Tai sitten vaan siitä syystä, että kuntosali reissuun menee matkoineen parisen tuntia. No onneksi iltapalaksi on mansikkarahkaa ja kämppä on yhä siistinä. Vielä pyykit kuivumaan, tiskit tiskattava ja englannin tunti askarreltava kasaan. Tietysti mieleeni juolahti juuri tällä sekunnilla, että mulla on huomenna Evaluations Gespräch, enkä oo ehtiny syventyy johonkin monistenivaskaan mikä pitäs huomiseen mennessä olla täytetty sitä varten, helpommalla olis päässy ku ois unohtanu koko asian, ja saanu paniikin vasta huomenna.

Kuvia ei tänään oo, mutta tekstiä sitäkin enemmän! Mylsällä tehdas on suljettu ja Nordeakin siirtyy Kouvolaan. Vaikka kaikki muu sieltä näköjään katoaa niin minä olen kovaa vauhtia tulossa takaisin!