Kodin hengetär

Oon ollu koko viikon yksin kotona, kun muut on vielä joululomilla, ja palaavat  vasta ens viikon puolella takaisin. Tilaa ainakin riittää kun on kolme makuuhuonetta, pyykki/olohuone, ja kaks jääkaappiakin. Hiljaistahan täällä on ja säikähdän vieläkin joka toista kolahdusta tai rasahdusta, mutta toisaalta varmaan ekaa kertaa rentoudun kotonaki. Ja oon huomannu myös saavani päivässä paljon enemmän aikaiseksi kun en jumahda vähän väliä rupattelemaan kuulumisia tyttöjen kanssa. Oon ollu niin energinen, että kerrankin mun huone on ja kaikki paperit on järjestyksessä, pyykit pestynä, ruoka valmiina loppu viikoksi. Pitäis varmaan kysästä jos naapurissa joku tarvis apua, ennen kuin taas vaivun normaaliin aikaansaamattomuus horrokseeni.

sain tutorilta vielä joulusuklaata joulupallon sisällä nams!

Ettei ihan kehuskeluksi mene niin tietysti vastapainoksi oon saanut tuhoakin aikaiseksi. Kiitos Saksan monimutkaiselle jätteiden keräyssysteemille, koko taloyhtiö taisi saada mun vääränä päivänä ulos viedyn roskapussin takia varoituksen, jos oikein ymmärsin postilaatikkoon tulleesta kirjeestä. No ei ollu laskua mukana ainakaan vielä joten ei hätää... sen lisäksi paistoin huomiset evässämpylät ja uunista otettuani laitoin ne tietysti kuumalle hellalle, puolen tunnin jälkeen ihmettelin että mikäs täällä käryää. Siinä sitten raaputtelin palanutta leivänpohjaa hellan levyltä. Hyvä Emi! Tämän lisäksi olen muunmuassa kaivellut ruuvimeisselillä juuttunutta viemäritulppaa kylpyhuoneesta ja läikyttänyt puoli kannullista teetä päiväkodin lattialle kompastuttuani rappusissa. Joten eiköhän nää saavutukset loppuen lopuksi miinuksen puolelle jää!

pahemmin palanut oli jo roskiksessa...

Ylpeyden aiheeksi voin kuitenkin listata vielä urheilun, sillä luulin aiemmin etten ikinä pysty tekemään kuntosaliohjelmaani läpi kerralla, mutta nyt oon onnistunu siinä jo kahdesti. Mietin tänään pessimistisesti, että keksisinkö tähän jotain muuta selitystä kun sen, että ehkä mun kunto on sittenkin kasvanut, Toistaseksi vielä en, joten iloitsen siitä ja ehkä siitä syystä jaksan raahautua urheilemaan vielä perjantainakin! :)

Lauantaina suuntaan kuitenkin Kölniin. Luvassa luultavasti joku kuivaakin kuivempi kuuden päivän seminaari, ilman yhtäkään tuttua, mutta oon kuullu, että matkailu avartaa! Voi siis olla että musta kuuluu seuraavan kerran reilu viikon päästä. Hakekaa sillä aikaa tää kolme viikkoa kestänyt kuramyrsky pois Nordhausenista!