ja viimeinkin Walberberg. Kylä on niin pieni, että täältä löytyy yksi ruokakauppa ja luostari. Wikipediakin tuntuu tämän vain Saksaksi ja Puolaksi. Mutta kurkistakaa ihmeessä, jos tämänhetkinen olinpaikkani kiinnostaa. Lähdin matkaan pessimisti ei pety koskaan- asenteella, mutta ihan hyvin täällä on ainakin ekat päivät lähtenyt käyntiin.
Toisin kuin ekassa Seminaarissa, täällä on vähän niinkun hotellin ravintola jossa saa ruokaa viis kertaa päivässä. Ei ainakaan pitäis nälkä siis yllättää. Paikkana tää on vähän niinkuin joku leirikeskus. Tiistaina mennään koko päiväksi tutustumaan Kölnin nähtävyyksiin ja muuten täällä on aika normaalia yhteisohjelmaa. Miinuspuolina 6-7 tunnin junamatka, vapaa-ajan tekemisen puute, sillä oon tavannu täällä luultavasti enemmän hevosia kuin ihmisiä ja suurimpana epäonnenna erittäin kovaäänisesti kuorsaava huonetoverityttö! Yöllä viis kertaa herättyäni, muistin taas miten ilonen oonkaan siitä, että Matias on äänetön uniseuralainen! ;) Onneksi pakkasin korvatulpat mukaan...
Nyt turhaudun junalippuja tutkaillessani, sillä takaisin kotona olen aikasintaan torstaina puolelta öin. Ja perjantaina oon luvannu mennä kaheksaksi töihin. Mulla on oikeestaan nyt jo ikävä lapsia, ja varsinkin yhtä uutta pikkutyttöä joka viime viikolla päivittäin olisi halunnu lähteä mun mukana iltapäivällä kotiin!
Hauskaa jatkoa ja mukava kuulla että sielä ollesasi löytyy näitä kotisuomen ihania puoli jota ei ehkä kotona huomaa. Emi meillä on täälä nyt lunta ja pikkupakkanen ei vaan tiedä miten pitkään mutta nautimme siitä. TYÖN ILOA
VastaaPoistaOiii. Täällä on kymmenen astetta lämmintä ja ulkona (lähes) tarkenee ilman takkia. Mutta nauttikaa te Suomen talvesta munkin puolesta. Tänä vuonna täällä tuskin suksia tarvitaan :C
VastaaPoista