Ich bin ein Berliner!

Se munkki nimittäin. Sen verran tuli siellä syötyä. No tehtiin me kaikkea muutakin. Tytöt toi suklaan ja salmiakin lisäksi suomesta tuliaisina jäätävän pakkaskelin ja lumisateenkin. Tärkeimmät nähtävyydet ehdittiin kiertää, mutta vielä niin paljon jäi nähtävää ens kertaan. Parhainta oli kuitenkin puhua SUOMEA. On se vaan niin paljon helpompaa, kun voi aina kertoa mitä ajattelee, ja tulee jopa ymmärretyksi.. ja tajuaa ne huonot vitsitkin!

Rakastuin muun muassa itä Berliiniin ränsistyneisiin rakennuksiin ja pikkupuoteihin, taivaalliseen hyvään lohipastaan Kurfürsterdamin sivukadulla ja vähän myös Plus Berlin- hotelliimme. Siellä oli jopa suomalainen nainen töissä, ja muutenkin erinomaista. Ennen kaikkea rakastuin kuitenkin matkaseuralaisiini. Vähäisiä matkakuvia katsellessani tajusin, että seuraavan kerran nähdään vasta kesällä, ja siihen on ihan liian pitkä aika!

Oli niin kylmä, ettei kameraa viitsinyt tuon enempää kaivaa pois laukusta...

tytöt! <3 (ja East side Gallery)

moderni museo

voitte harjotella saksantaitoja!

Suomen suurlähetystö

Kävin muuten ekaa kertaa suurlähetystössä, ja voin kertoa että odotin vähän enemmän. Siellä oli pieni toimisto ja paljon ihmisiä samalla asialla kuin minäkin. Nyt on kuitenkin kansalaisvelvollisuus täytetty ja presidenttiä äänestetty. Harmi, etten etukäteen ehtinyt edes perehtyä ketä siellä on enää ehdokkaina. Hävettää!

Torstaina matkustan (taas) Kasseliin ja pääsen joululahja konserttiini, joten jäljellä enää 2 päivää töitä! :)

Älkää paleltuko pakkaseen, kyllä täälläkin on kylmä!

♥ Emi

Mitä mietit?

Sitä vain, että laiskuuttani en saanut vielä viikonlopun kuvia tähän koneelle, joten palaan (ihanhuisinhauskankivaan) Berliini- viikonloppuun luultavasti huomenissa. Olen epälooginen, tiedän!

Jostain syystä Facebookin päivityslootan "mitä mietit?" on kaikunu takaraivossa viimeiset pari tuntia. Ja sen takia varmaan kaikki ihmeelliset ajatuksetkaan ei oo jättäny mua rauhaan. Tää talo on niin autio ilman Emaa. Elellään Rosan kanssa ihan kun mikää ei ois muuttunu, mutta todellisuudessa mikään ei oo ennallaan. Keittiössä ei tuoksu koko aikaa sienikeitolle tai kasvisrisotolle. kulmahuoneesta ei kuulu tasaista makedonialaista puheensorinaa. Kukaan ei tarjoa joka välissä saksalaista jouluteetä, eikä tule tietokoneen kanssa keskellä yötä mun huoneeseen tanssimaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että torstaina on tulossa uusi tyttö. Tai positiivisesti ajateltuna ehkä helpottaakin, saadaan ehkä taas jotain eloa tähän taloon!

Täällä on sitäpaitsi talvi. KYLMÄ TALVI ja jopa lunta! Ei olis pitäny odottaa niin innokkaasti kevättä, se varmaan kostautui. Aamulla oli 12 astetta pakkasta, ja muistin miltä tuntuu palella vaikka on kahdet hanskat ja laskettelutakki. Nähtiin me tosin Berliinissä yhet suksetkin. Lämmintä ei ole luvassa, päinvastoin, onneksi sentään aurinkoista!

Oikeasti mulle kuuluu ihan hyvää. Jääkaappi on täynnä ruokaa ja söin juuri hedelmäsalaattia kermavaahdolla (nam!), oon vihdoin viimein nuhaton ja yskätön, ja sain taas tänään päiväkodissa pari kertaa kuulla olevani maailman paras kaveri, jes! Sen lisäksi ilmoittauduin espanjan kurssille ja helmikuuksi on luvassa paljon muutakin kivaa ohjelmaa! :)

Olen tänään tylsän harmaa ja kuvaton. Maanantai on aina maanantai! Ehkä huomenna sitten saa jotain mainittavan arvoista aikaiseksi!

Univelkainen Emi loikkaa seuraavaksi sänkyyn teekupin ja saksan kirjan kanssa! 

Kauniita unia!

♥ Emi

Tekevälle sattuu!

Liian helpostihan tää päivä olis sujunu, jossei olis pyörän avaintani hukannu. Eikä sekään muuten niin paha, mutta pyöräni oli lukittuna tienviereen metalliaitaan, eikä sitä oikeen siihenkään voinut jättää, varsinkaan kun kyseessä ei ole oma pyörä! Onneksi kielikurssin täti lupasi pelastaa tilanteen miehensä kanssa. Jännitys säilyy kuitenkin maanantaihin asti, sillä vasta silloin saan (toivottavasti) fillarin kotiin. Tämän tohelointini takia, 5 minuutin matka kuntosalille, kesti 25 minuuttia, ja takaisin kotiin vielä vähän enemmän, ei kiva!

Tänään kielikurssin opet ja pari muuta tuli seuraamaan meiän järjestämää turistikierrosta. Hommana oli valita joku kaupungin "nähtävyys" ja pitää siitä 5 minuutin puhe yleisölle. Oli vähän tukalaa, pääasiassa saatavilla olevan informaation puutteesta, ja ehkä jonku katolisen kirkon historia saksaksi ei vielä oo se kaikkein luontevin puheenaihe. No loppuen lopuksi mulle vaan hymyiltiin somasti ja korjattiin pari hölmöä sanavirhettä, joten kai se oli ihan ok. Ei musta kyllä turistioppaaksi ole...

On kuitenkin eräs asia, mistä oon niin innoissani, etten koko ihan koko ajan surkuttele Eman lähtöä. Nimittäin mulla on LOMA! En oikeestaan oo loman tarpeessa, mutta koska ihan parhaat tytöt on tulossa huomenna Berliiniin mun seuraksi, kuulostaa siis loppuviikon suunnitelma Berliinin ostoskatuineen ja kaikessa rauhassa syötyineen aamiaisineen enemmän kuin hyvältä.

arvatkaa kuka on kukin!

On onni asua taiteilijan kanssa samassa talossa. Ema nimitttäin halusi maalata mulle joululahjaksi t-paidan. Mun toiveena oli kuva meidän kolmikosta. Ja onhan toi kieltämättä aika sulonen. Jee!

Musta ei siis kuulu täällä loppu viikkoon pihahdustakaan, ja sitten onkin jo helmikuu, mitä? :o

♥ Emi

Kaksi karkkia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat oikein tiukasti toisissaan kiinni

Selailin jotain kauniita ajatuksia ystävyydestä Eman lähtijäiskorttiin, ja törmäsin tietysti Pikku myyn lausahdukseen. Harmi, etten osaa käääntää sitä Saksaksi tai edes englanniksi tarpeeksi hyvin.

Viikonloppuun on kuulunut sateisen arkisen harmaata. Eilen käytiin tutustumassa paikalliseen tupakanhajuiseen discoon, jossa soitettiin oikeastaan hyvää musiikkia, vaikka Ema toisin kiven kovaa koko aamun väittikin. Tänään meidän piti mennä Silvijan ja Nanan luokse kokkailemaan ja syömään, mutta sekin siirtyi kiireisen Eman takia huomiselle. Tämä päivä meni siis tosiaan laiskottelun puolelle.

lunta on 3cm ja saksalaiset on lumitöissä

Tältä näytti lauantaiaamu ikkunasta katottuna. Lumisadetta kesti joku pari tuntia, mutta iltapäivään mennessä maa oli pelkkää loskaa ja kuraa, se siitä lumesta sitten taas.  Koskaan ei tunnu olevan hyvä. Suomessa ihmiset valittaa, kuinka joutuu lumitöihin ja minä täällä valitan kun ei oo lunta missään. Ei oo pakkasukollakaan helppoa.

Valitkaahan hyvä presidentti, te jotka äänestämään pääsitte!

♥ Emi

The työpaikka osa 2

Koska unohtaisin luultavasti esitellä loppu osan päiväkotikuvista, jos jättäisin sen tänään tekemättä, niin laitan ne tähän tyylittömästi jatkoksi.

terassi!

Tää terassi on kaikkien sadetta pelkäävien tarhatätien paratiisi. Aina kun pihalla sataa, voi joku ryhmä tuupata lapsensa tonne ...ILMAN KURAPUKUJA! Tuolla on kaikkia pelejä ja leluja ja majanrakennustarpeita, ja ennen kaikkea ratsastettava Nallepuh ja skeittilauta. Ne aiheuttaa eniten kiukkukohtauksia meiän ryhmän keskuudessa.

tervetuloa meiän Lohikäärmeet- ryhmään!

Tää viiminen kuva on pikkuisten Igel-ryhmästä. Ne on vaan niin ihanansuloisensöpöisenlutusia kaikki kuusi. Ja vielä kaiken lisäksi niin pieniä että mahtuis melkee taskuun. Niiden kanssa voi leikkiä mitä vaan, ne nukahtaa päiväunille viidessä minuutissa, ne on (lähes) aina iloisia, ne tulee yhäkin joka aamu halaamaan ja niiden kanssa juttelu on aina yhtä hauskaa. Tänään iltapäivällä hetken yskittyäni tuli yksi poika mua silittelemään ja sanoi aamemiiiiia itt khank, tii mutt nach Haute (Arme Emilia ist krank, sie muss nach Hause// Emilia-parka on kipeenä, sen pitää mennä kotiin) Sitten kun tohon perään tulee vielä sellanen luja rutistus ja hurmurihymy, niin oisin pakkaamaan pojan mukanani Suomeen.

näin hehkeästi esittelen itseäni EVS:sää päiväkodin seinällä!

Danke für den Besuch!

Siinä päiväkotia kyllästymiseen asti! Eilen illalla katsottiin tyttöjen kanssa joku hölmö elokuva, ja syötiin espanjalaisia jouluherkkuja. Kiitos sairastamisen ja pitkien päiväunien oltiin Eman kanssa niin pirteitä, että kahentoista aikaan yöllä se yhtäkkiä ilmesty tietokoneen kanssa mun huoneeseen ja alko tekee kuntopiiriä ja tanssimaan. Nauroin maha kippurassa lattialla varmaan vartin, enkä olis halunnu häätää sitä pois. Se on hyperenergisenä ihan parhain.. ja oikeestaan aina muutenkin!

Hyvää viikonloppua, hiihdelkää ahkerasti!

 

♥ Emi 

P.S ENÄÄ 4 PÄIVÄÄ NII ANSKU JA MONICA ON TÄÄLLÄ!! En oo mitenkään innoissani...

The työpaikka!

Päätin tänä aamuna ottaa kameran päiväkotiin, ja kuvailla vähän miltä siellä näyttää! Olis ehkä kannattanu valita joku aurinkoinen päivä niin uskoisitte että ihan kivalta siellä näyttää, jopa pihallakin, joka on tällä hetkellä tästä lähes kuukauden sadekaudesta johtuen muuttunut pelkäksi kuralammikoksi.

Päiväkodin arki on hyvinkin rutinoitunutta, mutta silti jokainen päivä on tarpeeksi erilainen, ettei siellä ehdi kyllästyä.

klo 8 Aamupalaa

klo 8.30 Hampaiden pesu

-->vapaata leikkiä

klo 9.30 Angebot ( = jotain yhteistä tekemistä)

klo 10.15 Pihalle

klo 11.00 Lounas

klo 12.00 Päiväunet

klo 14.00 Herätys

klo 14.30 Välipala

--> vapaata leikkiä

Meen aamulla kaheksaksi töihin ja pääsen pääsääntöisesti kolmelta. Työpäivään sisältyy puolen tunnin tauko lasten päiväuniaikaan, joka on kuitenkin täysin turha sillä päiväuniaikana mulla on oikeastaan 1,5 tuntia aikaa tehdä mitä haluan, muun muassa vähän viime tippaan jääneisiin saksan läksyihin tuo on ihan kätevä tauko ;)

Päiväkodissa on kolme kerrosta ja meiän ryhmä sekä mun lemppari pikkuisten ryhmä on toisessa kerroksessa. Siellä on myös meiän pieni ruokailuhuone eli Kinderküche, ja tiedysti Bad ja Garderobe.

pikku keittiö

pikku vessa

Gruppenraum on nukkumisvalmiudessa... noi pedit raivataan sen jälkeen aina pois

meiän ryhmän eteinen

Täällä oon tähän mennessä viettäny varmaan suurimman osan ajastani saksassa, vajaa 4 kuukautta, n. 80 työpäivää, ja 560tuntia... wouu! Ja siitäkin huolimatta opin tänään jotain uutta. Nimittäin opin vihdoin ulkoa miten monimutkaisesti lukitun toimiston oven saa helpoiten auki, cool! Innolla siis odotan mitä kaikkea ehdinkään loppuvuonna vielä oppia :)

Luulen, ettei päiväkoti Suomessa poikkea tästä paljonkaan, vai mitä sanovat alan ammattilaiset?

Päiväkodin täti ei tervettä päivää näe!

 Tämä kuva ei paljon selittelyjä kaipaa. Niinhän siinä taas kävi, että nenä vuotaa ja kurkkua särkee. Työpyötä on vuorattu nenäliinapaketeilla, kurkkupastilleilla, c-vitamiineilla ja tietokoneen ääressä istuu jätti-isoon vilttiin kääriytynyt kääpiö nimeltä nuhanenä. Se siitä kuntosalisuunnitelmasta sitten taas! Palailen kuulumisten parissa, kun oon jälleen elävien kirjoissa!

Siihen saakka Emi kiitää ja kuittaa kuumemittari kainalossa ja lähtee takaisin nukkumaan!

Stadtführung à la Emi!

Eilen aamulla heräsin kummallisen kirkkaaseen valoilmiöön. Valehtelematta vajaan kuukauteen en oo nähnyt täällä aurinkoista päivää, korkeintaan ehkä jonkun kahden minuutin pilkahduksen, ja sitte taas sen loppu päivän on tullu vettä ja myrskynnyt vuorotellen. Lämpimän ja aurinkoisen päivän aloitin nujertamalla pölypunkit huoneestani ja syömällä aamupalaa kaikessa rauhassa. Sitten pakkasin kameran ja salikamppeet kassiin ja lähdin pihalle. Oli niin ihanaisen lämmintä, ihan kun eka lämmin kevätpäivä Suomessa. Pari tuntia pitkin kylää pyörittyäni kulutin loput energiani juoksumatolla ja sitten pääsin vihdoin kotiin syömään!

Loppuillasta tein virtuaali lomamatkan Berliiniin, ja pohdiskelin tulevaisuuden suunnitelmia, joihin en saanut yhäkään mitää tolkkua. Jään varmaan tänne ja työskentelemään lidlin kassalla (tänään juuri kaupan ikkunasta  huomasin, että sinne haetaan työntekijää..) ja syömään nutellaa. (yök!)

Ei näistä kuvista nyt ehkä välity se lämmin ja aurinkoinen ilma, mutta en oo muutenkaan tainnu kovin montaa kuvaa tästä kaupungista esitellä, joten tässä muutamia.

tärkeysjärjestyksessä kuntosalin ikkuna tietysti ekana....

"ostoskeskus" (on se oikeesti vähä isompi ku näyttäis)

hauptbahnhof

ostoskeskuksen ala-aula

...yläaula

Sain vähän kummastuneita katseita, kun pyörin tuolla kameran kanssa! Ei oo vissiin mikää kovin tunnettu turistiparatiisi tämä Nordhausen.

Huomenna alkaa mun 16. viikko täällä, ja puoliväli alkaa lähestyä! Ääks mulla on vielä niin monta juttua jotka haluun ehtiä tekemään ennen Suomeen tuloa!

Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon...

Tunnen itseni taas laiskaksi, sillä en ole saanut aikaiseksi kirjoiteltua tänne. Eilen kotiuduin seminaarista kuuden tunnin junamatkan jälkeen. Junassa paneuduin muihin projekteihin enkä enää ehtinyt rustailla kirjotusta tänne, vaikka kuinka olin etukäteen niin suunnitellut. nyt kuitenkin taas intoa puhkuen yritän saada jotain kuulumisia aikaisiksi.

Tänään aamulla heräsin pirteänä ja kaikki sujui loistavasti ja myslikin maistui normaalia paremmin vajaa viikon tauon jälkeen, kunnes sitten olin lähdössä töihin ja puin pari viikkoa sitten ostetun talvitakin päälle. Jotenkin onnistuin jättämään kaulahuivin vetoketjun väliin, ja siinä sitä oltiinkin. Ähisin ja hikoilin takki päällä viistoista minuuttia ja yritin saada niitää jotenkin irroitettua. Lopulta jouduin leikkaamaan saksilla huivin irti ja koko takin vetoketju oli hajalla. Töissä kyselin että mitähän korjaaminen maksaa, ja tädit arviovat sen olevan 30€ paikkeilla... outs, perjantai 13.päivä!

Seminaari sujui loppuen lopuksi huimasti odotettua paremmin ja tutustuin ihan huisin mahtaviin ihmisiin, joihin aion todella yrittää pitää yhteyttä jatkossakin. Ohjelma tommosissa on aina vähän turhan maailman pelastus- meininkia mun ajatusmaailmalle, mutta kyllä siellä hauskojakin juttuja tuli tehtyä. Haastateltiin muunmuassa ihmisiä Kölnin kaduilla, suunniteltiin mielenosoitusta, opiskeltiin tärkeää baarisanastoa Espanjaksi, askarreltiin jonglöörauspallot ja OPIN (melkein...) JONGLÖÖRAAMAAN ja ennen kaikkea syötiin hyvin. Erityiskiitos pitäisi antaa huippuherkullisista kakuista ja leivonnaisista joista mulla ei valitettavasti ole kuvaa.

Tietysti kamerastani loppui jossain vaiheessa akku, mutta toivottavasti saan kuvia muilta facebookin välityksellä vähän myöhemmin. Tässä kuitenkin parhaat palat.

Porukkaa oli ympäri Eurooppaa

Dom oli hieno, muttei mahtunu kokonaisena kuvaan.

Die beste Gruppe!

Kölnin iltapala kioski, ja ihan huippu toi pappa

viikon eka suklaa.. oli maukas

näkymä seminaarirakennuksen pihalta, ei tiietty onks toi Köln vai Bonn :D

Tunnen itseni hiukan hölmöksi julkaistessani ihmisten kuvia kysymättä lupaa.. mutta mulla vaan ei ollu mitää muuta muokkausohjelmaa kuin Paint, kun rakas photoshop lakkasi toimimasta :c

Yritän ensi viikolla kertoilla kuulumisia hiukan useemmin, mulla olis kaikkia hyviä ideoita, mutta lähettäkää joku mulle toiset 24 tuntia vuorokauteen lisää aikaa. Tänään on kuitenkin ihan paras ilta siksi, että yli kolmen viikon jälkeen näin Eman ja Rosan. Tunsin oloni niin kotosaksi kun keitettiin taas teetä ja juteltiin kaikki kuulumiset läpi ja valitettiin samoista ongelmista kun aina ennenkin. Ne kaksi oli just niin ihania kun muistinkin! :)

Nyt on taas kello ihan liikaa! Huomenna tosin aijon vain ja ainoastaan nukkua ja nauttia siitä ettei tarvii tehä mitään.

Hyvää yötä Suomi ja vähän Saksakin!

Nordhausen, Leinefelde, Kassel, Hamm, Köln, Schwadorf....

ja viimeinkin Walberberg. Kylä on niin pieni, että täältä löytyy yksi ruokakauppa ja luostari. Wikipediakin tuntuu tämän vain Saksaksi ja Puolaksi. Mutta kurkistakaa ihmeessä, jos tämänhetkinen olinpaikkani kiinnostaa. Lähdin matkaan pessimisti ei pety koskaan- asenteella, mutta ihan hyvin täällä on ainakin ekat päivät lähtenyt käyntiin.

Toisin kuin ekassa Seminaarissa, täällä on vähän niinkun hotellin ravintola jossa saa ruokaa viis kertaa päivässä. Ei ainakaan pitäis nälkä siis yllättää. Paikkana tää on vähän niinkuin joku leirikeskus. Tiistaina mennään koko päiväksi tutustumaan Kölnin nähtävyyksiin ja muuten täällä on aika normaalia yhteisohjelmaa. Miinuspuolina 6-7 tunnin junamatka, vapaa-ajan tekemisen puute, sillä oon tavannu täällä luultavasti enemmän hevosia kuin ihmisiä ja suurimpana epäonnenna erittäin kovaäänisesti kuorsaava huonetoverityttö! Yöllä viis kertaa herättyäni, muistin taas miten ilonen oonkaan siitä, että Matias on äänetön uniseuralainen! ;) Onneksi pakkasin korvatulpat mukaan...

Nyt turhaudun junalippuja tutkaillessani, sillä takaisin kotona olen aikasintaan torstaina puolelta öin. Ja perjantaina oon luvannu mennä kaheksaksi töihin. Mulla on oikeestaan nyt jo ikävä lapsia, ja varsinkin yhtä uutta pikkutyttöä joka viime viikolla päivittäin olisi halunnu lähteä mun mukana iltapäivällä kotiin!

Kodin hengetär

Oon ollu koko viikon yksin kotona, kun muut on vielä joululomilla, ja palaavat  vasta ens viikon puolella takaisin. Tilaa ainakin riittää kun on kolme makuuhuonetta, pyykki/olohuone, ja kaks jääkaappiakin. Hiljaistahan täällä on ja säikähdän vieläkin joka toista kolahdusta tai rasahdusta, mutta toisaalta varmaan ekaa kertaa rentoudun kotonaki. Ja oon huomannu myös saavani päivässä paljon enemmän aikaiseksi kun en jumahda vähän väliä rupattelemaan kuulumisia tyttöjen kanssa. Oon ollu niin energinen, että kerrankin mun huone on ja kaikki paperit on järjestyksessä, pyykit pestynä, ruoka valmiina loppu viikoksi. Pitäis varmaan kysästä jos naapurissa joku tarvis apua, ennen kuin taas vaivun normaaliin aikaansaamattomuus horrokseeni.

sain tutorilta vielä joulusuklaata joulupallon sisällä nams!

Ettei ihan kehuskeluksi mene niin tietysti vastapainoksi oon saanut tuhoakin aikaiseksi. Kiitos Saksan monimutkaiselle jätteiden keräyssysteemille, koko taloyhtiö taisi saada mun vääränä päivänä ulos viedyn roskapussin takia varoituksen, jos oikein ymmärsin postilaatikkoon tulleesta kirjeestä. No ei ollu laskua mukana ainakaan vielä joten ei hätää... sen lisäksi paistoin huomiset evässämpylät ja uunista otettuani laitoin ne tietysti kuumalle hellalle, puolen tunnin jälkeen ihmettelin että mikäs täällä käryää. Siinä sitten raaputtelin palanutta leivänpohjaa hellan levyltä. Hyvä Emi! Tämän lisäksi olen muunmuassa kaivellut ruuvimeisselillä juuttunutta viemäritulppaa kylpyhuoneesta ja läikyttänyt puoli kannullista teetä päiväkodin lattialle kompastuttuani rappusissa. Joten eiköhän nää saavutukset loppuen lopuksi miinuksen puolelle jää!

pahemmin palanut oli jo roskiksessa...

Ylpeyden aiheeksi voin kuitenkin listata vielä urheilun, sillä luulin aiemmin etten ikinä pysty tekemään kuntosaliohjelmaani läpi kerralla, mutta nyt oon onnistunu siinä jo kahdesti. Mietin tänään pessimistisesti, että keksisinkö tähän jotain muuta selitystä kun sen, että ehkä mun kunto on sittenkin kasvanut, Toistaseksi vielä en, joten iloitsen siitä ja ehkä siitä syystä jaksan raahautua urheilemaan vielä perjantainakin! :)

Lauantaina suuntaan kuitenkin Kölniin. Luvassa luultavasti joku kuivaakin kuivempi kuuden päivän seminaari, ilman yhtäkään tuttua, mutta oon kuullu, että matkailu avartaa! Voi siis olla että musta kuuluu seuraavan kerran reilu viikon päästä. Hakekaa sillä aikaa tää kolme viikkoa kestänyt kuramyrsky pois Nordhausenista!

Paluu arkeen oli niin railakas, että housutkin repesivät!

Totta tosiaan. Kun aamulla menin töihin oli meiän ryhmän ovella vastassa kymmenen innokasta 3-vuotiasta. Jokainen halusi kertoa ekana mitä oli saanut joululahjaksi ja kuinka hienoja ilotulituksia oli uutena vuotena nähnyt. Siinä minuutin verran raatelun kohteena oltuani kuului kräks, ja housuissa tyylikäs kymmenen sentin repeämä. Onneksi kyseessä oli ainakin viisi vuotta vanhat veromodan farkkulegginsit, eikä mitkään sen kummemmat. Nyt ymmärän miksei päiväkotiin tosiaan kannata laittaa mitään parhaimpia kuteita.

Eilen Kasselista kotiin tultuani olin überahkera ja siivosin kämpän ja pesin pyykit, sitten neuloin vähän lapasta, mutta sitten se kävi taas, nimittäin totaalinen väsymys ja kuolemakseni koituneet parin tunnin päiväunet, joiden seurauksena seuraavana yönä ei väsytä yhtään. Yöllä heräilin mitä kummallisempiin painajaisiin ja aamulla mietin, että miksei mun mielikuvitus oo yhtä värikäs kuin alitajuntani. (Voiko noin ees sanoa?) Tätä samaa tuskailen tällä hetkellä keksiessäni sääleikkiä huomiselle Englannin tunnille. On aina yhtä huono idea jättää suunnittelu viimeiselle illalla, mutta silti en osaa ottaa opikseni seuraavalla viikolla. Tai sitten vaan vaadin iteltäni liikoja, ja luultavasti myöhemmin nauran itelleni miten monimutkaiseksi kaiken teen. Toisaalta tutorin pelko on viisauden alku, sillä se haluaa joskus tulla katsomaan miten mä siellä sähellän, mutten koskaan etukäteen tiedä että milloin se tulee, joten en voi mitenkään extravalmistella yhtä kertaa hyvin. Ja loppuen lopuksi hommassa käy ihan varmasti niin että sen kerran kun oon laiska ja aion soittaa 15 minuuttia Good morning- laulua, haluaa tutor ehdottomasti nähdä kuinka hienosti me siellä pärjätään.

Nyt taas muistan miten nopeesti arki-illat aina menee. Tai sitten vaan siitä syystä, että kuntosali reissuun menee matkoineen parisen tuntia. No onneksi iltapalaksi on mansikkarahkaa ja kämppä on yhä siistinä. Vielä pyykit kuivumaan, tiskit tiskattava ja englannin tunti askarreltava kasaan. Tietysti mieleeni juolahti juuri tällä sekunnilla, että mulla on huomenna Evaluations Gespräch, enkä oo ehtiny syventyy johonkin monistenivaskaan mikä pitäs huomiseen mennessä olla täytetty sitä varten, helpommalla olis päässy ku ois unohtanu koko asian, ja saanu paniikin vasta huomenna.

Kuvia ei tänään oo, mutta tekstiä sitäkin enemmän! Mylsällä tehdas on suljettu ja Nordeakin siirtyy Kouvolaan. Vaikka kaikki muu sieltä näköjään katoaa niin minä olen kovaa vauhtia tulossa takaisin!