Werkstatt, Englisch und Panik!

Tänään päiväkodissa oli valokuvaaja ja jouduin tietysti mukaan kuvaan. Tarhatädit (minä mukaan luettuna) saivat myös ilmaiset yksittäiskuvat, mutta kuvaaja unohti meiän ryhmän ja lähti kotiin. Ei haittaa yhtään, ehdin jo miettiä itsekseni mielessäni tuhat syytä miksen voi mennä valokuvattavaksi.

Kuinka vaikeaa voi olla pyörien vieminen korjattavaksi: VAIKEAA! Vime torstaina yritin ekaa kertaa, jolloin Werkstatt oli jo suljettu, näin kuitenkin pihalla naisen joka sanoi, että tule huomenna neljään mennessä. No perjantaina sitten menin kolmelta, mutta tämä nainen olikin unohtanut että perjantaisin korjaamo sulkeutuu jo kahdelta. Sain kuitenkin jättää pyörät korjaamon pihaan, mutta maanantaina tietysti unohdin avaimet kotiin. Tänään vihdoin sain vihdoin lahdattua ne sodanaikaiset rotiskot sinne korjattavaksi. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun se sanoi että kallis remontti tästä tulee, sen verran huonossa kunnossa ovat. Tämän tekstin kruunaisi valokuva, mutta valitettavasti sitä ei ole saatavilla. Sen sijaa ajattelin esitellä, ettei täälläkään enää kovin kummoset pyöräilysäät ole.

Paniikkiin oon ajautunut ens maanantaita odotellessa, jolloin mun pitäis pitää ekan kerran englantia eskariryhmille. Uskottelen itelleni etten osaa, mutta se ei kyllä paranna tilannetta mihinkään suuntaan, joten josko yrittäisin seuraavaksi posiitiivista ajattelutapaa, Eihän se nyt mikään suuri juttu ole, mutta eniten kauhistelen sitä että siellä on kaksi tarhatätiä kattomassa, ja mulla ei oo aavistustakaan mitä ne lapset jo osaa.

Eli jos on jotain vinkkejä miten opettaa 5-6-vuotiaille lapsille englantia niin kiitos kuuntelen! :)