siansaksaa: Loppuun syöty Rama ja muita elämän pieniä iloja!

Tänä aamuna koitti vihdoin se hetki, että ensimmäisenä saksapäivänä ostettu 600 gramman voipurkki on tyhjä. Ei se ihan oivariinin veroista ollut, mutta luultavasti parasta mitä täältä saa. Mulle naurettiin viimeiset kaks viikkoa kun joka aamu haistelin, ja tutkin että onko se vielä syömäkelpoista. Olisi nimittäin sääli heittää ruokaa roskiin. Nyt se on kuitenkin onnellisesti syöty loppuun. Ja tarjouksen uhrina menin ostamaan uuden samanlaisen. No ompahan voita taas jouluun asti. Näin pienistä asioista tuun iloiseksi.

Muita ilonaiheita täällä ylipäätään on ainakin:

-Lapset: ennen kevättä oon varmaan rakastunu niihin kaikkiin niin paljon, että pakkaan ne matkalaukkuun. Jokainen huonokin päivä kääntyy paremmaksi kun joku halaa tai tulee syliin tai kertoo että oon ainut hoitotäti joka saa herättää hänet päiväunilta, tai vaan minä kelpaan levittämään maksamakkaraa leivälle.

-Syksy: Täällä syksy on aurinkoisempi, lämpimämpi ja ennen kaikkea kuivempi

-Leipomot: Onneksi mulla on se kuntosalikortti, niin ei välttämättä tarvii varata kahta penkkiä lentokoneesta takaisintulo matkalla.

-Stressittömyys: Ainakin teoriassa.. kun ei ole suuria huolia murehdin pienemmistä jutuista. Toisaalta oon oppinu täällä ottamaan paljon rennommin. Nolaan itseni päivittäin vähintään kolmesti, niin sitäkään en jaksa enää hävetä.

-Puhekyky(!!): Siinä missä suomalainen on hiljaa, on saksalaisella aina jotain sanottavaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Täällä ei ihmiset juoruile selän takana, vaan lähes kaikki asiat sanotaan suoraan. Tuntemattomat juttelevat niin kaupan kassajonossa, kuin kuntosalin vessassakin.

-ZWIEBACK: Se on vaan kuivatettua paahtoleipää. Lasten suurinta herkkua.. ja Emin.