Monitoimikone!

Päiväkodin tädillä ei ole helppoa. 7 tunnin työpäivässä ehtii vaikka mitä. Olin tänään muunmuassa: siivooja, leipuri, juna, vessanpönttö, blöde kuh (tyhmä lehmä...), paras kaveri, englannin ope, tarjoilija, leijona, joulukakku, lääkäri ja unilelu. Loppu päivän ajattelin myös olla aikaansaava ...olosuhteiden pakosta. Luvassa kuntosali, synttärilahjan osto, kauppareissu, päiväkodin joulukalenterin viimeistely ja saksan läksyt. Unohtamatta huoneen raivausta, ja kaapista ulos pursuavaa pyykkivuorta. Että schönen Tag noch Emi!

9,8kg kulki kätevästi pyöräntarakassa

Onneksi sen voimalla jaksaa puurtaa, että paketti tuli eilen perille, ja talvivaatteet on vihdoinkin täällä. Kiitos myöskin synttärilahjoista. Pyöränvalo tuli oikeeseen hetkeen, sillä pyörän oma valoni hajosi sunnuntaina, enkä kehtaa enää kolmatta kertaa mennä pyöräkorjaamolle valittamaan, että joku hajosi taas vaikka tää pyörä oli vasta viikko sitte korjattavana. Kaivoin jo ruuvimeisselin esiin ja kohta aion yllättää itseni ja väkertää valot paikalleen! :) Mummun säärystimissä hiihtelin täällä koko illan ja olivat lämpöiset ja suloiset. Join illalla suomalaista teetä ja söin polar näkkäriä ja myönnän, että mulla oli ihan pikkusen koti-ikävä!

Die Ema, die Ema, die Ema hat Geburtstaaaaag!!

Ei olla mitään mielikuvituksettomia, kun ollaan tässä ehitty jo säveltää oma synttärilaulu päivänsankarille. Eilisen pienimuotoisen juhlinnan ansioista kaikki haisee tupakalle, vaatteet, hiukset, huone. Tällaisissä tilanteissa arvostaa Suomalaisia savuttomia baareja (tosin täälläkin oli tupakointitila, muttei se estänyt näköjään sauhuttelemasta myös muualla...) No oikeestaan oli muutenkin aika pestä pyykkiä, sillä huomasin tänään ottavani käyttöön viimeiset puhtaat alusvaatteet. 2 viikkoa näköjään vierähtää aika nopeesti. Illalla meillä kuitekin juhlistetaan pienimuotoisella porukalla Emin tekemän kakun ja pannukakkujen merkeissä. Musta on suloista, että täällä mun leipominen on joku maailman seitsemäs ihme, eilen kaheksan ihmistä tuijotti kun tein kakkua ja kaikki kertoi ettei oo koskaan käyttäny liivatetta, eikä oikeestaan tiiä mitä se on. No katsoin parhaaksi olla kertomatta! :D

tavallinen tyttöjen ilta

Viikonloput menee aina jotenkin turhan nopeesti, tosin eilinen seminaaripäivä saatiin laskea työpäiväksi, joten 1 ylimääräinen lomapäivä tienattu! Suunniteltiin Nanan kanssa kevääksi 10 päivän reissua Prahaan, Itävaltaan ja Sveitsiin, joten pitää vissiin alkaa tienaamaan noita lomapäiviä vähän nopeemmalla tahdilla.

Kiitos äidin vaivannäön, mun paketti saattaa vihdoinkin kuukauden odottelun jälkeen olla täällä. Tosin vasta huomenissa varmistun asiasta kun meen töihin. Sinäänsä harmittavaan saumaan, että huomisesta alkaen julistin itseni viikonmittaiseen herkkulakkoon, sillä en tosiaan ymmärrä mistä tätä ruokahalua tulee. Tosin muutamia poikkeuksia on pakko sallia sillä keskiviikkona on Silvijan synttärit ja tiedän että se on loihtinu jotain hyvää ja sokeripitoista...

opin tänään murskaamaan näitä vasaralla!

Kahden viikon tauon jälkeen kiskoin kuntosalivaatteet niskaan ja ajattelin suunnistaa juoksumatolle. Terve en ihan täydellisesti vielä ole, mutten tiedä tuunko tän terveemmäksi, jos vaan löhöilen sängyllä ja syön! Ilma on ihanan syksyinen, vaikkakin harmaa. Nyt kun talvivaatteet on täällä, voi mun puolesta tulla se lumi mitä kaikki on viimeiset pari viikkoa täälläkin vouhottanut! :)

D niinkuin Deutsche Post

Nyt kyllä alkaa mennä tohon Saksan postin toimintaan hermo pikku hiljaa, tai oikeestaan ei niinkään hiljaa. Äiti varmaan saa varautua lähettämään mun paketin kolmannen kerran. Luulin, että auttais kun paketti toimitetaan meille töihin, niin joku vaan toisi sen sisälle ja that's it. No taas lähetysseurannasta kateltuani huomasin, että pakettia on yritetty toimittaa, muttei vastaanottajaa tavoitettu. Miten se on mahdollista?! Ainoa ongelma tässä on enää se, että pakettia yritetään yhden kerran vielä huomenna toimittaa, mutta tän jälkeen se lähetetään välittömästi takasin Suomeen. Enkä tietenkään itse ole huomenna töissä, eikä mulla ole mitään puhelinnumeroa, kun tutorinikin on sairaana, kerrassaan hienoa! Jos jotain muutakin ärsyttää nyt joku asia niin voin kertoa, että minua myös!

Iloisempia asioitakin on, mutta ne ei nyt oikeen sovi tähän jatkoksi. Huomenna meillä on joku seminaari täällä Nordhausenissa ja talo on tällä hetkellä täynnä porukkaa. 8 naista ja yks kylpyhuone, huomisaamua odotellessa.

Nyt vaihdan hiireen patterit, jotta pääsen lataamaan taas hiukan kuvia Frankfurtin reissulta, sen jälkeen meen peiton alle mököttämään! 

Öitä Suomi!

Oon yhä elossa,

vaikka tänne en olekaan ehtinyt päivittelemään. Palasin sunnuntaina maailmanympärysmatkalta Nordhausen-Frankfurt-Mainz-Frankfurt-Nordhausen. Viikonloppuun sisältyi ainakin reilut 10 tuntia junassa (joista 3tuntia seisten täydessä junassa jalkapallojoukkueen faniryhmän vieressä. Kiitos heille!), liikaa eväsleipiä ja liian vähän yöunta hyvässä sängyssä. Frankfurt oli aika hurja, varsinkin keskusta illalla. En taida mennä sinne toiste yöaikaan. Mitään erikoisia nähtävyyksiä ei jaksettu bongailla, kierreltiin vaan ympäri kaupunkia. Kukaan meistä ei mitään museo tyyppiä erityisemmin ole, niin jätettiin nekin välistä. Ja liian ruuhkaiset ostoskeskuksetkaan ei kiinnostaneet, joten keskityttiin olennaiseen eli ruokailuun. Jännä sinänsä, että 15€/yö maksavaan hostelliin sisältyi lähes hotellitasoinen aamupala.

Elämä on taas ihan kivaa, huomenna on päiväkodin joulumarkkinat ja uuden hyväksi kehutun kielikoulun eka tunti, joten odotan über innolla. Harmi vain että tutor on jälleen sairaana, ja töissä on vähän mälsää. Suomesta uudelleen matkaan lähtenyt pakettikin tulee viikon kuluttua. Koko ilta on mennyt tänään keittiössä. Viikon päivällinen on tällä kertaa makkarakeittoa ja iltapalaksi on valmistumassa feta-pinaattipiirakkaa. Kuvassa se näytti herkulliselta, mutta muunneltuani ohjetta hiukan, saa nähä mitä se on à la Emi. Edistystä sinänsä, että oon alkanut kokkaileen kyllästyttyäni kaupan nuudelimössöihin. Tosin teen ruokaa kerran viikossa reilun 4 hengen annoksen ja syön sitä vajaan viikon.

Päiväni piristys oli tänään paikallisessa supermarketissa, kun kuulin mainoksen suomalaisesta saunasta. Ihanaa, että se suomalainen oli siinä vielä erikseen mainittu. Tänään on taas vaihteeksi vuorossa elokuvailta. Ihan kiva sinäänsä, mutta mulla olis muutakin tekemistä, no onneksi seura on aina hyväksi havaittua. Kaupasta muuten löytyi salmiakkilakua tänään, mutta oon vissiin syöny jo tarpeeksi kaikkea tälle päivälle kun se ei maistu niin hyvälle ku muistin.

Oon jo ihan joulumielellä kiitos päiväkodin jouluhössötyksen, nyt ei oo vielä ees eka adventti ja siellä on seinät täynnä joulukuusia ja lahjasäkkejä huhhei.

Kuvat ovat Frankfurtista. Niitä on paljon, mutta tämä lataaminen aina yhtä hidasta, joten lisää luvassa myöhemmin. Nyt on talo täynnä ihmisiä joten velvollisuudet kutsuvat.

Kuulin juttua, että Suomessa on satanu lunta! Höh, oon kateellinen...

Täällä sitä vaan Günthereitä ja muita nahkahousuja jahtaillaan...

TOTTA, paitsi kaikki ne mun Güntherit on iältään 2-6-vuotiaita, enkä ikävä kyllä ole vielä kenelläkään nähnyt nahkahousuja (..sitä odotellessa), mutta jahdannut olen sitäkin enemmän. Tänään muunmuassa hukkasin lapsen pari kertaan vessaan ja myöhemmin yhden vaippakaappiin. Sen lisäksi juoksen kakkoskerrosta edes takasin 6 tuntia päivässä, kun en osaa pitää kuria. Että semmoset jahtailuterveiset Jounille! ;)

Tää viikko on ollut ihanan laiska. Tosin kurkkukipu vie kaiken ylimääräisen energian ja takaraivossa jyskyttää, että tän ylenpalttisen syömisen vastapainoksi pitäis käyttää sitä kuntosalikorttia. Toisaalta töissä on rankkaa puolikuntoisena, mutta lapsista saa niin paljon lisäenergiaa, että päivät menee rattoisasti. Oon saanu myös uuden poikaystävän, ikää hänellä on jo huimat kaks vuotta ja eilen hän oppi vihdoin mun nimen. Se tarkottaa siis vähän niinkun, että ollaan kihloissa. Aina kun se näkee mut vilaukselta jossain, kuuluu kovaa Emiiiiiiaaaa ja se juoksee halaamaan. Muutenkin tänään hymyilin salaa, kun mut haluttiin mukaan leijona -leikkiin ja kun silittelin yhtä lasta päiväunille se sanoi, että se olikin jo odotellut että missä viivyn. Hmm... yritänköhän jotenkin vakuutella teille, että kyllä mä oon ihan hyvä tarhatäti. No vastapainoksi voisin iskeä listan kaikkea böseä mitä täällä päivittäin sählään. Jääköön se sitten ens kertaan...

Päivän erikoisuus oli tänään kaupasta löydetyt säilötyt karviasmarjat. En ostanu, voitte kuvitella ettei näyttäny kovin herkulliselta. Äitille vielä kuvia saksalaisista taloista kun se niistä tykkää.

Mun kotikatu

kaks vasenta isoa ikkunaa ylhäällä on mun! :)

P.S Matias oot siäkin viel ihan ookoo. :)

Werkstatt, Englisch und Panik!

Tänään päiväkodissa oli valokuvaaja ja jouduin tietysti mukaan kuvaan. Tarhatädit (minä mukaan luettuna) saivat myös ilmaiset yksittäiskuvat, mutta kuvaaja unohti meiän ryhmän ja lähti kotiin. Ei haittaa yhtään, ehdin jo miettiä itsekseni mielessäni tuhat syytä miksen voi mennä valokuvattavaksi.

Kuinka vaikeaa voi olla pyörien vieminen korjattavaksi: VAIKEAA! Vime torstaina yritin ekaa kertaa, jolloin Werkstatt oli jo suljettu, näin kuitenkin pihalla naisen joka sanoi, että tule huomenna neljään mennessä. No perjantaina sitten menin kolmelta, mutta tämä nainen olikin unohtanut että perjantaisin korjaamo sulkeutuu jo kahdelta. Sain kuitenkin jättää pyörät korjaamon pihaan, mutta maanantaina tietysti unohdin avaimet kotiin. Tänään vihdoin sain vihdoin lahdattua ne sodanaikaiset rotiskot sinne korjattavaksi. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun se sanoi että kallis remontti tästä tulee, sen verran huonossa kunnossa ovat. Tämän tekstin kruunaisi valokuva, mutta valitettavasti sitä ei ole saatavilla. Sen sijaa ajattelin esitellä, ettei täälläkään enää kovin kummoset pyöräilysäät ole.

Paniikkiin oon ajautunut ens maanantaita odotellessa, jolloin mun pitäis pitää ekan kerran englantia eskariryhmille. Uskottelen itelleni etten osaa, mutta se ei kyllä paranna tilannetta mihinkään suuntaan, joten josko yrittäisin seuraavaksi posiitiivista ajattelutapaa, Eihän se nyt mikään suuri juttu ole, mutta eniten kauhistelen sitä että siellä on kaksi tarhatätiä kattomassa, ja mulla ei oo aavistustakaan mitä ne lapset jo osaa.

Eli jos on jotain vinkkejä miten opettaa 5-6-vuotiaille lapsille englantia niin kiitos kuuntelen! :)

Sonntag!

Tänään seuranani on ollut peitto, tyyny, nenäliinat ja Ipalat (kurkkupastillit). Ehkä tästä päivä vielä iloksi muuttuu. Ulkona paistaa aurinko ja on kaunis pakkassää. Kai se talvi tännekin on tullut jäädäkseen. Selailin netistä leivontareseptejä, mutta oon syöny viimiset pari päivää lähinnä leipomoiden tuotoksia, niin pitää varmaan hillitä itseään hiukan. Onneksi täällä palvelu pelaa, ja Ema tekee mulle ruokaa.

Eilinen Hannoverin reissu oli kiva! Se sisälsi rutkasti SUOMEN KIELTÄ, kahvittelua, kaupoissa kiertelyä, aurinkoista syyssäätä, hyvää ruokaa, ja ennen kaikkea hyvää seuraa. :) Vaikka joululahjojen ostot vähälle jäikin niin ehtiihän ne myöhemmin.

Hannoverin hulppea neljäkerroksinen Primark!

Mexicolainen ravintola

Sunnuntait on aina varattu laiskottelulle. Vaikka tekemättömien hommien lista vaan kasvaa, niin palaan niiden pariin aikaisintaan huomenna.

Vihdoin vois olla aika vaihtaa yökkäri pois ja seurata ruuan tuoksua keittiöön!

P.S Hyvää isänpäivää iskä ja papat! :)

Wo ist meine kostenlose Martini Bretzel?

Eilen täällä vietettiin Martinia, joka oli vähän kumma juhla, ja jonka ideasta ei koskaan päästy kunnolla perille, mutta siihen liittyy tarina miehestä joka halkaisi miekallaan viittansa kahtia ja antoi puolikkaan köyhälle palelevalle kerjäläiselle. Ja sitten tästä miehestä tehtiin pyhimys. Tähän juhlaan liittyi jotenkin myös Martti Luther, ja se että lapset kulki lyhtyjensä kanssa pitkin katuja. Meitä kiinnosti kuitenkin ennen kaikkea Bretzel ja Glühwein. Kaupunki oli järjestänyt myös ilotulituksen, joka oli tämmösessä Kouvolan kokosessa pikkukylässä hienompi ku varmaan ikini uutena vuotena näkemäni tulitus Suomessa :o

Päiväkodissa kuitenkin vauhkoiltiin tän Martinin takia koko viikko. Leivottiin Bretzeliä (vähän niinkun pullaa, muttei yhtä hyvää), askarreltiin lyhtyjä, näyteltiin tota tarinaa ja laulettiin lauluja Ens viikolla palataan taas normaaliin elämänmenoon sielläkin. Tämmöset epämääräset juhlat on semmosia hetkiä kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi täällä maassa. Toisaalta on kiinnostavaa oppia miten kaikkea täällä juhlitaan, mutta toisaalta on turhauttava yrittää kysellä mikä tää juhla oikeen on, kun kaikille muille se on itsestäänselvyys

Olis ollu hienoa näyttää kuvia eilesestä ilotulituksesta ja Bretzelistä ja yleisesti vaan siitä lämminhenkisestä tunnelmasta, joka kaduilla vallitsi kun koko kaupunki oli liikkeellä, joka kulmasta tulvi puheensorinaa ja glühweinin sekä leipomon tuoksu. Mutta tietysti kamerastani loppui akku näiden kolmen ekan kuvan jälkeen, ja tähän liittyen nolasin itseni täällä taas vaihteeksi... onneksi mua ei tunneta :D

Tämä päivä on mennytkin sitten kehnommin.. vastoinkäymisiä toisensa jälkeen, mutta onneksi ei mitään maailmaa mullistavaa. Illalla olisi yhden kaverin synttärit, mutta jotenkin tällä hetkellä on sellanen fiilis, että parempi vetää peitto korville ja toivoa, että huomenna olis vähän parempi päivä. Tosin tiedän, että on. Huomenna nimittäin kutsuu Hannover ja Maija! :)

 Schönes Wochenende!

Loppuun syöty Rama ja muita elämän pieniä iloja!

Tänä aamuna koitti vihdoin se hetki, että ensimmäisenä saksapäivänä ostettu 600 gramman voipurkki on tyhjä. Ei se ihan oivariinin veroista ollut, mutta luultavasti parasta mitä täältä saa. Mulle naurettiin viimeiset kaks viikkoa kun joka aamu haistelin, ja tutkin että onko se vielä syömäkelpoista. Olisi nimittäin sääli heittää ruokaa roskiin. Nyt se on kuitenkin onnellisesti syöty loppuun. Ja tarjouksen uhrina menin ostamaan uuden samanlaisen. No ompahan voita taas jouluun asti. Näin pienistä asioista tuun iloiseksi.

Muita ilonaiheita täällä ylipäätään on ainakin:

-Lapset: ennen kevättä oon varmaan rakastunu niihin kaikkiin niin paljon, että pakkaan ne matkalaukkuun. Jokainen huonokin päivä kääntyy paremmaksi kun joku halaa tai tulee syliin tai kertoo että oon ainut hoitotäti joka saa herättää hänet päiväunilta, tai vaan minä kelpaan levittämään maksamakkaraa leivälle.

-Syksy: Täällä syksy on aurinkoisempi, lämpimämpi ja ennen kaikkea kuivempi

-Leipomot: Onneksi mulla on se kuntosalikortti, niin ei välttämättä tarvii varata kahta penkkiä lentokoneesta takaisintulo matkalla.

-Stressittömyys: Ainakin teoriassa.. kun ei ole suuria huolia murehdin pienemmistä jutuista. Toisaalta oon oppinu täällä ottamaan paljon rennommin. Nolaan itseni päivittäin vähintään kolmesti, niin sitäkään en jaksa enää hävetä.

-Puhekyky(!!): Siinä missä suomalainen on hiljaa, on saksalaisella aina jotain sanottavaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Täällä ei ihmiset juoruile selän takana, vaan lähes kaikki asiat sanotaan suoraan. Tuntemattomat juttelevat niin kaupan kassajonossa, kuin kuntosalin vessassakin.

 -ZWIEBACK: Se on vaan kuivatettua paahtoleipää. Lasten suurinta herkkua.. ja Emin.

osa synttärilahjoista

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä muistutus kontrollifriikki Emistä, joka säästi lokakuun kaikki kuitit, kontrolloidakseen rahankäyttöä! 

Huomenna juhlitaan Sankt Martinia. Nyt capuccinon ja fazerin sinisen voimalla läksyjen kimppuun!

Kauniita unia! <3

Elämäni eka vaihdettu vaippa!

Aiheutin tänään taas hämmennystä Rosan tullessa töistä kotiin.
 E: Var var du?
R: Wie bitte?
E: Siis missä olit?
R: Emi was?
E: Eiku luulin että pääsit töistä jo aiemmin... eiku ach sooo... Wo bist du gewesen? :D:D

Miten ihmeessä on mahdollista, että kuukauden päivät täällä oltuani kysyn ensimmäisenä spontaanisti ruotsiksi espanjalaiselta kämppikseltä tämän päivästä, ja sitten vielä pari lausetta suomeksi perään tajuamatta yhtään mitään. Kumma kun en vielä ranskaksi yrittäny, mutta ehkä ens kerralla sitte. Kielistä puheen ollen torstaina meillä on probeunterricht (joku kokeiluopetus huonosti suomennettuna) uudessa kielikoulussa. Juuri kun aloin pitämään vanhasta opettajasta niin vaihdetaan toiseen. No tää on kyllä tosiaan vasta kokeilu.

Päiväkodin oksennusepidemian takia mulla oli tänään vuorossa desinfiointiurakka. Parisataa pikkuautoa, maatilan asukkia ja puupalikkaa piti pestä desinfiointiaineella ja huuhdella ja kuivata. Nyt on kädet sen verran korput että muistaa varmaan viikon päästäkin tehneensä sen. Tänään tosiaan myös jouduin ensimmäistä kertaa vaipan vaihtoon. Onnistuin kuukauden päivät välttelemään sitä hommaa, mut tänään ei ollut pakotietä. Siinä vaippa kourassa ihmetellessäni päätti päiväkodin pomo ilmestyä paikalle. Naurahdin sille, että teen tätä ekaa kertaa elämässäni. Se katseli hetken ja sanoi, että sujuu niin hyvin voisit hankkia oman lapsen. Mutta joo ei kiitos, mulla on tuolla vajaa 70 lasta vuorotellen huosunlahkeessa, se on ihan tarpeeksi.

Tänään oli muutenkin hauska päivä, sillä meidän ryhmän viereisessä huoneessa on kaikkein pienempien lasten ryhmä jossa on vain kolme noin 2- vuotiasta lasta. Ne on maailman suloisimpia (voi kumpa voisin laittaa kuvan...). Päiväunilta herättyyän nämä pikkuiset kelpuuttivat vain minut pukemaan ja lukemaan. Ne naurahteli ja halaili mua koko ajan aaaww. Muutenkin siellä menee päivä päivältä yhä paremmin. Luulen, että kohta on maksimi saavutettu, vaikka auktoriteetti ja kielitaito multa puuttuu. Ehkä ne tulee sitten pikkuhiljaa yhdessä.

Kaikki siis hyvin asti kunnes parin viikon päästä pitäis aloittaa englannin opetus. Outs!!

synttärikukat :)

p.s synttärit meni mukavasti, tässä jotain otoksia.. ja ylijääneellä ruualla eletään Rosan kanssa tää viikko ;)

Heute wird getanzt, gesungen und gelacht!

Totta tosiaan, jos vointi tästä hiukan kohentuisi. Päiväkodissa on meneillään joku oksennustauti aalto. Oksentelevia lapsia haetaan pois kesken päivän. Surullisinta kuitenkin oli, että ihana tutorinikin sairastui tänään. Ihmettelin, että miten se on niin huonovointisen näköinen, mutta sitten yhtäkkiä iltapäivällä se ryntäsi vessaan. Menin parin minuutin päästä vesilasin kanssa perässä, ja voi sääliksi kävi kun se näytti niin kehnolta. Harmittavinta koko jutussa lienee se, että päikkärin kaikki tarhatädit tekee kerran vuodessa reissun johonkin kalliiseen musikaaliin, ja tämänvuotinen reissu on huomenna Hampuriin. Toivottavasti hän on silloin jo paremmassa kunnossa.

Odottelen tässä itsekin, että milloin ryntään koneen äärestä salaman nopeasti vessaan, sillä vointi on aika kehno tällä hetkellä. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että tämä on pelkkää kuvitelmaa. Tai ehkä väsymystä, sillä viime yönä tuli nukuttua kolmen tunnin yöunet. Joka oli täysin omaa hölmöyttä. Olin päättänyt leipoa pullaa täksi päiväksi päiväkotiin ja illaksi kavereille. Tiesin hyvinkin, että siinä menee ainakin kolme tuntia, mutta siitä huolimatta lorvailin eilen pitkin kylää ja kotiuduin puoli 11 illalla., joten ei muuta kun tuumasta toimeen. Täällä kuitenkaan pullan leipominen ei ollut ihan yhtä helppoa kuin Suomessa joten hommassa menikin reilut nelisen tuntia. Huomasin nimittäin ettei kämpästämme löydy pullasutia, eikä kukaan ole muistanut ostaa uutta leivinpaperia joten paistoin 100 pullaa yhdellä leivinpaperilla ja voitelin pullat sormin. Saavutus sinänsä! Nukkumassa olin kuitenkin jo kolmen jälkeen aamuyöstä.

Lopputulos on kuitenkin maukas!

Oon kutsunu tänne vähän kaikkia ihmisiä tänään, tosin kaikille sanonu ettei nää oo mitkää synttärijuhlat :D Oon raahannu pyörän tarakassa niin paljon ruokaa että yksin eläisin sillä varmaan vuoden. Onneks täällä on halpa Lidl, muuten olisin rahaton. Kohta kuitenkin saapuu Simone joka on lupautunut mun Glühwein taksiksi, jee!

Muunmuassa näin saa Emin kovinkovin tyytyväiseksi ;)

Superpaljon kiitoksia Family lehtelälle, ja mummille, penalle, mummulle ja papalle korteista, suklaasta ja onnitteluista! :)

Loppuun vielä aivan ihana biisi, jota lapset lauloi mulle päiväkodissa koko päivän!

Pahoinvoiva Emi toivottaa kaikille hauskaa perjantai-iltaa! :)

Karkki vai kepponen!

Eilen vietettiin virallista Halloweeniä kaiketi. Ainakin siitä päätellen, että meidän ovella kävi muutamaan otteeseen suloisia lapsia karkkia kerjäämässä. Ei ymmärretty mitään niiden loitsuista, annettiin vaan karkkia. Oikeastaan ei muistettu koko päivää, mutta Rosalla sattui olemaan pussillinen karkkeja. Onneksi! Ens vuonna taidan itekin lähtee kierrokselle, kun näytti sen tuotteliaalta touhulta. Tuli vähän lapsuusajan pääsiäinen ja virpomisreissut mieleen. :)

muokkasin taitavasti lapset anonyymeiksi ;)

Meidän Halloween oli jo sunnuntaina, muttei oltu ihan yhtä karmaisevia, sillä tosiaan unohdettiin valmistautua mitenkään. Ema tosin on yliveto improvisoinnissa. Se teki itelleen leopardin korvat rautalangasta ja kahvinsuodatinpusseista. Kadehdittavaa! Vietettiin iltaa yhdessä, syötiin pipareita ja juotiin glühweinia.

Maanantaina sitten olikin vapaa päivä, mutta haluttiin Nanan kanssa mennä auttamaan Emaa ja Rosaa töihin, kun siellä on niin kiirettä. Heillä on joku teatteriesitys viikonloppuna. Ja tyttöjen tehtävänä on tehdä lapsille 60 pukua torstaihin mennessä. Kahdestaan se on mahdoton urakka. Tänään oli taas normaali työpäivä, joka meni yhdessä silmänräpäyksessä. Illalla pääsin vihdoin 2 viikon tauon jälkeen kuntosalille, jee!

Illan ihmetyksenaiheena, että miten saksassa ruoka on niin halpaa mutta paketti tortilloita maksaa 3€ ja vielä ku tarvisin niitä 3 pakettia niin taidan joutua vähän muuttamaan suunnitelmaani. Iloinen yllätys puolestaan oli, että löysin täältä niitä poksautettavia croissanttipaketteja mitä on Suomessakin. Joten yllätin tytöt ja tein meille iltapalaa. :)