Mun spotifyn soittolistalla on neljä biisiä, ja ne on soinut tässä parin tunnin ajan jokseenkin monta kertaa. Tanssin ympäri huonetta ja laulan lidlin vesipullo mikrofonina. Itken ja nauran vuorotellen. Matias epäilee mun mielenterveyttä ja tän luettuaan varmaan pari muutakin. Mun juna kohti Berliiniä lähtee aamulla 8.21 ja Suomen maaperälle saavun iltakuuteen mennessä. Tarviiko sitä edes ääneen sanoa, että olo on jänskempi ku lapsena joulupukkia odottaessa. Facebookin keskustelu väläyttelee vuorotellen hyvän loman toivotuksia ja kysymyksiä mikä päivän ehtisin tulla moikkaamaan. Olo on siis jokseenkin kaivattu!
Viime päivät on olleet sopivan ohjelmapitoisia, ettei ole kummemmin ehtinyt jännittää. On myöskin kätevää, että ympäristössä kokkaustaitoisia ystäviä, jotka kutsuvat mielellään päivälliselle; maanantaina syötiin intialaista ja eilen järjetön määrä itsetehtyjä tortilloita. Ja tänään vielä koko iltapäivä Silvijan kanssa lettuja. Kaverit on siis kivoja ja järjettömät ukkosella pidetyt puutarhajuhlat unohtumattomia!
Laukku oottaa lähes pakattuna. Mukana on vajaa kolkyt kiloa tavaraa, ja yleissilmäylyn perusteella tänne jää ainakin toinen mokoma. Ilmoitustaululle lisätty uusi muistutus; kenkien osto kielletty!!
Lentolippu, Berliinin metrokartta ja matkalaukun osoitetarra odottaa lipaston kulmalla. Nyt ei muutakun illan viimeinen biisi ja pikasuihkun kautta unille. Huomenna odottaa yli seitsemän kuukauden jälkeen oma sänky!
♥ Emi
//I’m coming home, I’m coming home
Tell the World that I’m coming//
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti