hengähdystauko!

Pitää joskus alottaa kehumalla itseään, nimittäin tänään oon ollut aikaansaava. Vaikkakin katselen kauhulla tekemättömien hommien listaa, alkaa ehkä sittenkin näyttää siltä että läksiäisurakka kaikkineen on voitettavissa. Valoa tunnelin päässä siis vihdoin kahden synkän päivän jälkeen.

Tilanne tällä hetkellä:

Youthpass kirjoitettu

Youthpass käännetty suomeksi

todistus päiväkodin pomolta tulostettu

espanjan kurssi ja kuntosali irtisanottu

läksiäiskakkupohja leivottu

päiväkodin lahjat paketoitu

Susannen lahja paketoitu

materiaalit kaikkeen askarteluun hankittu

huone siivottu ja kaikki turha paperisälä roskakorissa

projektin palaute kirjoitettu

lentolippu tulostettu

junalippu ostettu

koepakkaus tehty

läksiäisvalokuvat tytöille teetetty

kortti päiväkotiin askarreltu

internetyhteys siirretty Olenalle

englannin materiaalikansio tulostettu

kirjaston kirjat palautettu

kielikurssin todistus haettu

pankkitili irtisanottu

poisilmoittautuminen asukasvirastoon tehty

läksiäiskakku viimeistelty

perjantain aarteenetsintä valmisteltu

Tekemättömien hommien lista kutistuu huomenna nopeesti, ja eiliseen youthpass maratoniin verrattuna on kaikki jäljelläoleva mahdollista saada aikaiseksi. Oikeestaan välillä on kiva asettaa itsensä äärirajoille, ainakin niinä hetkinä kun on motivoitunut tekemään rästihommiaan. Nyt suurin stressi on se, ettei tavarat mahdu laukkuun, joten tämän illan hommat on vielä kirjoittaa projektipalaute ja koepakata laukku. Uni ei meinaa muutenkaan tulla iltaisin, niin eipähän kyllästy kun on jotain puuhaa nukkumattia odotellessa.

Tänään on jo keskiviikko ja tää kaikki tuntuu absurdilta. Se, että ylipäätään oon ollu näin pitkään Saksassa itsekseni ja se, että tää aika on 4 päivän päästä ohi!

Eine Reise um die Welt

Sain vihdoin taltioitua kameralle mun viikon stressin ja menetyt yöunet, eli käytännössä mun maailman ympärysmatka lasten kanssa. Se typistyi vähän lyhyeksi, sillä kaikkea suunniteltua ei aina ehdittykään tehdä yhdessä päivässä, mutta parempi liikaa ideoita kun liian vähän. Lapsilla oli hauskaa ja päällimmäisenä muistona jäi egyptiläinen sadetanssi itseaskarrelluilla sateentekijöillä, sekä kiinan matka, jossa syötiin Schnitzeliä ja perunoita puikoilla. Lentokoneessa oli kuulemma myös kivaa, vaikka osalle se olikin vähän pettymys sillä ne odotti, että päiväkodin pihaan laskeutuu air berlin ja että matkustetaan sillä oikeasti Brasiliaan asti katsomaan sademetsiä.

Tällä hetkellä mun aivot käyvät kaikkien lähtöön liittyvien asioiden takia ylikierroksilla. Kirjotin listan kaikesta mitä pitää tehdä ja siitä tuli niin pitkä että meinasin saada paniikkikohtauksen ja päätin, että vikat päivät en haluu ottaa stressiä mistään ylimääräisestä. Revin lapun, heitin sen roskiin ja päätin että teen asioita sitä mukaan kun löydän motivaatiota. Nyt oon kuitenkin päättäny, että kaikki lahjat päiväkotiin on ostettu ja ne pitäis enää paketoida, eikä sen takia tarvii enää stressata. Yksi helpotus. Tänään kirjotetaan susannen kanssa mulle myös todistus ja hoidetaan jotain paperijuttuja. Sitä ennen aijon vaan istua keittiön ikkunalaudalla ja kuunnella spotifyn parhaiden saksabiisien soittolistaa läpi, jos mikään muu ei kiinnosta.

Kumpa mun matkalaukku olis yhtä kevyt kun meiän maailman ympärysmatkalle pakattu!! 

Enää 5 päivää jäljellä.

Alla minnen vore inget utan dig

Rakastuin euroviisujen voittajabiisiin, ja myös Suomen viisubiisiin vaikka se onkin ruotsiksi. Yllätin itseni, sillä olin varma etten tajua enää sanaakaan ruotsia, mutta ei se niin vaikeeta näköjään ollutkaan. Blogi on näköjään laittanut lisää kielitaidollisia haasteita peliin ja kääntänyt koko tän ohjelmistonsa mulle saksaksi.

Eilen kotiuduin Kasselista ja tänään nukuin melkein kahteentoista. Yritin olla tänään aikaansaava, mutta tähän mennessä oon onnistunu hävettävän huonosti. Vielä pitäisi täyttää joku inhottava loppuraportti tästä saksavuodesta, suunnitella huomiseksi aarteenetsintä leikki eskareiden englannintunniksi ja koepakata matkalaukku.

Sain Simonelta läksiäislahjaksi Tim Benzkon cdn ja muumikirjan saksaksi. Ompahan tekemistä viimeistään viikonpäähän junamatkalle ja odotteluajalle lentokentälle. Viikonloppu meni mukavasti ja jäähyväisetkään ei olleet nii kauheet kun etukäteen kuvittelin. Kyllä olis paljon jääny kokematta jossei Simonea olis ollu raahamassa mua kaikenlaisiin paikkoihin joihin mulla ennakkoluuloja, turhaan...

Nyt kiskon itseni ylös tästä tietokoneen näytön edestä ja meen tekemään lettutaikinaa. Illalla on luvassa Emin ja Rosan pancakes partyt viikonlopun kuulumisten ja teekupposten ääressä.

Oonko nimittäin muistanu tarpeeksi usein mainita, että jäljellä on 6 päivää!

♥ Emi

//Som en sjö utan vatten, som en lykta utan ljus, 

Ett liv utan färger, det är inte du//

Kassel on cool!

Keittiössä tuoksuu ruoka, aurinko lämmittää mukavasti terrassilla ja tytöt istuu tietokoneilla. Eilen juhlittiin mun viimeistä Kassel viikonloppua mielenkiintosissa WG- pippaloissa. Tänään mennään toisen kaveriporukan kanssa kattomaan Stadtfest-meininkiä ja huomenna meen moikkaamaan Unkarilaista kaveria ja aiotaan Simonen kanssa etsiä joku sopiva ranta auringonottoa ja pikniköintiä varten. Jotain vaihtelua Nordhausenin eläkeläismummoilu arkeen, joten kuulostaa kivalta.

Maanantai on Pfingst, joka tarkoittaa jotain uskonnollista juhlapyhää eli mulle vapaata töistä. Maanantai on tosin varattu huoneen totaaliseen raivaamiseen, päiväkoti askarteluun ja loppuviikon aikataulutukseen. Huolestuttavasti alkaa ehkä sittenkin näyttää siltä, ettei ne tavarat kulkeudu takaisin kotiin yhdessä matkalaukussa, joten koepakkaus on myös tehtävä.

Hurjin ajatus tässä vaiheessa on, että viikon ja kahden päivän kuluttua oon taas Suomen maankamaralla. Vaikka tänne jää sata asiaa joita tulen ikävöimään, niin tiedän ainakin kaksi sataa asiaa, joista osaan nyt Suomessa nauttia ihan uudella tavalla. Kahden tunnin lentomatka on tulevaisuudessakin voitettavissa ja mun alennettu junalippu on lokakuuhun asti voimassa!

Nyt alkaa kinkkinen englannin materiaalivihon kasaus saksaksi. Täytyy toivoa että toi neiti tosta naapuriaurinkotuolista tarjoutuu vähän jelppimään! Ciao!

Ei mulla muuta...

Ihmettelen, että mitä ihmiset googlesta hakee, sillä saan päivittäin naureskella hakusanoja joilla blogiini eksytään. Toi otsikon ei mulla muuta on viikon suosituin. Sen lisäksi on kaikenlaista Berliinin ravintolasuosituksista, vessajuttuihin. Mietin aina välillä itekin että mistäköhän oon taas tänne höpötelly.

Viikko on alkanut taas tyypillisesti kiireisenä. Herään aamulla pirteenä töihin, sillä täällä on niin lämmintä, ja kirkasta. Juoksen pää kolmentena jalkana lasten päiväuniaikaan asti ja sitten haen kulman takana olevasta jäätelökioskista mulle ja Susannelle jäätelöä, askartelen ja siivoan hetken ja lähden kotiin.Tää on muodustunu rutiiniksi jo tällä viikolla. Lempparimakuina vaalea nougat ja stracciatella caramel-kastikkeella!

Huomenna matkaan viikonlopuksi sanomaan Simonelle ja Kasselin väelle heipat, ja siitä se haikeus varmaan lopullisesti alkaa. Työpäiviä on jäljellä viisi! ja yhä kaikki virallisuudet hoitamatta. Pankkitili pitäisi irtisanoa, samoin ilmoitus johonkin ulkomaalaisvirastoon ja kaikkia hölmöjä byrokratia kuvioita. Sen lisäksi suurin osa läksiäissuunnitelmista on yhä auki. Hui! Help!

Aloitin tänään urakan tyhjien limsapullojen palautuksella lähikauppaan ja sain loppuviikoksi itelleni ruokaa. Kotimatkalla naureskelin itekseni sillä kaksi kylähullua vanhaa miestä istui kadun varressa penkillä ja joi piimää!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, tschüss und schönes Wochenende!

P.S Ei mulla muuta, mutta hypin täällä tasajalkaa pitkin kämppää, sillä ihmeen kaupalla sain kutsun pääsykokeiden kakkosvaiheeseen, eikä mikään voi masentaa mua tällä hetkellä. Ei edes se, että mulla on huomenna aamuvuoro töissä. Eli kuudelta oltava Domschlösschenin portilla!

Viiminen maanantai päiväkodissa

oli eilen, sillä ens maanantai on vapaa. Se oli jo vähän jänskää. Viikkokin on taas vierähtäny nopeesti edellisestä tarinasta. Ja siinä on harvinaista kyllä ehtiny tapahtuakin jotain. Selvisin muunmuassa hengissä eilisestä maailman kauheimmasta työpäivästä ja viikonlopun Prahan reissusta. Luultavasti uuden coolin olkihattuni takia. Joka tosiaan oli reissun ehdottomasti paras ostos, sillä siinä 35 asteen helteessä olisin muuten polttanut pääni vajaassa 10 minuutissa. Nauran jo pikkuhiljaa itsekin tälle äitihahmoudelleni täällä, sillä oon porukan reilusti nuorin ja aina se das Kind, jota ei oteta vakavasti, mutta hoivasin viikonloppuna kuitenkin kaikenlaista vaivaa auringonpistoksesta jalkojen rakkoihin. Mulla oli mukana myös ehdottomasti vähiten tavaraa, sillä olin pakannut kolmen päivän reissulle reppuun kaksi t-paitaa ja legginsit. Ottaen huomioon että eräs toi mukanaan esim. silitysraudan ja toisella oli kolme hiustenmuotoilukojetta.

 Ja vihdoin asiaan. Lyhyesti sanottuna Praha oli kaunis. Olut oli halpaa (ravintolassa kolme kertaa halvempaa kun vesi...). Oli kuuma ja käveltiin jopa mun mittapuun mukaan liikaa. Kolmessa päivässä taltioitui kameraani 400 otosta, joten annetaan kuvien puhua puolestaan.

käytiin karkkimuseossa ja ostettiin käsintehtyjä karkkeja tuliaisiksi kaikille!

Taidenäyttelyssä Iittalan lasikuppi ja torilla MM-jääkiekkoa Suomesta, waau!

Iskä oo ylpee, mulla on hattu!

Kotiin tultuani muistin että mun piti pestä pyykkiä ennen lähtöä, ja koska en sitä muistanu, oli erittäin ihana vetää jalkaan ne kaks päivää hikoillut farkut ja t-paita. Tarinalla oli kuitenkin opetus, sillä tästedes pidän huolen että pesen pyykkini ajoissa! Loppu hyvin ja kaikki melkein hyvin, sillä mun lempi paidassa olleet paprikatahrat ei lähteneet edes tehopesussa pois, mutta siitä huolimatta tässä parissa viikossa ei osteta enää yhtäkään vaatekappaletta.

Nyt suunnittelemaan huomiseksi päiväkotiin Afrikkalaista sadetanssia, Shalom!

Isänpäivä!

Jäätelökahvilat on mun saksalainen heikkous. Mitenkään Kouvolan Caminitoa sen yhen vierailukerran perusteella väheksymättä, on täällä tarjolla aikamoiset valikoimat kaikenlaisia variaatioita. Ja aaw nää hinnat Suomeen verrattuna.. Lähdettiin tänään siis porukalla jälkkärijäätelöille tohon melkein kulman taakse. Viiden minuutin matkalla tavattiin jos minkälaisia juhlijoita. Tänään on nimittäin isänpäivä. Saksassa se ei vaan kummasti tarkoita mitään äitienpäivään verrattavissa olevaa perhejuhlaa, vaan pikemminkin isien vapaapäivää kotiarjesta. Tapana on lähteä kaveriporukan kanssa vaellukselle mukana kori kaljaa. Toivottavasti iskät kuitenkin ees vähän arvostaa niitä lasten pikkukätösin askarreltuja paketteja ja kortteja.

ja tää oli nimellä pieni annos!

Huomen aamulla oli neljältä herätys ja viideltä starttaa meidän nelikon matka kohti Prahaa. Oon tällä kertaa todellinen turisti, sillä en oo kaiken stressin ja kiireiden keskeltä ehtinyt mitään matkavinkkejä tutkia. Tärkeempää olis kuitenkin alottaa tavaroiden pakkaus 

ja olla unohtamatta junalippuja!

L O M A !

Kun viime viikonloppuna näin torin laidalla vuosimarkkina -kyltin, ajattelin, että sinne tulee jotain joulumarkkinoiden tyyppisiä pipari ja kalakauppiaita ja glühwein kojuja. Maanantaina koin pienoisen yllätyksen töistä tullessa; musiikki pauhasi ja paikalle oli kuin tyhjästä ilmestynyt huvipuisto. Päätettiin tänään Rosan kanssa lähteä sinne kahville ja tsekkaamaan meininki. Kymmenen minuutin pyöriskelyn jälkeen olin ehtinyt moikkaamaan ainakin viittä päiväkodin lasta ja nähnyt vilaukselta ainakin puolet lisää. Sillä hetkellä tulin siihen tulokseen, ettei tää Nordhausen sittenkään vissiin mikään metropoli ole. Rosan kanssa jätettiin törmäilyautot ja pehmolelun pyydystyspelit suosiolla väliin ja keskityttiin olennaiseen: ruokaan! On taas kiva kun voi huoletta kotonakin leipoa suklaakakkua ja tietää että sitä ei tarvii syödä yksin koko seuraavaa viikkoa.

Tähän taloon tuli kertaheitolla kymmenkertaisesti lisää energiaa, kun Rosa matkalaukkuineen astui eilen ovesta sisään. Oon istunut tänään lähes koko päivän sen huoneessa ja ei olla vielä ehditty edes puoliväliin kuulumisten kertomisessa. Näyttää siis siltä, että viimiset pari viikkoa menee nopeasti. Joskin tänään töissä oli katastrofi, ja olin jo turhautuneena valmis paiskaamaan oven kiinni ja jättämään sen kirkuvan kakaralauman sinne yksin tappamaan toisiaan. On siellä joskus ennenkin ollut huonoja päiviä, mutta toivottavasti tämän huonompaa ei enää ehdi tulla. Puolen päivän jälkeen mun äänestä ei ollut enää pihaustakaan jäljellä. Oli yritetty niin hyvällä kuin pahallakin, uhkaamalla, kiristämällä ja lahjonnalla. Siinä sitä tuntee itsensä vähän avuttomaksi kun ei saa kahta 4-vuotiasta poikaa kuriin, eikä tästä enää kehtaa saksan kieltäkään syyttää. Tuntuu siis siltä, että tää neljän päivän viikonloppu tuli tosiaan tarpeeseen.

Huomenna on ihana löhöilypäivä ja loppuviikoksi kutsuu Praha! Toivottavasti se on niin hieno paikka mitä oon kuullutkin. Aurinkoa ja lämpöä sinne on sentään luvattu, niin ehkä se vähän edesauttaa asiaa! 

Suklaaomena kiittää, kuittaa ja kömpii nukkumaan! Ciao!

Das erste Bier !

Saksan kotona ollaan! Elämäni ekan turbulenssilennon seuraukseni olin puolikuurona kaksi päivää, ja kärsin yhä korvien kummasta narinasta. Musta ei ainakaan koskaan tuu lentoemäntää! Sen lisäksi meinasin myöhästyä Berliinissä junasta, mutta loppuen lopuksi olin jo puolenyön aikoihin takaisin kotona. Ja koska tietysti olin missannut viimisen ratikan kahdella minuutilla, jouduin kävelemään yksin siellä yön pimeydessä sen kolmisen kilometriä kotiin.

Eilen vietettiin iltaa ensin lasagnen ja porkkanakakun merkeissä, ja sen jälkeen miespuolisia miellyttääksemme siirryttiin koko porukalla pubiin jalkapalloa katsomaan. Suomen kotikatsomot taitaa kuitenkin hävitä vielä ainakin kuus nolla näille saksalaisille kannattajille. Me vähän erotuttiin joukosta, sillä ei ollu mitään lippuja tai tunnusvärejä tajuttu pukea (tosin me tytöt ripustettiin keittiöön iso Saksan lippu kun luultiin että EM kisat on jo alkanu :D). Opittiin kuitenkin Lauran, Silvijan ja Katen kanssa, että koko muu saksa on Bayeria vastaan, ja BVB on Dortmundin lyhenne, eikä Bayerin, joten siksi kannustettiin aluksi väärää joukkuettakin, hah! Muuta huomionarvoista illassa oli se, että tilasin elämäni ensimmäistä kertaa kaljan ja sain sen siinä puolentoista tunnin aikana jopa juotua! Saattaa kuitenkin makukokemuksen perusteella jäädä viimeiseksi kerraksi..

Tänään on taas sunnuntai joka tarkoittaa panic attackia huomisesta työpäivästä sillä mun pitäis todellakin alottaa maailman ympärysmatka -projekti lasten kanssa. Miksi lupauduin siihenkin hommaan, tai oikeestaaan miksi aikoinaan sain moisen hölmön ja työtävaativan idean, ärr! Sen lisäksi tänään on urakoitava imurin ja mopin varressa, sillä maailman ihastuttavin Espanjatar Rosa tulee vihdoin takasin, ja se tarkoittaa väkisinkin, että luvassa on parhaat kolme viimeistä viikkoa Saksan maankamaralla! :)

Nyt ei muuta kun HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ äitille, mummolle ja mummille!

♥ Emi

I'm coming home

Mun spotifyn soittolistalla on neljä biisiä, ja ne on soinut tässä parin tunnin ajan jokseenkin monta kertaa. Tanssin ympäri huonetta ja laulan lidlin vesipullo mikrofonina. Itken ja nauran vuorotellen. Matias epäilee mun mielenterveyttä ja tän luettuaan varmaan pari muutakin. Mun juna kohti Berliiniä lähtee aamulla 8.21 ja Suomen maaperälle saavun iltakuuteen mennessä. Tarviiko sitä edes ääneen sanoa, että olo on jänskempi ku lapsena joulupukkia odottaessa. Facebookin keskustelu väläyttelee vuorotellen hyvän loman toivotuksia ja kysymyksiä mikä päivän ehtisin tulla moikkaamaan. Olo on siis jokseenkin kaivattu!

Viime päivät on olleet sopivan ohjelmapitoisia, ettei ole kummemmin ehtinyt jännittää. On myöskin kätevää, että ympäristössä kokkaustaitoisia ystäviä, jotka kutsuvat mielellään päivälliselle; maanantaina syötiin intialaista ja eilen järjetön määrä itsetehtyjä tortilloita. Ja tänään vielä koko iltapäivä Silvijan kanssa lettuja. Kaverit on siis kivoja ja järjettömät ukkosella pidetyt puutarhajuhlat unohtumattomia!

Laukku oottaa lähes pakattuna. Mukana on vajaa kolkyt kiloa tavaraa, ja yleissilmäylyn perusteella tänne jää ainakin toinen mokoma. Ilmoitustaululle lisätty uusi muistutus; kenkien osto kielletty!!

Lentolippu, Berliinin metrokartta ja matkalaukun osoitetarra odottaa lipaston kulmalla. Nyt ei muutakun illan viimeinen biisi ja pikasuihkun kautta unille. Huomenna odottaa yli seitsemän kuukauden jälkeen oma sänky!  

♥ Emi

//I’m coming home, I’m coming home
Tell the World that I’m coming//