Gummibärchen

Saappaat on kaivettu esiin päiväkodissakin, ja leikitty kuraleikkejä pihalla lasten kanssa. Ihmettelen tosin, kun luulin tulleeni päiväkotiin, jossa tehdään paljon luontoon liittyviä juttuja, ulkoillaan ja retkeillään. Niin kuinka vähän niitä sitten muissa saksalaisissa päiväkodeissa tehdään. Osa meidän päiväkodin ryhmistä ei mene ulos, kun siellä on niin tuulista!? Osa ohjaajista on pihalla legginseissä sateenvarjon kanssa. Ei tietenkään kaikki. Osa on raahannut sinne kumisaappaat ja sadevaatteet niinkun minä ja keittelee säällä kuin säällä kuravelliä lasten kanssa. Muuten täällä rapakon takana päiväkotimeininki on aika lailla samanlaista kun mitä Suomesta muistan. Lapset riehuu, itkee, huutaa, sotkee, pissii housuun, eikä suostu nukkumaan ja vetää housun lahkeesta viiteen eri suuntaan samaan aikaan. Siinä sitten olen kiva, pidän kuria, ruokin, leikin kaikkien kanssa, kerron satuja (useimmiten ilman kirjaa...) ja vahdin ettei kenellekään satu mitään ...SAKSAKSI. Ihmekös siis jos iltaisin olen hiukan väsynyt.

sunnuntain elokuvailta jäätävissä tunnelmissa

Syön päiväkodissa joka päivä, vaikka ruoka onkin maksullista, mutta ihan vaan senkin takia että minusta on hauska nähdä miten erilaisia ruokia täällä syödään. Tänään tosin oli kanakastiketta ja riisiä, joka maistui ihan samalta kuin kotona, mutta yksi päivä syötiin puoli raakaa sämpylää vanilja- ja vadelmakastikkeella LOUNAAKSI! Mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen kun katoin, että mitä ihmettä tää on. Se on kuulemma tosi suosittua lasten (ja tarhatätienki) keskuudessa, mutta mun mielestä se ei maistunut juuri miltään. Asia mihin en meinaa täällä tottua, on se ettei mikään maistu samalta kuin Suomessa. Maito ja sinappi ovat hyviä esimerkkejä. Samoin tänään tein tonnikalasalaattia itelleni ruuaksi, ja vaikka mulla oli samat raaka-aineet kun Suomessa, oli lopputulos ensin vähän pettymys, mutta kyllä se nyt syödyksi tulee vaikkei vedäkään vertoja äidin ja mummon tekemälle! :)

valkoinen autioitunut huoneeni

Ruuasta puheenollen liityin pitkän harkinnan jälkeen kuntosaliasiakkaaksi täällä. Se ei oo mitään halpaa lystiä ja tää kaupunki on tunnettu siitä että täällä huijataan rahaa kaikenlaisilla sopimuksilla. Mutta mulla oli kaks asiantuntijaa mukana, joten toivottavasti vältyn ikävyyksiltä. Täällä terveellisesti syöminen vaan on tuntematon käsite ja hiihtäminen mahdotonta samoin kuin juokseminen sillä täällä on lähes poikkeuksetta pelkkää mukulakivikatua. Joten kai se menee kahdeksan kuukautta urheillen sisätiloissa. Kuitenkin asiaan siinä määrin, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja meillä se tapahtuu melko usein. Täällä asuu yksi idearikas tyttö (muukin kuin minä) joka halusi näyttää mitä tapahtuu Gummibärchenille (tavalliselle nallekarkille) kun se on yön yli vesilasissa. Kyllä tuon tieteellisen kokeen jälkeen tuntee taas itsensä viisaaksi.

tässä on tulos: vasemmalla normaali nallukka

Kuvat ei nyt ihan sopinu tekstiin, mutta kun päiväkodissa luonnollisesti kuvaaminen on kiellettyä niin mun kuvamateriaali oli vähän rajoittunutta. Pahoittelut!