Gesundheit!

...sanoi nainen kaupassa, kun Emi aivasti. Käänsin päätä ja huomasin, ettei nainen edes katsonut minuun päin. Tilanne oli jotenkin koominen. Suomessa sanotaan terveydeksi, muttei sitä hoeta mun kokemusten mukaan läheskään yhtä paljon kun täällä. Aiheutin itselleni tänään muitakin koomisia tilanteita. Päätin uhmata suunnistustaitojani ja navigoida pyörällä muutaman kilometrin päähän tavarataloon ostamaan jotain sisustustavaraa huoneeseeni. Mua on hyvinkin moneen kertaan varoiteltu, että täällä saa sakot ja jää kiinni pimeällä (siis valottomalla) pyörällä ajamisesta pimeän aikaan. Eikä riitä pelkkä etuvalo, vaan pyörässä on siis oltava myös takavalo. No tässä mun toisen maailmansodan ajalta peräisin olevassa menopelissä ei taida olla edes sitä kissansilmää. Enkä varmaan aio siihen mitään investoidakaan. Mulla ei tietenkään ollut aavistustakaan monelta täällä tulee pimeä, joten ajantajun kadottamisen seurauksena (ja virkavallan pelossa) talutin kiltisti illalla pyöräni kotiin kaupasta. Hulluja nää saksalaiset!

Minkähän värinen mun huoneesta mahtaakaan tulla?

Aloitin tän pikku blogin kirjoittamisen lähinnä omaksi iloksi, jonkinlaiseksi päiväkirjaksi tai siksi että matkastani kiinnostuneet sukulaiset ja kaverit voivat lueskella täältä, että oon yhä hengissä. Tunnetusti meikäläinen on tekniikan ihmelapsi ja kuukauden jälkeen löysin tästä systeemistä tilastot ominaisuuden. Wou, se on kyllä hieno! Tai oli siihen asti, kun tajusin että tätä lukee päivässä yli 30 ihmistä Venäjää ja USAa myöten. Ööh?  Luulin, että täällä tosiaan käy äiti, mummu ja Jaana! :D Joka tapauksessa kaikki ovat toki tervetulleita lukemaan tätä tarinointia ja nauramaan mun kaikille hölmöille jutuille (joita luultavasti joudun vielä moneen otteeseen häpeämään). Silti olisi hauska kuulla, mitä teille kuuluu! Luultavasti ollaan jollain tavalla tuttuja, sukulaisia tai jotain muuta niin kertokaa ihmeessä välillä omia kuulumisia. Niitä voi jättää joko tuonne kommenttiboksiin (tosin en tiedä osaisinko sitä itsekään käyttää), facebookiin, sähköpostiin, tai vaikka kirjeeseen.

päiväkodin lapset oli tehny mulle tervetuliaiskortin! Soma :)

Nyt tätä turinointi kuitenkin vaimenee hetkeksi, sillä huomenna suuntaan Witzenhausenin pikkukylään seminaariin kymmeneksi päiväksi. Siellä ei kuulemma ole kunnollista nettiyhteyttä, mutta kaiken varalta otan koneen mukaan! ;) Joo älkää kyselkö mikä se seminaari on, kerron sitten kun saan itekin tietää. Nyt pitäis varmaan aloittaa pakkailu, mutta laskin sen varaan että siihen menee max. 15minuuttia, sillä siirrän vaan koko vaatekaapin sisällön matkalaukkuun. Helppoa täällä, eikös? :)

Vielä yksi kuppi jääteetä ja sitten alkaa tapahtua! Bis gleich!