Poliisin kanssa junalippua ostamassa!

Meinasin tänään aloittaa kertomuksen sillä kuinka rahaton olen, mutta sitten päätinkin että sen sijaan kerron miten hupaisaa oli että kaksi kilttiä poliisi setää auttoivat mua lipun ostossa, tai pikemminkin maksussa, kun noi inhottavat lippuautomaatit ei taas vaihteeksi hyväksyny yhtäkään mun rahaa. Siinä sitten tuskaillessani, virkavalta tuli yllättäen apuun ja viiden minuutin jälkeen mulla oli lippu kourassa (...onneksi pyörässäkin oli ne valot tällä kertaa). Rahattomuudesta vielä sen verran, että se on vaan väliaikaista, joten äiti voit olla huoletta. Ja sitä paitsi huomenna suuntaan Simonen majataloon, jossa palvelu pelaa ja glühweinia riittää. 

Päivän hyvä työ tuli tehtyä, kun annettiin saksan opelle joulukukka ja suklaata. Päiväkodissakin lapset toivat tarhatädeille ja mulle lahjoja. En ymmärrä miksi mulle mitään tuotiin, meillä ei nimittäin prantikantteja (harjoittelijoita?) mitenkään erityisesti huomioida. Englannin ryhmän lapset oli leiponeet mulle pipareita ja meiän ryhmän lapset toi mulle kukkia, suklaata ja muuta sälää.

saksalaisten joulupiparit

Täällä on hiukan yksinäistä ja hiljasta ilman Emaa ja Rosaa. Ja sotkusta, ku huitelen ympäri kämppää, enkä laiskuuttani saa siivotuksi tavaroita paikalleen. No tänään lupaan itselleni ryhdistäytyä, vaikken aio mitään kummoista joulusiivousta väsätä, kunhan pikaimuroin ja vien roskat ennen lähtöä. Tuntuu jokseenkin kummalliselta, kun ajattelee että Suomessa porukkaa alkaa kohta paistella kinkkua ja porkkanalaatikkoa. Kuusi olis jo koristeltu. Ja sunnuntaina mummu varmaan taas keittää riisipuuroa. Kaikki tapahtuu siellä niinkuin aina, itse en vaan näe ja koe sitä tunnelmaa. Oon hokenut Suomessakin sateen keskellä aaton aattona ettei tunnu yhtään joululta, mutta ei se joulun tunnelma silloin ihan näin kaukana tainnut olla. Tänä vuonna en oo nähnyt partion puurojuhlaa, en ulos pajasta- myyjäisiä, en eteisen pöydän joulukorttikokoelmaa, väliin jäi myös naisvoimistelijoiden joulujuhla ja kuorojen kauneimmat joululaulut, en myynyt yhtään joulukalenteria, enkä juonut lasillistakaan glögiä, tai koristellut kuusta. Multa ei mitenkään meinaa luonnistua hyvän joulun toivotus saksaksi, vaikka oon sitä varmaan lähemmäs viiskymmentä kertaa tällä viikolla toistellut. Se ei vaan oo se aito!

Takapihan joulutunnelmaa

Eniten joulumieltä on tähän mennessä tuonut mummon kirje, jonka oon lukenut lähes joka päivä yhä uudelleen, sillä on aina yhtä kiva kuulla arjen kuulumisia Suomesta ja jouluvalmisteluista. Mulla on ikävä oikeeta joulua, niitä kaikkia perinteisiä juttuja joita aina tehdään, joulutorttujen tuoksua ja jopa tonttulakkia. En halua, että joululahjani jakaa Christkind tai että jouluna syödään nakkeja ja perunasalaattia. Kuitenkin huomattuani, että Finnair pulittaisi lennoista reilut 500€ yhteen suuntaan, aijon taistella itseni iloiseksi ja ottaa tämän uutena kokemuksena. Ensi vuonna odotan sitten varmaan joulua vähän eri mittakaavassa.

Koti-ikävästä ja tästä valitusvirrestä huolimatta, tahdon toivottaa ihan

PARASTA JOULUA KAIKILLE!