Joulumielen metsästys osa 1

Ryhdyin tänään vähän niinkuin sanoista tekoihin tuossa joulunmielen metsästysurakassa, kun tajusin että aattoonhan on tosiaan 4 yötä. Oli nimittäin aika tarttua kaulimeen ja värkätä ekaa kertaa joulupiparit itsetekemästä taikinasta. Tavalliseen tapaan niistä tuli vähän kummallisen makuisia, mutta tuoksu on sama. Ja tutor ja päiväkodin pomo ei kuitenkaan tiedä miltä niitten oikeesti kuuluis maistua. Tai no siis kyllä niistä hyvänmakuisia tuli, muttei vaan samanlaisia kuin mummon tai sunnuntain piparitaikinasta.

Luontoäitikin päätti auttaa mua urakassa, ja lykkäsi koko päivän taivaan täydeltä lunta. Vaikka kaikki suli samaa tahtia pois kun uutta ehti sataa, kaivettiin päiväkodissa kelkat varastosta ja niitä vedettiin pitkin katulaatoitusta ja hiekkapihaa. Mutta pääasia, että lapsilla oli hauskaa vaikkei lumiukkoa saatukaan kasaan.

näkymää takapihan ikkunasta

Eilen päiväkodissa yllätyttiin kun mun nimellä oli tullut kirje joulupukin pääpostista. Sisällä oli satu ja seinäkalenteri. Sain taas melkoisen joukon ihailijoita ja kilttejä lapsia kun kysyin että avataanko pukin kirje. Satua pukin marjamehusta kuunneltiin niin innolla ettei päiväunille olisi millään maltettu käydä. Muutenkin minä taidan olla päiväuniaikaan meidän ryhmän väsynein ja kävisin mielelläni parin tunnin unille.

Tavalliseen tapaan kello lähenee iltakymmentä ja tänään pitäisi vielä koristella piparit, saada tutorin joululahjalapaset valmiiksi, paketoida Eman joululahja, unohtamatta pyykkikoneen tyhjennystä, saksan läksyjä, huomisia eväitä töihin ja sen jälkeen keittiön raivaamista.

Terkkuja siis täältä Emin luksuselämästä, ja työn iloa muillekin arjen raatajille!