Meiän raketit ammuttiin jo eilen!

Sanoivat Simone ja Emi katseltuaan rakettien hintoja aamupalapöydässä. Onhan ne hienoja, mutta kuka viitsii semmosia summia ampua rahaa taivaalle kun iloa riittää maksimaalisesti 30 sekunttia per 10€ ja niitä voi ilmaiseksi katsella kun astuu ulos ovesta. Toivottavasti kaikki Kasselin 200 000 asukasta ei käytä samaa logiikkaa, sillä kyllä miä nyt jotain tulituksia tahtoisin nähdäkin.

täällä on niin kodikasta! :)

Otsikko viittaa yllättäen meidän eiliseen shoppailureissuun Saksan (lähes?) suurimmassa ostoskeskuksessa. Meidän neljän hengen seurue ampui sinne semmosset summat rahaa, että unohdettakoon raketit tänä vuonna. Nyt on kuitenkin kahdet uudet talvikengät ja uusi talvitakki. Oon jo hiukan huolissani miten saan kaiken tavaran junalla Nordhauseniin, ja vielä sitäkin enemmän että miten aijon ne joskus Suomeen kuljettaa, mutta sitä ehtii vielä tarpeeksi moneen kertaan murehtia myöhemminkin.

Viikko on kuitenkin vierähtänyt vauhdikkaasti ja laskeskelin jäljellä olevan 2 lomapäivää. Tajusin myös että ajattelin tänään ensimmäistä kertaa takaisin töihin paluuta joten rentouttavaakin on luultavasti ollut. Yöuniakin on tällä viikolla kertynyt enemmän kuin kolmessa kuussa Nordhausenissa yhteensä.

tiistaina käytiin ikeassa

kirkoissakin on tullut käytyä

tiistaina käytiin isin jalkapallopelissä, tuossa se tuomaroi!

Keittiössä kinastelun lomassa ruuaksi valmistuu purjo-kinkkua keittoa. Tuoksu on ainakin lupaava. Illalla Simone on luvannut leikata mun hiukset ja Matiaskin on ehkä tänään vihdoin skypessä. Seuraavia vastoinkäymisiä odotellessa voi huoletta todeta, että tänään on hyvä päivä!

Hyvää toiseksi viimeistä vuoden 2011 päivää kaikille! Juhlikaa uutta vuotta... hillitysti!

Blogi joululomalla!

Viiden tähden hotellin isäntäväki on järjestänyt ihan kiitettävästi ohjelmaa yhteen viikkoon joten siitä syystä täällä virtuaalimaailmassa on aika hiljaista pidelly. Nyt kuitenkin ajattelin palata antamaan väliaikatietoja, tai lähinnä muistuttamaan että elossa ollaan.

Joulun pyhäpäivät vietettiin täällä kovinkin rauhallisesti kirkoissa vierailen, nukkuen, syöden ja erikoisuutena seurasin pariinkin otteeseen Paavin puheita telkkarista puolaksi käännettynä. Ja tietysti istuin kiltisti puolalaisessa katolisessa messussa sunnuntai-iltana. Sanaakaan en ymmärtäny, mutta jostain se on aloitettava. Tätä tahtia oon kolmikielinen kesällä kotiin tullessani. Tosin koti-Nordhausenissa oon jo kohtuu pitkällä makedonian opinnoissani, joten ehkä yllätän teidät...

Tänään käytiin aika hulvattomalla kylpyläreissulla. Hulvaton lähinnä siksi, että meininki oli niin erilainen kun Suomessa. Retki kuitenkin alkoi sillä, että perheen isä hukkasi etukäteen ostetut liput ja jouduttiin siis maksamaan kylpylärannekkeet uudelleen. Tarjolla oli kylpyläosastoa, saunamaailmaa, ulkoallasta ja ravintolaa ja vähän kaikkea muuta. Saunoissa kävi kerran tunnissa löylynheittäjä, ja muuten siellä vaan lojuttiin selällään ja kuivuttiin rusinoiksi. Löylynheittojen välissä käytiin välillä päiväunilla tai lukemassa kirjaa aurinkotuolissa. Mutta eniten yllätyin siitä että vähän joka puolella oltiin alasti, ja minä kun luulin että suomalaiset on estottomia. Olo oli ajoittain kuin jossain hermoparantolassa, mutta kuitenkin rentouttava päivä kaikenkaikkiaan.

Ja kaiken hölyn pölyn selityksen jälkeen niitä kuvia kiitos!

osa Simonen perheen paketeista

valmistui vihdoin, ja kaiken lisäksi ajallaan

ruokapöytä, isäntäväki, kuusi ja lahjat :)

Habe dich ja sooo lieb <3

järjetön kuva mustasta joulusta

 Kaikkea olisi enemmän paitsi aikaa. Tänne on aina kiva kirjoitella ja lätkiä kuvia mutta tätäkin tein vajaa pari tuntia ja aamulla pitäisi taas olla pirteenä liikenteessä kohti alennusmyyntejä, eikä sen vähempää kuin Saksan suurimpaan ostoskeskukseen!

Loput joulukuvat ja lomatarinat laitan huomisesta toivuttuani. Yksi hyvä puoli on vielä kertomatta kaiken luksuksen lisäksi, nimittäin täällä on HAPANKORPPUJA!

Kertokaa tekin lomaviikon kuulumisia!

Der Heilige Abend!

Terveisiä Kasselista Simonen sohvalta. Elämä hymyilee ilman joulukinkkua ja riisipuuroakin. Aamulla valmisteltin kaikennäköistä mulle erikoista perinteistä puolalaista jouluruokaa, sitte käytiin kirkossa joulunäytelmää katsomassa ja vihdoin päästiin syömään. Ruoka oli ennakkoaavisteluista huolimatta tosi hyvää. Ei tietenkään mitään suomalaisen jouluruuan veroista mutta luultavasti parasta mihin täällä nyt pystyttiin. Talon tapoihin kuului ruokarukous ja evankeliumin tai papin puheen luku ennen ruokaa. Se oli mulle vähän kummallista, mutta vielä ennen ruokaa murskattiin toisten ehtoollisleipiä hyvää joulua toivotellen, joka oli tosi sulonen tapa. Ruuaksi oli pastataikinasta tehtyjä kaikenlaisia täytettyjä erikoisuuksia, paistettua sipulia ja friteerattua turskaa ja karppia. Varsinkin kala oli tosi hyvää. Juomana oli pippurilla maustettua punajuurilientä. Joten se oli aterian heikoin lenkki. Ei ihan niin pahaa kuin kuulostaa muttei kiitos enää toista kertaa.

Ruuan jälkeen availtiin lahjoja ja nyt vietetään rauhallista iltaa kuka mitenkin. Mun illanviettoon kuuluu 600grammaa ikean joulupipareita ja iso paketti toffifeeta. Kyllä kelpaa! :)

Miten Suomessa joulunvietto on sujunut, saitteko mukavia lahjoja ja mahat täyteen kinkkua?

p.s torttutaikinaa pitää säästää toukokuulle, kinkkua maltan odottaa ensi jouluun! 

p.p.s kuvat varastettu täältä

Poliisin kanssa junalippua ostamassa!

Meinasin tänään aloittaa kertomuksen sillä kuinka rahaton olen, mutta sitten päätinkin että sen sijaan kerron miten hupaisaa oli että kaksi kilttiä poliisi setää auttoivat mua lipun ostossa, tai pikemminkin maksussa, kun noi inhottavat lippuautomaatit ei taas vaihteeksi hyväksyny yhtäkään mun rahaa. Siinä sitten tuskaillessani, virkavalta tuli yllättäen apuun ja viiden minuutin jälkeen mulla oli lippu kourassa (...onneksi pyörässäkin oli ne valot tällä kertaa). Rahattomuudesta vielä sen verran, että se on vaan väliaikaista, joten äiti voit olla huoletta. Ja sitä paitsi huomenna suuntaan Simonen majataloon, jossa palvelu pelaa ja glühweinia riittää. 

Päivän hyvä työ tuli tehtyä, kun annettiin saksan opelle joulukukka ja suklaata. Päiväkodissakin lapset toivat tarhatädeille ja mulle lahjoja. En ymmärrä miksi mulle mitään tuotiin, meillä ei nimittäin prantikantteja (harjoittelijoita?) mitenkään erityisesti huomioida. Englannin ryhmän lapset oli leiponeet mulle pipareita ja meiän ryhmän lapset toi mulle kukkia, suklaata ja muuta sälää.

saksalaisten joulupiparit

Täällä on hiukan yksinäistä ja hiljasta ilman Emaa ja Rosaa. Ja sotkusta, ku huitelen ympäri kämppää, enkä laiskuuttani saa siivotuksi tavaroita paikalleen. No tänään lupaan itselleni ryhdistäytyä, vaikken aio mitään kummoista joulusiivousta väsätä, kunhan pikaimuroin ja vien roskat ennen lähtöä. Tuntuu jokseenkin kummalliselta, kun ajattelee että Suomessa porukkaa alkaa kohta paistella kinkkua ja porkkanalaatikkoa. Kuusi olis jo koristeltu. Ja sunnuntaina mummu varmaan taas keittää riisipuuroa. Kaikki tapahtuu siellä niinkuin aina, itse en vaan näe ja koe sitä tunnelmaa. Oon hokenut Suomessakin sateen keskellä aaton aattona ettei tunnu yhtään joululta, mutta ei se joulun tunnelma silloin ihan näin kaukana tainnut olla. Tänä vuonna en oo nähnyt partion puurojuhlaa, en ulos pajasta- myyjäisiä, en eteisen pöydän joulukorttikokoelmaa, väliin jäi myös naisvoimistelijoiden joulujuhla ja kuorojen kauneimmat joululaulut, en myynyt yhtään joulukalenteria, enkä juonut lasillistakaan glögiä, tai koristellut kuusta. Multa ei mitenkään meinaa luonnistua hyvän joulun toivotus saksaksi, vaikka oon sitä varmaan lähemmäs viiskymmentä kertaa tällä viikolla toistellut. Se ei vaan oo se aito!

Takapihan joulutunnelmaa

Eniten joulumieltä on tähän mennessä tuonut mummon kirje, jonka oon lukenut lähes joka päivä yhä uudelleen, sillä on aina yhtä kiva kuulla arjen kuulumisia Suomesta ja jouluvalmisteluista. Mulla on ikävä oikeeta joulua, niitä kaikkia perinteisiä juttuja joita aina tehdään, joulutorttujen tuoksua ja jopa tonttulakkia. En halua, että joululahjani jakaa Christkind tai että jouluna syödään nakkeja ja perunasalaattia. Kuitenkin huomattuani, että Finnair pulittaisi lennoista reilut 500€ yhteen suuntaan, aijon taistella itseni iloiseksi ja ottaa tämän uutena kokemuksena. Ensi vuonna odotan sitten varmaan joulua vähän eri mittakaavassa.

Koti-ikävästä ja tästä valitusvirrestä huolimatta, tahdon toivottaa ihan

PARASTA JOULUA KAIKILLE!

Joulumielen metsästys osa 1

Ryhdyin tänään vähän niinkuin sanoista tekoihin tuossa joulunmielen metsästysurakassa, kun tajusin että aattoonhan on tosiaan 4 yötä. Oli nimittäin aika tarttua kaulimeen ja värkätä ekaa kertaa joulupiparit itsetekemästä taikinasta. Tavalliseen tapaan niistä tuli vähän kummallisen makuisia, mutta tuoksu on sama. Ja tutor ja päiväkodin pomo ei kuitenkaan tiedä miltä niitten oikeesti kuuluis maistua. Tai no siis kyllä niistä hyvänmakuisia tuli, muttei vaan samanlaisia kuin mummon tai sunnuntain piparitaikinasta.

Luontoäitikin päätti auttaa mua urakassa, ja lykkäsi koko päivän taivaan täydeltä lunta. Vaikka kaikki suli samaa tahtia pois kun uutta ehti sataa, kaivettiin päiväkodissa kelkat varastosta ja niitä vedettiin pitkin katulaatoitusta ja hiekkapihaa. Mutta pääasia, että lapsilla oli hauskaa vaikkei lumiukkoa saatukaan kasaan.

näkymää takapihan ikkunasta

Eilen päiväkodissa yllätyttiin kun mun nimellä oli tullut kirje joulupukin pääpostista. Sisällä oli satu ja seinäkalenteri. Sain taas melkoisen joukon ihailijoita ja kilttejä lapsia kun kysyin että avataanko pukin kirje. Satua pukin marjamehusta kuunneltiin niin innolla ettei päiväunille olisi millään maltettu käydä. Muutenkin minä taidan olla päiväuniaikaan meidän ryhmän väsynein ja kävisin mielelläni parin tunnin unille.

Tavalliseen tapaan kello lähenee iltakymmentä ja tänään pitäisi vielä koristella piparit, saada tutorin joululahjalapaset valmiiksi, paketoida Eman joululahja, unohtamatta pyykkikoneen tyhjennystä, saksan läksyjä, huomisia eväitä töihin ja sen jälkeen keittiön raivaamista.

Terkkuja siis täältä Emin luksuselämästä, ja työn iloa muillekin arjen raatajille!

Sunnuntaiaamun siivouskriisit

Niin se viikonloppu taas vierähti ja tänään on Rositan vika päivä täällä ennen joulua, kun huomen aamulla se suuntaa Espanjan aurinkoon ja tulee liian pitkän ajan päästä takasin. Me ikävöidään Eman kanssa sitä jo nyt!

Eilen vietettiin taas synttäreitä (onneksi viimeisiä vähään aikaan). Ohjelmassa oli mitäs muutakaan kuin ylensyöntiä, liian äänekästä musiikkia ja tanssia kylän ainoassa kunnon discossa. Tänään riittäisi ruokaa vaikka puolelle kylälle. Tytöt sai jonkun hullun siivousinspiksen, joten tässä aamutuimaan ehdittiin puunata kämppä joulukuntoon. Siivoan mun huoneen kerran viikossa, mutten silti voi kuvitella millaisten pölypallojen seassa asun täällä, hyi! Loppupäivä meneekin tuumaillessa, että voiko mun maton laittaa pyykkikoneeseen, ja miten saan meikkivoidetahrat pois mun paidasta, sillä en ymmärrä sanaakaan tahranpoistopurkin kyljestä.

Tämän normaalin kuvan merkeissä hyvää neljättä adventtisunnuntaita kaikille täältä kuramyrskyn keskeltä. 

Jos joku näkee mun kadonnutta joulumieleltä niin otan sen ilomielin vastaan. Luvassa löytöpalkkio! :)

Perjantai !

Kiirettä taas pitelisi, mutta tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi. Havahduin tänä aamuna ettei tytöille oo joululahjoja ostettu, ja ne pitäis antaa huomenna. Sen lisäksi mulla on tänään tapaaminen personal trainerin kanssa, älkää kysykö miksi, sillä en tajunnut itsekään. Tällä hetkellä toivon vaan että se sisältyy kuntosalisopimuksen hintaan, ja samalla pohdin että miten selviän kuntotestistä ja punnituksesta saksaksi.

Lennin tähtisaippua!

Posti oli tänään taas kiva ja toi mulle jouluyllätyksiä. Muutenkin ekat kaksi kuukautta saksan postin toiminnasta valitettuani, nykyisin kaikki on tuntunut tulevan perille parissa päivässä jee (ei pitäis kyllä sanoa ääneen...).

Tää on varmaan kohta ruokablogi, kun tylsyydessäni kuvailen kaikkea kääretortusta joulukakkuun, mutta musta pelkkä teksti on niin tylsää. Ja täällä arki on yhäkin arkea, niin ei täällä mitään erikoista tapahdu. Paitsi huomenna on Katerinan synttärit ja sunnuntaina family dinner (joululounas) Eman ja Rosan kanssa. Menu on vielä vähän hakusessa, mutta se on varma että koko päivä on pyhitetty syömiselle, viimeisen yhteisen illan kunniaksi.

Oikeestaan tän kirjotuksen pointti oli semmonen, että yritin vaihtaa tuon kommentoinnin niin että siihen pystyy kaikki kirjoittelemaan ilman mitään profiileita ym. joten jos se tosiaan toimii, niin olis kiva kuulla mitä teille kuuluu. Tosin saa mulle yhä sähköpostia ja korttejakin lähetellä.

Ainakin hikeä ja tuskan kyyneleitä luvassa, sillä nyt suuntaan pikajoululahjaostoksille ja sinne tapaamiseen pelottavan kuntosalisedän kanssa.

Toivottakaa onnea!

P.S. Vaikka mulla on täällä kymmenittäin lapsia leikkiseurana, tuli mulle tuon joulusaippualähetyksen seurauksena ikävä Lenniä, joten sille hirveesti terveisiä Emppu- kummilta :)

Joulu on taas, joulu on taas...

...voi kuinka meil on hauskaa! Tänään kerroin hiukkasen suomalaisesta joulusta omalla päiväkotiryhmälleni. Lähinnä joulupukista ja poroista. Eilen pidin saman yhdelle eskariryhmälle ja se oli todella kaoottista. Hommasta ei vaan tullut mitään, lasten keskittymiskyvyn puuttuessa. Omat lapsoseni on 3-4- vuotiaita ja koko puoli tuntia kaikki keskittyivät ja kyselivät innoissaan, ja mikä parasta: lauloivat mukana! Loppupäivän mulle toivotettiin ainakin 200 kertaa hyvaa jolua ja laulettiin ilosesti hihitellet: joulu on taas, joulu on taas, kattilat taynna puuroo... Lapset oppivat laulun tosi nopeesti. Meillä oli vaan tarkoitus kuunnella, mutta sitten sanat olikin niin helpot että he alkoivat laulaa mukana eivätkä malttaneet lopettaa. Kasselin joulumarkkinoilta tuotu Rovaniemen mainosesitekin oli kovassa tarkkailussa, ja huomiselle varattiin jo lukuvuoroja. Kiitos noiden maailman sympaattisimpien lapsien, tuon puolituntisen jälkeen olin niin täynnä tarmoa ja energiaa että olisin voinu vaikka maratonin juosta. Kiltteinä ne saa mut aina niin iloiseksi.

Eilen kävi tietokoneen korjaaja kaveri täällä vähän ohjelmoimassa niin nyt pitäisi taas tämäkin konevanhus seuraavat puoli vuotta toimia. Ainut pieni ongelma tämän kanssa ehti jo eilen ilmetä kun huomasin, että näppäimistö on saksaksi enkä löytänyt @-merkkiä joten en saanut edes sähköpostia auki (tietokonenörtit, älkää vaivautuko kertomaan, kuinka helposti sen saa suomeksi vaihdettua..). Tunnin etsinnän ja kiroilun jälkeen sain sen vihdoin sattumalta toimimaan ja kyllä oli taas syytä olla ylpeä siitä miten hyvin minä ja tietokone tullaan toimeen.

Tutorin ensimmäinen joululahja lapanenkin on peukaloa vaille valmiina, vain kolmesti piti aloittaa alusta tai purkaa puolet aikaansaannoksesta. Noh ei se alussa aina niin helppoa ole....

kiitos mummi!

saksalainen joulukakku                                                       parhainta kahvisuklaata

Täällä oleilussa on semmonen hyvä puoli ainakin, ettei kukaan Suomessa ollessani oo lähettäny mulle näin paljon suklaata. Laskujeni mukaan tähän mennessä oon vastaanottanu ainakin 10 levyä. Mutta ei huolta, ilmoitan sitten kun se ei enää maistu! ;)

Ruuasta puheenollen lähden tästä kääretorttua leipomaan, mulla on täällä oma Weihnachtsbäckerei!

Tervetuloa meille suihkuun!

Viikonloppu meni taas joulumarkkinameiningeissä, kun menin Simonea Kasseliin moikkaamaan. Oon tainnu löytää mun uuden lempparikaupungin Saksassa. Siellä on just sopivasti kaikkea, mutta se ei kuitenkaan oo niin suuri että sinne eksyis. Ja mikä parhainta Simonen luona palvelu pelaa paremmin kun viiden tähden hotellissa. Koko perhe on niin sympaattinen, että jos mua ei toukokuun lopussa näy takasin Suomeen nii luultavasti muutin suunnitelmia ja jäin Simonelle.

Olin aika pahasti harmistunu ettei mulla ollu kameraa tuolla reissulla (eikä tietysti muistitikkua että olisin saanut kuvat simonelta...) Joulumarkkinoilla kuitenkin törmäsin Suomi kojuun, suomalaiseen Heikki -poroon ja join suomen lipulla koristettua kuumaa minttukaakaota. Eli kaikessa lyhykäisyydessään vietin tähän astisen Saksassa oloaikani parasta viikonloppua!

joulumieltä etsimässä

Paluu arkeen oli kuitenkin erittäin karu, jota todistaa tänään vajaa parin tunnin päiväunet töiden jälkeen. Ei tuossa myrskyssä paljon innostanut kuntosalille lähteä. Tänään odottaa vielä miljoona tekemätöntä hommaa. Vaikka kuinka yritän minimoida jouluhäslinkiä, niin täällä se jotenkin tuntuu olevan paljon streessaavampaa kuin Suomessa ikinä. Ja miksen yhäkään oo suunnitellu päiväkodin suomalaista joulua, joka pitäis olla keskiviikkona valmis... hyvä Emi!

Illalla huomattiin myös, että kylppärin putket on tukkeessa, joten suihkuunkaan ei pääse. Onneksi korjaajasetä on tulossa huomen aamulla.

terveisiä keittiön viemäriputkesta

Berliini

Oli märkä, kylmä, harmaa, mutta siitäkin huolimatta ruuhkainen. Ihmisiä joka puolella, glühweinin tuoksu ja joulutunnelma oli kuitenkin aika huikea. Lauantai meni sadetta pakoillessa, sunnuntaina sitten oltiin true turisteja ja kierreltiin Brandenburgin torit ja East side Calleryt.

En muista oonko kertonu jollekin, mutta silloin lokakuun eka päivä kun tänne Nordhauseniin junalla Berliinistä sukkuloin. Istuin Berliinin junassa erään saksalaistytön viereen. Olin aivan paniikissa täpötäydessä junassa, väsyneenä ja  nälkäisenä. Se varmaan huomas, että oon avun tarpeessa ja selitti mulle kaikki junan vaihdot ja muut miten selviin perille. Siinä sitten pari tuntia vierekkäin junassa istuttiin ja juteltiin kaikkea ja selvis, että se oli ollu Suomessa opiskeluvaihdossa Helsingissä ruotsin kielisessä yliopistossa, ja muisti vielä pari sanaa ruotsiks. Se on kotoisin Münchenistä, mutta opiskelee nyt Berliinissä. Se oli kuitenkin kiinnostunu kuulemaan miten pärjään täällä ja mitä mulle kuuluu, joten lupasin lisätä hänet facebook kaveriks. Pari kuukautta kirjoiteltiin viestejä ja (jotta vihdoin pääsisin asiaan, niin) nähtiin viikonloppuna Berliinissä uudestaan. Käytiin kahvilla ja se esitteli mulle vähän kaupunkia. Musta on vaan tosi hassua, että sain tavallaan uuden ystävän junassa... sain kutsun Müncheniin ja Berliinissä voin kuulemma aina yöpyä hänen sohvalla ja jne. Oon tosi innoissani tämmösistä iloisista sattumista :')

Kuvien kautta ei välity tuoksut, musiikki eikä tunnelma, mutta ehkä näistä hätäisistä automaattiotoksista saa jonkin käsityksen, että sateesta ja jäätävästä säästä huolimatta viihdyttiin!

Joulumarkkinoilla oli muuanmuassa jäädytetty luistelurata

ja hevostalli

parlamenttitalo?

Lunta ja värjätyt verhot!

Heräsin eilen aamulla ja huomasin autojen kattojen olevan valkoiset. Näytti ihan kun olis ollu aurinkoinen pakkaspäivä tulossa. Tuntia myöhemmin tein töihin lähtöä ja vilkaisin pihalle seuraavan kerran. Näky oli karu, vettä satoi taivaan täydeltä, aurinko oli hävinny johonki paksun pilviverhon taakse, eikä jälkeäkään lumesta. No höh! :c

Vajaa kuukauden odottanut verhojen värjäyskin tuli eilen tehtyä, ja nyt alkaa huone pikkuhiljaa näyttämään kodilta. Vielä kun joku tulis joulusiivouksen tekemään.

Töissä meillä on huomenna tarhatätien joulujuhla, eli joku ravintolareissu. Kuulostaa kivalta ja ootan innolla, mutta kuten aina tämmösissä tilanteissa, ei mulla oo aavistustakaan mitä sinne pitää pukea päälle. No voisi sitä stressata jostain vähän suuremmastakin asiasta kuten siitä, että ens maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona mun pitäis kertoa jotain suomalaisesta joulusta päiväkodissa. Ja kuten oon huomannu, kannattaa todellakin käyttää jotain muuta keinoa kun kerrontaa jos aikoo saada lasten huomion yli viideksi sekunniksi. Pitikin mennä lupaamaan, että voin pitää sen jo ens viikon alussa.. noh ehkä tässä vielä jotain suurta ja huikeeta juolahtaa mieleen, sillä odotukset päiväkodin puolelta on tuttuun tapaan aika korkeella. En välillä meinaa ymmärtää, että miten niiden odotukset ja toiveet on aina niin korkeella. Luulis, että ne tässä parissa kuukaudessa on huomannu että oon välillä melko tauno, enkä tosiaan mikää supermies, ainakaan saksaksi...

halusin vaan todistaa etten kuole nälkään täällä

P.S Tää on jo mun kymmenes viikko täällä. Hui, kun aika menee nopeesti!

Suklaapukki oven takana ja pipareita saappaassa!

Kun Suomi viettää 94-vuotis synttäreitään, juhlittiin Saksassa Nikolausta. Lapset puhdisti eilen illalla saappaat ja yöllä Nikolaus toi kilteille lapsille karkkeja ja lahjoja, tuhmille se tuo kuulemma perunoita. Kuuntelin kyllästymiseen asti millasia Hello Kittyjä, Piraatteja, kirjoja, pehmoleluja ja karkkeja kukakin oli saannut. Onneksi tää päivä on vaan kerran vuodessa ja jouluna on meiän päiväkoti kiinni. Meillekin oli Nikolaus yön aikana eksyny. Sillä huoneen oven takana odotti aamulla yllätys. Rosa on aina niin sympaattinen kaikkien tällasten pikkujuttujen kanssa. Onneks mulla oli kasa herkkuja joten tein vastahyökkäyksen sen saappaaseen, kun se oli aamupalalla...

Kuvailin kaikkea turhaa, mutta ajankohtaista.. Ärsyynnyn itseeni kun mun kuvat tulee myöhässä, koska niiden siirtäminen kamerasta koneelle on muka jotenkin vaikeeta. Siksi säästän nyt Berliinin joulumarkkinakuvat myöhemmäksi ja laitan eilen ja tänään napsittuja arkiotoksia.

Näillä juhlittiin päiväkodissa Suomen itsenäisyyspäivää. Kiitos Äippä!

Olen aina otettu, kun joku jaksaa tällaisillä jutuilla yllättää. Kiitos Kirsi, Jasmin ja Elia :)

Englannin maskotti Mister Piggy!                                                                Joululahjayllätys päiväkodin kokille!

Kello on vasta kahdeksan, tykkään tälläisistä kotipäivistä, jolloin oon etukäteen päättänyt etten poistu pihalle vaan lojun koko illan sisällä ja teen yleishyödyllisiä juttuja ja meen ajoissa nukkumaan. Tässä yhden yleishyödyllisen puuhapäivän aikaansaannos. Kuvat vaan loppui kesken, pitää tilata lisää.

Etsi itsesi!

 

Kuka oli tänä vuonna linnan kaunein?

Lustig, lustig, tralalalaa...

Bald ist Nikolaus abend da! Tulipa yläasteen saksan tunnit mieleen kun tänään kajahti Nikolauslaulu soimaan. Ens tiistaina Suomen itsenäisyyspäivänä täälläkin juhlitaan, tosin pyhää Nikolausta joka tuo lapsille karkkeja, jos ne on yön aikana puhdistanu saappaansa. Näin siis Saksassa. Tähän liittyy varmaan joku tarina, mutta en oo vielä ehtiny niin pitkälle perehtymään.

Siitä harvinainen tilanne, että mulla on kaikenlaisia kuvia, joita en oo ehtiny tänne laittamaan. Ja kun virkeystaso on vähä alakantissa taas vaihteeksi ja saksan läksyt odottaa tuossa pöydän kulmalla niin tässä on viikon tunnelmat tiivistettynä.. ja laiskuuttani väärässä järjestyksessäkin kaikenlisäksi.

Silvijan synttärit eilen

Nordhausenin joulumarkkinat viime viikonloppuna

Eman synttärit sunnuntaina

Kakku à la Emi

Seminaari viime viikonlopulta

Ulkona sataa, ja huomenna vissiin lunta. Mikään ei kuitenkaan voi masentaa sillä jääkaapissa odottaa kakkua ja viikonloppuna kutsuu BERLIN ja Weihnachtsmarkt. Ciao!