Tänään oli kokeilulistalla vuorossa aamupala puuro. Mun on jo pitkään tehny mieli keittää itelleni kaurapuuroa. Oon joskus kuukausia sitten ostanu hiutaleetkin valmiiksi. Koska menin tänään vasta puoli kymmeneksi töihin, oli aamulla hyvin ylimääräistä aikaa keittelyyn. Kuten ehkä arvata saattaa, kaikki ei menny ihan suunnitelmien mukaan, eli kaurahiutaleet eivät muuntuneet 20 minuutin keittelyn jälkeen puuromaiseksi, vaan tuloksena oli keitettyä vettä ja yksi iso kaurahiutale möykky siellä seassa. Nam! Minähän en ole mikään luovuttajatyyppi ja haluan syödä puuroa aamupalaksi, joten annan hiutaleille vielä uuden mahdollisuuden huomen aamuna, ennen kuin tyrmään saksalaiset kaurahiutaleet ihan hyödyttömiksi.
Muutenkin nää pari päivää on menny melko hyödyttömästi. Eilen kävin taas kuntoilemassa ja tänään kirjastossa. Kirjastossa saan aina jotain ihan huimia ideoita, mitä kaikkea lasten kanssa haluisin tehä ja sitte raahaan inspiroivia opuksia aiheesta kotiin kilokaupalla. Lopputuloksena oon päiväkodissa liian arka ehdottamaan mitään ja ideat jää toteuttamatta. Onneksi on ensi vuosi ja partio. Tänään kuitenkin päätin, että Mauri Kunnas pitää ehdottomasti saada luettua, ja nyt kun se on tänne kirjattukin, niin ehkä saan sen aikaiseksi. On mulla sentään kymmenen maitotölkkiä kerättynä rairuohon istutukseen, että ehkä se tästä.
uusimmat herkut!
En voi taaskaan uskoa, että huomenna alkaa viikonloppu. Ja mut on kutsuttu Trabant- ajelulle. Pitäähän sekin kokeilla, kun itä-Saksassa kerran ollaan!
♥ Emi
P.S Odotan innolla, että mun kaksi lähes päivittäistä Venezuelalaista kävijää jättäis jotain kommenttia! ;)
Löydettyäni moisen lausahduksen netin ihmeellisestä maailmasta sunnuntai-iltana kello 23. Rupesin yhtäkkiä nauramaan ääneen vedet silmissä. YKSIN. Minuutin mekkaloituani aloin miettimään ettei toi nyt oikeesti ees oo niin hauska. Mut nykyisin on vissiin jokasesta pienestä jutustakin otettava ilo irti!
Tänään tuli todistettua taas yhden kerran Saksan ihmeellinen byrokraattinen monimutkaisuus, kun ravattiin Olenan kanssa tänään toimistoissa koko päivä joidenkin viisumipapereitten perässä. Luulin homman käyvän vähän nopeemmin, mutta aina puuttu joku pikkujuttu ja taas piti puol tuntia odotella vuoronumeron kanssa. No tänään taas tykkään erityisen paljon EU:sta sillä sen ansiosta vältyin ite aikanaan moiselta paperisodalta, ja toisaalta sehän tän koko mun huvittelun täällä kustantaakin.
Aamulla ehdin kuitenkin käydä pyörähtämässä töissä. Luulin jo hetken, että oon hyvä lasten käsittelyssä ja saan homman kuriin, kun pieni poika joka sitkeästi on kapinoinu mua vastaan viimiset kolme kuukautta, leikki mun kanssa tänään onnensa kukkuloilla puol tuntia eläintarhaleikkiä. Sitten lähdinkin pitämään isommille englantia ja muistin, ettei tää niin helppoa ollukaan. Ensimmäisestä minuutista lähtien vastassa on viis kovanaamaa poikaa joiden mielestä leikit on tylsiä, minäkin oon tylsä ja englanti on kaikista tylsintä. Tosin hiukan hellyyttäväksi tilanteen teki yksi ryhmän tytöistä joka oli niin innokas, että rupesi lähes itkemään, kun jouduttiin uhmaikäisten takia keskeyttämään koko homma ja palaamaan takaisin omien leikkien pariin. No huomenna sitten uusi yritys eskariryhmäläisten kanssa.
Päivän kuvat yritti esittää sitä, että täällä on kevät ja lämmin, mutta koska ne oli napsittu pikasesti meiän viisumireissulla, haluun vielä tällä viikolla saada itseni irti ja tehdä jonkun kuvailulenkin täällä. Kuvissa näkyy meiän kylpylä, mun lempparileipomo ja jotain vanhankaupungin pikkukatuja! Hassua sinänsä, että löydettiin tänään Olenan kanssa ja viikko sitten Matiaksenkin kanssa paikkoja täältä joista en tienny mitään.
Nyt on jo iltamyöhä, mutta koska olen niin keskieurooppalaistunut, meen Puoli kaheksalta illalla tekeen itelleni päivällistä!
Kesän jäätelökausi avattu. Yksi pallo Gummibärcheniä ja toinen Latte-Macchiatoa. Voiko täydellisempää lauantaipäivän alotusta olla! Saatiin eilen yöllä uus asukki tähän kämppään, ja aamulla syötiin yhessä tyttöjen ja tutorin kanssa aamupalaa, tai vissiin brunssia pikemminkin. Uusi kämppiksemme on Ukrainasta. Muuten varmaan oikein mukava olisi, mutta ei osaa sekä saksaa eikä englantiakaan. Nanan ja Lauran onneksi edes Venäjää. Oon alkanu hieman löystymään periaatteistani ja tänään taas ajattelin, että pitäis varmaan opetella ees vähän alkeita venäjäks, sillä se varmaan helpottais tätä kommunikointia. Luotiin sataviiskyt kertaa Lauran ja Nanan kanssa turhautuneita katseita toisiimme, kun toisteltiin jotain yksinkertaista lausetta viiteen kertaan, eikä sekään tuottanu tulosta. Kiitin onneani, että olin opiskellu saksaa ennen tänne tuloa, ja sentään edes tajusin jos mulle puhuttiin puuh. Mietin mielenkiinnolla, että miten se selviää töissä kun saksalaisilla ei aina oo niin lämmin suhtautuminen tohon venäjän kieleen.
Leipzig
Illalla vieteltiin tyttöjen iltaa toisessa kämpässä. Paikalle oli eksyny myös yksi poikaystävä, joka opiskelee saksan kieltä ja sen kanssa syntyy aina hyviä keskusteluja saksan hölmöistä kielioppisäännöistä. Ostettiin kaupasta jotain uusia keksijäätelöitä ja tehtiin joulutorttuja vadelmahillolla. Siinä sivussa kirjotettiin yks työhakemus valmiiksi. Täällä on jotenkin nykysin niin erilaista ilman Emaa ja Rosaa, mutta tänään naurettiin taas vedet silmissä niinkun "vanhoina hyvinä aikoina". Tunsin pientä haikeutta, ettei meiän uus tiimi varmaan tuu koskaan korvaamaan niitä kahta, mutta kyllä tähänkin sopeutuu.
kiitos äiti!
Huomenna aijon uhmata säätiedotusta ja sateesta huolimatta ottaa (puhdistetun) kameran mukaan ja mennä kuvailemaan. Keväinen ilma sai mut lukemaan jotain kameraoppaita, ja löysin taas jotain hienouksia tostaki masiinasta.
Kello ei oo ees paljon ja huomenna on vapaata, oijess!
♥ Emi
Pee äs tunsin myötähäpeää, kuinka hölmön puhekielisen kuuloisesti toi viime teksti oli kirjotettu, ja tätäkään en jaksa lukea läpi, joten ehkä ensi kerralla voisin sitten keskittyä kirjottamaan jotenkin ajatuksella!
Tänne on tullut kevät. Niin tosin kuulemma Suomeenkin. Hikoilin tänään toppatakissa. Ja aattelin että huomenna vois vaihtaa jo kevätkamppeisiin. Omituista, että ihmiset kulkee täällä ilman takkia, tänään näin taas yhden miehen t-paidassa. Ei täällä ny ihan niin lämmin ole kumminkaan. Tosin eihän nää täällä käyttäny pipoa ja lapasiakaan silloin ku oli viikon ajan miinus viistoista mittarissa. Aamulla on ihana lähtee töihin kun on jo valoisaa ja linnut on alkanu laulelee. Päivisin sitten aurinko häikäsee kivasti ikkunoista ja pihalle mennessä lämmittää sillee että tekis mieli ottaa takki pois. No säätiedotusta katsellessani, on tääki ilo lyhytaikaista. Ensi viikolla ollaan taas pakkasen puolella.
Nyt on sotilas saateltu juna-asemalle ja huomenna se palaa takasin valtion palvelukseen. Siinä taas eilisillan ja tän aamun nyyhkytellessä tajusin, että mun (väliaikaiseen) kotiinpaluuseen on enää 64 päivää. Vois ihan sen kunniaks askarrella inttityyliin tj-kalenterin. Tai ihan vaan vaihtoehtoisesti tutustua pääsykoesysteemeihin ja alkaa kohtapuoliin aloittaa luku-urakka. Muuten noi sitä varten ostetut lentoliput menis vähän hukkaan.
Kolmas hyvä vaihtoehto tekemiselle olis yllättäen siivoaminen. Meille on huomenna tulossa uus tyttö taas tänne Rosan tilalle. Lupasin siivota sen huoneen ja pestä lakanat ja pyyhkeet. No onneks on aina huominen. Alla on kuva mun kuudentoista neliön lukaalin kaaoksesta ja sen salaakuvatusta aiheuttajasta! Tää siivousurakka saatiin kuitenkin hoidettua vähän vahingossa, kun etsittiin hukkunutta junalippua... turhaan. Ens kerralla osataan ehkä pitää vähän parempaa huolta tommosista lappusista niin säästyisi 60€ rahaa.
Nyt mun huone on kuitenkin tyhjä. Matias vei matkalaukullisen talvikamppeitani mukanaan Suomeen. Mun tavoitteena on, ettei tarttee lähettää yhtäkään pakettia, vaan saan jotenkin ihmeen kaupalla kaiken matkalaukussani takaisin kotiin.
Kuinka laiska pitää olla, että pyykkien kuivumaan laitto pitää tehdä kolmessa vaiheessa? Avasin kotiin tultuani koneen luukun, tunnin päästä laitoin pyykit koriin, ja nyt aion vihdoin nousta ylös ja ripustaa ne vihdoin telineelle. Imurilla ei kehtaa enää tähän aikaan häiritä naapureita, joten kohtahan tästä vois nukkumaan suunnistaa. yksin.
Ekaks lähen ettimään mun puuhastelumotivaatio, se on ollu nyt pahasti hukassa!
Kyllä on ollut taas hankalaa saada tänne kuulumisia jaetuksi. Vaikka oon vaan kotona lomaillu. Tässä on tosiaan oma viehatyksensä,(johtuiskohan myös vähän seurasta..). Harmi ettei sää ole kauheemmin suosinut. Huomenna toivottavasti olis vähän parempi ilma.
Leipzigin viikonloppu meni leppoisasti. Sain nukuttua univelkani pois ja syötyä makoisasti hotelliaamupalaa! :)
Ite kaupungista mulla on ihan minimaalisesti kuvia. Tosin ei siellä mitään niin erityistä kuvattavaa ollukaa. Ja mun kamera on jotenkin päättänyt sumentaa kaikki kuvat. Olis varmaan pitäny puhdistella sitä vähän etukäteen.
miksei Suomessa yliopistot näytä tommosilta
oli siellä pieni tavaratalo suihkulähteineenkin
meiän hotelli
Mietin, että onhan tässä viikon aikana nyt jotain raportoimisen arvoista oikeesti tapahtunu. En vaan osaa jotenkin kirjoittaa tänään mitään.
- Mulla oli eilen eka espanjan tunti. Oon siitä tosi innoissani, vaikkakin se tulee paljon hankalempaa ku osasin ajatella. Sain eilen aikaan niin sekavia muistiinpanoja, että luultavasti en enää tänään tajuaisi niistä mitään.
-Kävin tänään pitämässä lapsille päiväkodissa englantia. Lomasta huolimatta.. ja kun olin yllärinä vienyt paikalle karkkia. Olin taas paras ja englanti oli kivaa. Harmikseni sain kuulla, ettei sinne oikein sais tuoda lasten takia vieraita. :(
-Leivottiin tänään laskiaspullia. Oli siistiä syödä jotain kotitekoista suomalaista, vaikkakin vähän jäljessä, eikä täällä kyllä luntakaan oo.
-Syötiin aamupalaksi ekaa kertaa leipomon tuoreita sämpylöitä, ja mun täytyy kyllä rehellisesti todeta, että lidlin pakastealtaan halvimmat sämpylät voitti aika reilusti ne moniviljaiset leipomon yksilöt. No tulipahan kokeiltua. Vein myös ekaa kertaa panttipulloja kauppaan täällä. Cool!
-Ollaan nukuttu, nukuttu ja nukuttu. Ja silti ollaan yhä väsyneitä. Huomenna aion olla pirteä ja esitellä hiukan paremmin tätä kaupunkia, ja ehdottomasti mennä päiväkahville jätskibaariin!
Kaikesta arkisuudesta huolimatta tää viikko on ollut kiva, okei paras. Onhan se nyt ihan hienoo, että voi taas tehdä pitkästä aikaa kaikkea yhdessä ja riidellä muunmuassa siitä, että miten kurkku kuuluu avata paketistaan tai kuuluuko margariinipakettiin jättää veitsi jääkaappiin. En ees haluu ajatella sitä, että Matias lähtee parin päivän päästä kotiin. En ehkä päästä sitä. Tai tuun ite mukana.
Tässä illan soitetuin kappale. Se soi varmaan mun päässä vähintään seuraavat pari viikkoa. Kiva!
Nyt ois kuitenkin vielä opeltetava huomista varten yks hämähäkki -laulu englanniks ja sitte vois taas vaihteeks mennä nukkumaan! Öitä! :)
Terkkuja lähettää Emi (ja vähän toi alikersantti Hakalahtikin)
Nyt on juhlittu taas riittävästi naamiaisia vähäksi aikaa, puuh! Tosin ei sillä etteikö se olis ihan hauskaa ollu, mutta 7 tuntia penkkarimeininkiä, kun koko ajan hameen helmassa roikkuu vähintään yksi jota pelottaa, yksi jonka nenä pitää niistää ja yksi joka haluaa lisää karkkeja. Sopeuduin hyvin sinne kolme vuotiaitten joukkoon ja olin ihan innoissani tanssimassa ja laulamassa, onneksi kukaan ei videoinnu siellä. Mulla oli myös huomattavasti suurempi auktoriteetti lapsiin, oliskohan mun Böse Hexe (kiukkuinen noita) -asulla ollu vaikutusta asiaan. Pitäs varmaan ottaa se vakituiseksi työasuksi. Päivästä mulla on erittäin säälittävän vähän kuvia. Eikä yhtään kuvaa itsestäni. Mulla oli sentään hieno hämähäkinseitti maalaus poskessa, että vähintään se olis pitäny muistaa taltioida..
koko päiväkoti näytti ihan viidakolta!
tässä kaikki mitä mun noita-asusta on kuvina :C
Tänään oon taas juossu paikasta toiseen, ja tuskaillu tekniikan hankaluutta paikallisen Sokoksen valokuva-automaatilla joka on toista päivää rikki, ja kun miä tartteisin ne kuvat just nyt heti! Sen lisäksi tänään lasten nukkuessa päiväunia, pohdiskelin jotain syvällistä eli mietin, että miks musta on tullu täällä niin tauno. Tai oon ehkä alusta asti olluki, mut silloin sen pysty vielä laittaa vieraan kielen syyksi, nyt se ei enää oo kovin uskottavaa. (Tosin tuntuu, että osa päiväkotini tarhatädeistä on erikoistunut pikkuasioista niuhottamiseen.) Esimerkiksi päätän yhden kerran hiukan laiskotella ja kaadan tiskivesiämpärin vessanpöntön sijaan keittiön viemäriin, tietysti juuri sillä hetkellä sattuu joku korkeampiarvoinen siihen selän taakse ja voi ylväästi huomauttaa asiasta. Lounaalla kerään osalta lapsista lusikat pois, kun en tajua että tarjolla on vielä lusikoitavaa jälkkäriä. Hukkaan lomailmoituslapun, uuden pyydettyäni löydän sen vanhan, mutten kehtaa enää palauttaa sitä uuttakaan. Ja vimeksi tänään unohdin tarkistaa, että yhdellä pienistä on vaippa nukkumaan mennessä, no tietysti ei ollut ja se juuri tänään unohti sanoa ajoissa että tahtoo vessaan. Välillä musta tuntuu että huoh, hulluutta tämmönen työ!
No oikeesti tää on yhäki ihan kivaa! Oon nykyisinkin vielä lasten mielestä ihan lieb, ja tänään viimeksi olin yhden pojan mielestä kaikkien aikojen paras kurahousujen pukija. Olin aika ylpee tosta tittelistä! Pienet jutut piristää mun päivää, ja lapsilta saa suoraa palautetta niin hyvässä kuin pahassakin, joten kohteliaisuudetkin tulee suoraan sydämestä! :)
totta kai meillä oli vielä illalla omat Fasching bileet!
Torstai on luksusta, sillä meen vasta puol kymmeneksi töihin, jeij!
Tässä tää kirjotuksen alotus on ollu koko illan auki. Mutta mun motivaatio on kateissa. Joku väitti, että jaksan kirjoittaa kuulumisia korkeintaan viikon ennen kuin kyllästyn tähän koko touhuun. Mutta selvisin näköjään paljon kauemmin. Enkä aio tätä lopettaa ihan vain siksi, että haluan jotain muistelmia vanhana mummuna lukea Saksan vuodestani.Siinä siis syy hiljaisuuteeni, yritän taas saada itseni hiukan aktivoitua.
Heräsin tänään ja toi biisi alkoi yhtäkkiä soida päässäni. Wou! Ehkä seuraavilla tapahtumilla on jotain tekemistä tän kanssa:
♥ Nukuin koko yön heräämättä kertaakaan mihinkään yskäkohtaukseen.
♥ Mulla on enää yks aikaansaamattomuuspäivä jäljellä ja maanantaina pääsen vihdoin takasin töihin!
♥ Kokkailin eilen ihan aikani kuluksi niin hyviä lihapullia ja uuniperunoita, että söin itseni pitkästä aikaa halkeamispisteeseen.. ja vähän vielä sen jälkeenkin ja loput vielä tänään.
♥ Löysin vihdoin ystävänpäivän jälkeisestä alennuksesta vaaleenpunasen ruukkuruusun ikkunalaudalleni. Matiaksen mielestä se tosin näytti salaatilta. Noh....
♥ Sain huiman rairuohonistutus askarteluidean päiväkotiin. Oon siitä ehkä vähän liiankin innoissani.
♥ Laskin juuri, että jäljellä on 5 päivää ja hän on täällä! Oon kuitenkin selvinny ainakin 136 päivää yksin, eikä se ees (ihan aina) niin kauheeta ollu. Oon innoissani, että voin näyttää sille kaikki; päiväkodin, lapset, kuntosalin, lähikaupan, lempparileipomon, ja tietysti tytöt! Tuu jo! :)
♥ Selailin vanhoja täältä saksasta otettuja kuviani ja naureskelin yksinäni ääneen kaikille muistoille. Nyt jaksaa naurattaa jopa se, että lämmitys oli syksyllä pari päivää rikki ja istuttiin sisällä takit päällä. Kyllä tää on vaan kaikesta huolimatta ollut aika unohtumatonta aikaa.
Aaw, tällä hetkellä samaistun tähän aika hyvin!
♥ Ja nyt aion mennä paistamaan itelleni vielä vähän lettuja. Ihan vaikka sen kunniaksi, että oon vihdoin terveenä.
