Se oli surullinen päivä

Miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään? Varmaan juuri siltä miltä musta tällä hetkellä tuntuu. Kolmen tunnin yöunien ja kuuden tunnin itkumaratonin jälkeen, tunnen olevani lopussa. En tiedä mistä aijon kerätä voimanrippeet, ja pakata matkalaukun ainakin kokeilumielessä. Onneksi toin töistä jo etukäteen yhden pahvilaatikon, sen varalta, että joudun lähettämään jotain postitse.

Kuin ihmeen kaupalla selvisin viimeisestä työpäivästä hengissä. Olin jo etukäteen kaavaillut siitä tulevan surullinen mutta en muista pitkään aikaan itkeneeni niin kovasti, että tunnen pyörtyväni. Selitä siinä samassa sitten pienille kolme vuotiaille, jotka huolissaan tulee halaamaan ja lohduttelemaan, että oon vaan surullinen, mutta mulla ei oo mitään hätää. Niin paljon kauniita sanoja, kortteja ja kirjoituksia en oo tainnut koskaan saada. En tiedä pystynkö ikinä lukemaan lahjaksi saatua tarhatätien lemppariresepteistä ja valokuvista koottua muistokirjaa purskahtamatta itkuun. En ainakaan täällä!

Pyöräilin pitkin kaupunkia tänään, ostin junalipun ja kävin hakemassa parit todistukset toimistolta. Mietin kaikkea, koko vuotta täällä ja sitä miten hyvä se on ollut. Usein vähän liian hyvä ollakseen totta. Kun päiväkodin ovensuusta vilkutin kotiinlähtiessäni lapsille, huusi yksi pojista mun perääni: "Emilia älä unohda meitä koskaan!" ...En koskaan, se on ihan varma! :)

Lähettäkää voimahali, tällä hetkellä se tulisi tarpeeseen!

...Ich will dich wiedersehen, wiedersehen.
Auf Wiedersehen! Es war, es war so schön!

hengähdystauko!

Pitää joskus alottaa kehumalla itseään, nimittäin tänään oon ollut aikaansaava. Vaikkakin katselen kauhulla tekemättömien hommien listaa, alkaa ehkä sittenkin näyttää siltä että läksiäisurakka kaikkineen on voitettavissa. Valoa tunnelin päässä siis vihdoin kahden synkän päivän jälkeen.

Tilanne tällä hetkellä:

Youthpass kirjoitettu

Youthpass käännetty suomeksi

todistus päiväkodin pomolta tulostettu

espanjan kurssi ja kuntosali irtisanottu

läksiäiskakkupohja leivottu

päiväkodin lahjat paketoitu

Susannen lahja paketoitu

materiaalit kaikkeen askarteluun hankittu

huone siivottu ja kaikki turha paperisälä roskakorissa

projektin palaute kirjoitettu

lentolippu tulostettu

junalippu ostettu

koepakkaus tehty

läksiäisvalokuvat tytöille teetetty

kortti päiväkotiin askarreltu

internetyhteys siirretty Olenalle

englannin materiaalikansio tulostettu

kirjaston kirjat palautettu

kielikurssin todistus haettu

pankkitili irtisanottu

poisilmoittautuminen asukasvirastoon tehty

läksiäiskakku viimeistelty

perjantain aarteenetsintä valmisteltu

Tekemättömien hommien lista kutistuu huomenna nopeesti, ja eiliseen youthpass maratoniin verrattuna on kaikki jäljelläoleva mahdollista saada aikaiseksi. Oikeestaan välillä on kiva asettaa itsensä äärirajoille, ainakin niinä hetkinä kun on motivoitunut tekemään rästihommiaan. Nyt suurin stressi on se, ettei tavarat mahdu laukkuun, joten tämän illan hommat on vielä kirjoittaa projektipalaute ja koepakata laukku. Uni ei meinaa muutenkaan tulla iltaisin, niin eipähän kyllästy kun on jotain puuhaa nukkumattia odotellessa.

Tänään on jo keskiviikko ja tää kaikki tuntuu absurdilta. Se, että ylipäätään oon ollu näin pitkään Saksassa itsekseni ja se, että tää aika on 4 päivän päästä ohi!

Eine Reise um die Welt

Sain vihdoin taltioitua kameralle mun viikon stressin ja menetyt yöunet, eli käytännössä mun maailman ympärysmatka lasten kanssa. Se typistyi vähän lyhyeksi, sillä kaikkea suunniteltua ei aina ehdittykään tehdä yhdessä päivässä, mutta parempi liikaa ideoita kun liian vähän. Lapsilla oli hauskaa ja päällimmäisenä muistona jäi egyptiläinen sadetanssi itseaskarrelluilla sateentekijöillä, sekä kiinan matka, jossa syötiin Schnitzeliä ja perunoita puikoilla. Lentokoneessa oli kuulemma myös kivaa, vaikka osalle se olikin vähän pettymys sillä ne odotti, että päiväkodin pihaan laskeutuu air berlin ja että matkustetaan sillä oikeasti Brasiliaan asti katsomaan sademetsiä.

Tällä hetkellä mun aivot käyvät kaikkien lähtöön liittyvien asioiden takia ylikierroksilla. Kirjotin listan kaikesta mitä pitää tehdä ja siitä tuli niin pitkä että meinasin saada paniikkikohtauksen ja päätin, että vikat päivät en haluu ottaa stressiä mistään ylimääräisestä. Revin lapun, heitin sen roskiin ja päätin että teen asioita sitä mukaan kun löydän motivaatiota. Nyt oon kuitenkin päättäny, että kaikki lahjat päiväkotiin on ostettu ja ne pitäis enää paketoida, eikä sen takia tarvii enää stressata. Yksi helpotus. Tänään kirjotetaan susannen kanssa mulle myös todistus ja hoidetaan jotain paperijuttuja. Sitä ennen aijon vaan istua keittiön ikkunalaudalla ja kuunnella spotifyn parhaiden saksabiisien soittolistaa läpi, jos mikään muu ei kiinnosta.

Kumpa mun matkalaukku olis yhtä kevyt kun meiän maailman ympärysmatkalle pakattu!! 

Enää 5 päivää jäljellä.

L O M A !

Kun viime viikonloppuna näin torin laidalla vuosimarkkina -kyltin, ajattelin, että sinne tulee jotain joulumarkkinoiden tyyppisiä pipari ja kalakauppiaita ja glühwein kojuja. Maanantaina koin pienoisen yllätyksen töistä tullessa; musiikki pauhasi ja paikalle oli kuin tyhjästä ilmestynyt huvipuisto. Päätettiin tänään Rosan kanssa lähteä sinne kahville ja tsekkaamaan meininki. Kymmenen minuutin pyöriskelyn jälkeen olin ehtinyt moikkaamaan ainakin viittä päiväkodin lasta ja nähnyt vilaukselta ainakin puolet lisää. Sillä hetkellä tulin siihen tulokseen, ettei tää Nordhausen sittenkään vissiin mikään metropoli ole. Rosan kanssa jätettiin törmäilyautot ja pehmolelun pyydystyspelit suosiolla väliin ja keskityttiin olennaiseen: ruokaan! On taas kiva kun voi huoletta kotonakin leipoa suklaakakkua ja tietää että sitä ei tarvii syödä yksin koko seuraavaa viikkoa.

Tähän taloon tuli kertaheitolla kymmenkertaisesti lisää energiaa, kun Rosa matkalaukkuineen astui eilen ovesta sisään. Oon istunut tänään lähes koko päivän sen huoneessa ja ei olla vielä ehditty edes puoliväliin kuulumisten kertomisessa. Näyttää siis siltä, että viimiset pari viikkoa menee nopeasti. Joskin tänään töissä oli katastrofi, ja olin jo turhautuneena valmis paiskaamaan oven kiinni ja jättämään sen kirkuvan kakaralauman sinne yksin tappamaan toisiaan. On siellä joskus ennenkin ollut huonoja päiviä, mutta toivottavasti tämän huonompaa ei enää ehdi tulla. Puolen päivän jälkeen mun äänestä ei ollut enää pihaustakaan jäljellä. Oli yritetty niin hyvällä kuin pahallakin, uhkaamalla, kiristämällä ja lahjonnalla. Siinä sitä tuntee itsensä vähän avuttomaksi kun ei saa kahta 4-vuotiasta poikaa kuriin, eikä tästä enää kehtaa saksan kieltäkään syyttää. Tuntuu siis siltä, että tää neljän päivän viikonloppu tuli tosiaan tarpeeseen.

Huomenna on ihana löhöilypäivä ja loppuviikoksi kutsuu Praha! Toivottavasti se on niin hieno paikka mitä oon kuullutkin. Aurinkoa ja lämpöä sinne on sentään luvattu, niin ehkä se vähän edesauttaa asiaa! 

Suklaaomena kiittää, kuittaa ja kömpii nukkumaan! Ciao!

Das erste Bier !

Saksan kotona ollaan! Elämäni ekan turbulenssilennon seuraukseni olin puolikuurona kaksi päivää, ja kärsin yhä korvien kummasta narinasta. Musta ei ainakaan koskaan tuu lentoemäntää! Sen lisäksi meinasin myöhästyä Berliinissä junasta, mutta loppuen lopuksi olin jo puolenyön aikoihin takaisin kotona. Ja koska tietysti olin missannut viimisen ratikan kahdella minuutilla, jouduin kävelemään yksin siellä yön pimeydessä sen kolmisen kilometriä kotiin.

Eilen vietettiin iltaa ensin lasagnen ja porkkanakakun merkeissä, ja sen jälkeen miespuolisia miellyttääksemme siirryttiin koko porukalla pubiin jalkapalloa katsomaan. Suomen kotikatsomot taitaa kuitenkin hävitä vielä ainakin kuus nolla näille saksalaisille kannattajille. Me vähän erotuttiin joukosta, sillä ei ollu mitään lippuja tai tunnusvärejä tajuttu pukea (tosin me tytöt ripustettiin keittiöön iso Saksan lippu kun luultiin että EM kisat on jo alkanu :D). Opittiin kuitenkin Lauran, Silvijan ja Katen kanssa, että koko muu saksa on Bayeria vastaan, ja BVB on Dortmundin lyhenne, eikä Bayerin, joten siksi kannustettiin aluksi väärää joukkuettakin, hah! Muuta huomionarvoista illassa oli se, että tilasin elämäni ensimmäistä kertaa kaljan ja sain sen siinä puolentoista tunnin aikana jopa juotua! Saattaa kuitenkin makukokemuksen perusteella jäädä viimeiseksi kerraksi..

Tänään on taas sunnuntai joka tarkoittaa panic attackia huomisesta työpäivästä sillä mun pitäis todellakin alottaa maailman ympärysmatka -projekti lasten kanssa. Miksi lupauduin siihenkin hommaan, tai oikeestaaan miksi aikoinaan sain moisen hölmön ja työtävaativan idean, ärr! Sen lisäksi tänään on urakoitava imurin ja mopin varressa, sillä maailman ihastuttavin Espanjatar Rosa tulee vihdoin takasin, ja se tarkoittaa väkisinkin, että luvassa on parhaat kolme viimeistä viikkoa Saksan maankamaralla! :)

Nyt ei muuta kun HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ äitille, mummolle ja mummille!

♥ Emi

Ei tää pannukakku oo mikää jälkiruoka!

En taas hetkeen pysty unohtaa sitä hetkeä, jolloin en tienny että olisko pitäny itkeä vai nauraa, joten päätin jakaa sen teillekin. Päiväkodissa nimittäin oli yks päivä ruuaksi nuudelikeittoa ja pannukakkua omenahillolla. Siinä sitten ruokaa jakaessani yksi pikku poika alkoi kitistä että "en syö keittoa, haluun tota omenahilloa". Tyynesti selitin, että eka syödään tää keitto ja sitte jälkkäriksi on pannukakkua ja omenahilloo. Vieressä ollut tarhatäti katsoi mua kulmat kurtussa ja tokaisi aika tuimasti "Ei tää pannukakku oo mikää jälkkäri, tää keitto on alkukeitto ja sitten ruuaksi on pannukakkua!" Kelasin pari kertaa päässäni, että tajusinko nyt oikein. No tässä on ainakin tähän mennessä kummallisin asia mistä mulle on ärähdetty!

Vielä vähän Tim Benzko -hehkutusta

Tuosta jutusta voi myös päätellä, ettei mun elämässä tapahdu mitään kummallista. Rosa suuntaa sunnuntaina Müncheniin ja Eman tilalle tuli viime viikolla uusi huisin mukava Laura. Nyt kun täällä on jo yksi Emilia ja Laura mun lisäksi ollut niin seuraavaksi tulee luultavasti joku Mahlio ...sitä odotellessa! :D

simonen kamerasta löysin yhden uudenvuoden kaverikuvan :D

Huomiseksi olisi saksan läksynä kirjoittaa tarina liittyen lempparisaksalaiseen sanaan. Tätä on multa kysytty jo monesti, ja mietin sanoja joiden ääntäminen on hauskankuuloista. Tämän hetkiset suosikit ovat: Wirbelsäule (selkäranka), entschuldigung (anteeksi) ja Selbstbedienung (itsepalvelu). Kun mulla oli siinä sitten liiaksi aikaa mietin myös tämänhetkiset inhokit: Gummibärchen (nallekarkki), Ostern (pääsiäinen), draußen (ulkona). Inhokeiksi nuo lukeutuivat, koska en osaa (harjoittelusta huolimatta) ääntää niitä kuulostamatta hölmöltä, ja pääsiäisen unohdan aina ku sitä tartteisin..

Onko joku miettinyt suomalaista lempparisanaansa? 

The työpaikka osa 2

Koska unohtaisin luultavasti esitellä loppu osan päiväkotikuvista, jos jättäisin sen tänään tekemättä, niin laitan ne tähän tyylittömästi jatkoksi.

terassi!

Tää terassi on kaikkien sadetta pelkäävien tarhatätien paratiisi. Aina kun pihalla sataa, voi joku ryhmä tuupata lapsensa tonne ...ILMAN KURAPUKUJA! Tuolla on kaikkia pelejä ja leluja ja majanrakennustarpeita, ja ennen kaikkea ratsastettava Nallepuh ja skeittilauta. Ne aiheuttaa eniten kiukkukohtauksia meiän ryhmän keskuudessa.

tervetuloa meiän Lohikäärmeet- ryhmään!

Tää viiminen kuva on pikkuisten Igel-ryhmästä. Ne on vaan niin ihanansuloisensöpöisenlutusia kaikki kuusi. Ja vielä kaiken lisäksi niin pieniä että mahtuis melkee taskuun. Niiden kanssa voi leikkiä mitä vaan, ne nukahtaa päiväunille viidessä minuutissa, ne on (lähes) aina iloisia, ne tulee yhäkin joka aamu halaamaan ja niiden kanssa juttelu on aina yhtä hauskaa. Tänään iltapäivällä hetken yskittyäni tuli yksi poika mua silittelemään ja sanoi aamemiiiiia itt khank, tii mutt nach Haute (Arme Emilia ist krank, sie muss nach Hause// Emilia-parka on kipeenä, sen pitää mennä kotiin) Sitten kun tohon perään tulee vielä sellanen luja rutistus ja hurmurihymy, niin oisin pakkaamaan pojan mukanani Suomeen.

näin hehkeästi esittelen itseäni EVS:sää päiväkodin seinällä!

Danke für den Besuch!

Siinä päiväkotia kyllästymiseen asti! Eilen illalla katsottiin tyttöjen kanssa joku hölmö elokuva, ja syötiin espanjalaisia jouluherkkuja. Kiitos sairastamisen ja pitkien päiväunien oltiin Eman kanssa niin pirteitä, että kahentoista aikaan yöllä se yhtäkkiä ilmesty tietokoneen kanssa mun huoneeseen ja alko tekee kuntopiiriä ja tanssimaan. Nauroin maha kippurassa lattialla varmaan vartin, enkä olis halunnu häätää sitä pois. Se on hyperenergisenä ihan parhain.. ja oikeestaan aina muutenkin!

Hyvää viikonloppua, hiihdelkää ahkerasti!

 

♥ Emi 

P.S ENÄÄ 4 PÄIVÄÄ NII ANSKU JA MONICA ON TÄÄLLÄ!! En oo mitenkään innoissani...

The työpaikka!

Päätin tänä aamuna ottaa kameran päiväkotiin, ja kuvailla vähän miltä siellä näyttää! Olis ehkä kannattanu valita joku aurinkoinen päivä niin uskoisitte että ihan kivalta siellä näyttää, jopa pihallakin, joka on tällä hetkellä tästä lähes kuukauden sadekaudesta johtuen muuttunut pelkäksi kuralammikoksi.

Päiväkodin arki on hyvinkin rutinoitunutta, mutta silti jokainen päivä on tarpeeksi erilainen, ettei siellä ehdi kyllästyä.

klo 8 Aamupalaa

klo 8.30 Hampaiden pesu

-->vapaata leikkiä

klo 9.30 Angebot ( = jotain yhteistä tekemistä)

klo 10.15 Pihalle

klo 11.00 Lounas

klo 12.00 Päiväunet

klo 14.00 Herätys

klo 14.30 Välipala

--> vapaata leikkiä

Meen aamulla kaheksaksi töihin ja pääsen pääsääntöisesti kolmelta. Työpäivään sisältyy puolen tunnin tauko lasten päiväuniaikaan, joka on kuitenkin täysin turha sillä päiväuniaikana mulla on oikeastaan 1,5 tuntia aikaa tehdä mitä haluan, muun muassa vähän viime tippaan jääneisiin saksan läksyihin tuo on ihan kätevä tauko ;)

Päiväkodissa on kolme kerrosta ja meiän ryhmä sekä mun lemppari pikkuisten ryhmä on toisessa kerroksessa. Siellä on myös meiän pieni ruokailuhuone eli Kinderküche, ja tiedysti Bad ja Garderobe.

pikku keittiö

pikku vessa

Gruppenraum on nukkumisvalmiudessa... noi pedit raivataan sen jälkeen aina pois

meiän ryhmän eteinen

Täällä oon tähän mennessä viettäny varmaan suurimman osan ajastani saksassa, vajaa 4 kuukautta, n. 80 työpäivää, ja 560tuntia... wouu! Ja siitäkin huolimatta opin tänään jotain uutta. Nimittäin opin vihdoin ulkoa miten monimutkaisesti lukitun toimiston oven saa helpoiten auki, cool! Innolla siis odotan mitä kaikkea ehdinkään loppuvuonna vielä oppia :)

Luulen, ettei päiväkoti Suomessa poikkea tästä paljonkaan, vai mitä sanovat alan ammattilaiset?

Paluu arkeen oli niin railakas, että housutkin repesivät!

Totta tosiaan. Kun aamulla menin töihin oli meiän ryhmän ovella vastassa kymmenen innokasta 3-vuotiasta. Jokainen halusi kertoa ekana mitä oli saanut joululahjaksi ja kuinka hienoja ilotulituksia oli uutena vuotena nähnyt. Siinä minuutin verran raatelun kohteena oltuani kuului kräks, ja housuissa tyylikäs kymmenen sentin repeämä. Onneksi kyseessä oli ainakin viisi vuotta vanhat veromodan farkkulegginsit, eikä mitkään sen kummemmat. Nyt ymmärän miksei päiväkotiin tosiaan kannata laittaa mitään parhaimpia kuteita.

Eilen Kasselista kotiin tultuani olin überahkera ja siivosin kämpän ja pesin pyykit, sitten neuloin vähän lapasta, mutta sitten se kävi taas, nimittäin totaalinen väsymys ja kuolemakseni koituneet parin tunnin päiväunet, joiden seurauksena seuraavana yönä ei väsytä yhtään. Yöllä heräilin mitä kummallisempiin painajaisiin ja aamulla mietin, että miksei mun mielikuvitus oo yhtä värikäs kuin alitajuntani. (Voiko noin ees sanoa?) Tätä samaa tuskailen tällä hetkellä keksiessäni sääleikkiä huomiselle Englannin tunnille. On aina yhtä huono idea jättää suunnittelu viimeiselle illalla, mutta silti en osaa ottaa opikseni seuraavalla viikolla. Tai sitten vaan vaadin iteltäni liikoja, ja luultavasti myöhemmin nauran itelleni miten monimutkaiseksi kaiken teen. Toisaalta tutorin pelko on viisauden alku, sillä se haluaa joskus tulla katsomaan miten mä siellä sähellän, mutten koskaan etukäteen tiedä että milloin se tulee, joten en voi mitenkään extravalmistella yhtä kertaa hyvin. Ja loppuen lopuksi hommassa käy ihan varmasti niin että sen kerran kun oon laiska ja aion soittaa 15 minuuttia Good morning- laulua, haluaa tutor ehdottomasti nähdä kuinka hienosti me siellä pärjätään.

Nyt taas muistan miten nopeesti arki-illat aina menee. Tai sitten vaan siitä syystä, että kuntosali reissuun menee matkoineen parisen tuntia. No onneksi iltapalaksi on mansikkarahkaa ja kämppä on yhä siistinä. Vielä pyykit kuivumaan, tiskit tiskattava ja englannin tunti askarreltava kasaan. Tietysti mieleeni juolahti juuri tällä sekunnilla, että mulla on huomenna Evaluations Gespräch, enkä oo ehtiny syventyy johonkin monistenivaskaan mikä pitäs huomiseen mennessä olla täytetty sitä varten, helpommalla olis päässy ku ois unohtanu koko asian, ja saanu paniikin vasta huomenna.

Kuvia ei tänään oo, mutta tekstiä sitäkin enemmän! Mylsällä tehdas on suljettu ja Nordeakin siirtyy Kouvolaan. Vaikka kaikki muu sieltä näköjään katoaa niin minä olen kovaa vauhtia tulossa takaisin!

Joulumielen metsästys osa 1

Ryhdyin tänään vähän niinkuin sanoista tekoihin tuossa joulunmielen metsästysurakassa, kun tajusin että aattoonhan on tosiaan 4 yötä. Oli nimittäin aika tarttua kaulimeen ja värkätä ekaa kertaa joulupiparit itsetekemästä taikinasta. Tavalliseen tapaan niistä tuli vähän kummallisen makuisia, mutta tuoksu on sama. Ja tutor ja päiväkodin pomo ei kuitenkaan tiedä miltä niitten oikeesti kuuluis maistua. Tai no siis kyllä niistä hyvänmakuisia tuli, muttei vaan samanlaisia kuin mummon tai sunnuntain piparitaikinasta.

Luontoäitikin päätti auttaa mua urakassa, ja lykkäsi koko päivän taivaan täydeltä lunta. Vaikka kaikki suli samaa tahtia pois kun uutta ehti sataa, kaivettiin päiväkodissa kelkat varastosta ja niitä vedettiin pitkin katulaatoitusta ja hiekkapihaa. Mutta pääasia, että lapsilla oli hauskaa vaikkei lumiukkoa saatukaan kasaan.

näkymää takapihan ikkunasta

Eilen päiväkodissa yllätyttiin kun mun nimellä oli tullut kirje joulupukin pääpostista. Sisällä oli satu ja seinäkalenteri. Sain taas melkoisen joukon ihailijoita ja kilttejä lapsia kun kysyin että avataanko pukin kirje. Satua pukin marjamehusta kuunneltiin niin innolla ettei päiväunille olisi millään maltettu käydä. Muutenkin minä taidan olla päiväuniaikaan meidän ryhmän väsynein ja kävisin mielelläni parin tunnin unille.

Tavalliseen tapaan kello lähenee iltakymmentä ja tänään pitäisi vielä koristella piparit, saada tutorin joululahjalapaset valmiiksi, paketoida Eman joululahja, unohtamatta pyykkikoneen tyhjennystä, saksan läksyjä, huomisia eväitä töihin ja sen jälkeen keittiön raivaamista.

Terkkuja siis täältä Emin luksuselämästä, ja työn iloa muillekin arjen raatajille!

Joulu on taas, joulu on taas...

...voi kuinka meil on hauskaa! Tänään kerroin hiukkasen suomalaisesta joulusta omalla päiväkotiryhmälleni. Lähinnä joulupukista ja poroista. Eilen pidin saman yhdelle eskariryhmälle ja se oli todella kaoottista. Hommasta ei vaan tullut mitään, lasten keskittymiskyvyn puuttuessa. Omat lapsoseni on 3-4- vuotiaita ja koko puoli tuntia kaikki keskittyivät ja kyselivät innoissaan, ja mikä parasta: lauloivat mukana! Loppupäivän mulle toivotettiin ainakin 200 kertaa hyvaa jolua ja laulettiin ilosesti hihitellet: joulu on taas, joulu on taas, kattilat taynna puuroo... Lapset oppivat laulun tosi nopeesti. Meillä oli vaan tarkoitus kuunnella, mutta sitten sanat olikin niin helpot että he alkoivat laulaa mukana eivätkä malttaneet lopettaa. Kasselin joulumarkkinoilta tuotu Rovaniemen mainosesitekin oli kovassa tarkkailussa, ja huomiselle varattiin jo lukuvuoroja. Kiitos noiden maailman sympaattisimpien lapsien, tuon puolituntisen jälkeen olin niin täynnä tarmoa ja energiaa että olisin voinu vaikka maratonin juosta. Kiltteinä ne saa mut aina niin iloiseksi.

Eilen kävi tietokoneen korjaaja kaveri täällä vähän ohjelmoimassa niin nyt pitäisi taas tämäkin konevanhus seuraavat puoli vuotta toimia. Ainut pieni ongelma tämän kanssa ehti jo eilen ilmetä kun huomasin, että näppäimistö on saksaksi enkä löytänyt @-merkkiä joten en saanut edes sähköpostia auki (tietokonenörtit, älkää vaivautuko kertomaan, kuinka helposti sen saa suomeksi vaihdettua..). Tunnin etsinnän ja kiroilun jälkeen sain sen vihdoin sattumalta toimimaan ja kyllä oli taas syytä olla ylpeä siitä miten hyvin minä ja tietokone tullaan toimeen.

Tutorin ensimmäinen joululahja lapanenkin on peukaloa vaille valmiina, vain kolmesti piti aloittaa alusta tai purkaa puolet aikaansaannoksesta. Noh ei se alussa aina niin helppoa ole....

kiitos mummi!

saksalainen joulukakku                                                       parhainta kahvisuklaata

Täällä oleilussa on semmonen hyvä puoli ainakin, ettei kukaan Suomessa ollessani oo lähettäny mulle näin paljon suklaata. Laskujeni mukaan tähän mennessä oon vastaanottanu ainakin 10 levyä. Mutta ei huolta, ilmoitan sitten kun se ei enää maistu! ;)

Ruuasta puheenollen lähden tästä kääretorttua leipomaan, mulla on täällä oma Weihnachtsbäckerei!

Monitoimikone!

Päiväkodin tädillä ei ole helppoa. 7 tunnin työpäivässä ehtii vaikka mitä. Olin tänään muunmuassa: siivooja, leipuri, juna, vessanpönttö, blöde kuh (tyhmä lehmä...), paras kaveri, englannin ope, tarjoilija, leijona, joulukakku, lääkäri ja unilelu. Loppu päivän ajattelin myös olla aikaansaava ...olosuhteiden pakosta. Luvassa kuntosali, synttärilahjan osto, kauppareissu, päiväkodin joulukalenterin viimeistely ja saksan läksyt. Unohtamatta huoneen raivausta, ja kaapista ulos pursuavaa pyykkivuorta. Että schönen Tag noch Emi!

9,8kg kulki kätevästi pyöräntarakassa

Onneksi sen voimalla jaksaa puurtaa, että paketti tuli eilen perille, ja talvivaatteet on vihdoinkin täällä. Kiitos myöskin synttärilahjoista. Pyöränvalo tuli oikeeseen hetkeen, sillä pyörän oma valoni hajosi sunnuntaina, enkä kehtaa enää kolmatta kertaa mennä pyöräkorjaamolle valittamaan, että joku hajosi taas vaikka tää pyörä oli vasta viikko sitte korjattavana. Kaivoin jo ruuvimeisselin esiin ja kohta aion yllättää itseni ja väkertää valot paikalleen! :) Mummun säärystimissä hiihtelin täällä koko illan ja olivat lämpöiset ja suloiset. Join illalla suomalaista teetä ja söin polar näkkäriä ja myönnän, että mulla oli ihan pikkusen koti-ikävä!

Täällä sitä vaan Günthereitä ja muita nahkahousuja jahtaillaan...

TOTTA, paitsi kaikki ne mun Güntherit on iältään 2-6-vuotiaita, enkä ikävä kyllä ole vielä kenelläkään nähnyt nahkahousuja (..sitä odotellessa), mutta jahdannut olen sitäkin enemmän. Tänään muunmuassa hukkasin lapsen pari kertaan vessaan ja myöhemmin yhden vaippakaappiin. Sen lisäksi juoksen kakkoskerrosta edes takasin 6 tuntia päivässä, kun en osaa pitää kuria. Että semmoset jahtailuterveiset Jounille! ;)

Tää viikko on ollut ihanan laiska. Tosin kurkkukipu vie kaiken ylimääräisen energian ja takaraivossa jyskyttää, että tän ylenpalttisen syömisen vastapainoksi pitäis käyttää sitä kuntosalikorttia. Toisaalta töissä on rankkaa puolikuntoisena, mutta lapsista saa niin paljon lisäenergiaa, että päivät menee rattoisasti. Oon saanu myös uuden poikaystävän, ikää hänellä on jo huimat kaks vuotta ja eilen hän oppi vihdoin mun nimen. Se tarkottaa siis vähän niinkun, että ollaan kihloissa. Aina kun se näkee mut vilaukselta jossain, kuuluu kovaa Emiiiiiiaaaa ja se juoksee halaamaan. Muutenkin tänään hymyilin salaa, kun mut haluttiin mukaan leijona -leikkiin ja kun silittelin yhtä lasta päiväunille se sanoi, että se olikin jo odotellut että missä viivyn. Hmm... yritänköhän jotenkin vakuutella teille, että kyllä mä oon ihan hyvä tarhatäti. No vastapainoksi voisin iskeä listan kaikkea böseä mitä täällä päivittäin sählään. Jääköön se sitten ens kertaan...

Päivän erikoisuus oli tänään kaupasta löydetyt säilötyt karviasmarjat. En ostanu, voitte kuvitella ettei näyttäny kovin herkulliselta. Äitille vielä kuvia saksalaisista taloista kun se niistä tykkää.

Mun kotikatu

kaks vasenta isoa ikkunaa ylhäällä on mun! :)

P.S Matias oot siäkin viel ihan ookoo. :)

Elämäni eka vaihdettu vaippa!

Aiheutin tänään taas hämmennystä Rosan tullessa töistä kotiin.
 E: Var var du?
R: Wie bitte?
E: Siis missä olit?
R: Emi was?
E: Eiku luulin että pääsit töistä jo aiemmin... eiku ach sooo... Wo bist du gewesen? :D:D

Miten ihmeessä on mahdollista, että kuukauden päivät täällä oltuani kysyn ensimmäisenä spontaanisti ruotsiksi espanjalaiselta kämppikseltä tämän päivästä, ja sitten vielä pari lausetta suomeksi perään tajuamatta yhtään mitään. Kumma kun en vielä ranskaksi yrittäny, mutta ehkä ens kerralla sitte. Kielistä puheen ollen torstaina meillä on probeunterricht (joku kokeiluopetus huonosti suomennettuna) uudessa kielikoulussa. Juuri kun aloin pitämään vanhasta opettajasta niin vaihdetaan toiseen. No tää on kyllä tosiaan vasta kokeilu.

Päiväkodin oksennusepidemian takia mulla oli tänään vuorossa desinfiointiurakka. Parisataa pikkuautoa, maatilan asukkia ja puupalikkaa piti pestä desinfiointiaineella ja huuhdella ja kuivata. Nyt on kädet sen verran korput että muistaa varmaan viikon päästäkin tehneensä sen. Tänään tosiaan myös jouduin ensimmäistä kertaa vaipan vaihtoon. Onnistuin kuukauden päivät välttelemään sitä hommaa, mut tänään ei ollut pakotietä. Siinä vaippa kourassa ihmetellessäni päätti päiväkodin pomo ilmestyä paikalle. Naurahdin sille, että teen tätä ekaa kertaa elämässäni. Se katseli hetken ja sanoi, että sujuu niin hyvin voisit hankkia oman lapsen. Mutta joo ei kiitos, mulla on tuolla vajaa 70 lasta vuorotellen huosunlahkeessa, se on ihan tarpeeksi.

Tänään oli muutenkin hauska päivä, sillä meidän ryhmän viereisessä huoneessa on kaikkein pienempien lasten ryhmä jossa on vain kolme noin 2- vuotiasta lasta. Ne on maailman suloisimpia (voi kumpa voisin laittaa kuvan...). Päiväunilta herättyyän nämä pikkuiset kelpuuttivat vain minut pukemaan ja lukemaan. Ne naurahteli ja halaili mua koko ajan aaaww. Muutenkin siellä menee päivä päivältä yhä paremmin. Luulen, että kohta on maksimi saavutettu, vaikka auktoriteetti ja kielitaito multa puuttuu. Ehkä ne tulee sitten pikkuhiljaa yhdessä.

Kaikki siis hyvin asti kunnes parin viikon päästä pitäis aloittaa englannin opetus. Outs!!

synttärikukat :)

p.s synttärit meni mukavasti, tässä jotain otoksia.. ja ylijääneellä ruualla eletään Rosan kanssa tää viikko ;)

Yöpakkasta Nordhausenissa?!

En voinu uskoa, ku katoin aamulla että autojen tuulilasit oli huurteessa. Eilen sanoin äitille että täällä on öisinkin noin +10 astetta. Hups! Ei tainnu ihan pitää paikkansa. Onneksi päivisin on ollu aurinkoista nii se tuntuu ees vähän lämmittävän. Elämä täällä asettunut uomiinsa ja kaikki alkaa tuntua arkiselta; kaupassakäynti sujuu jo 10 minuutissa, oon oppinu mikä viidestä avaimesta sopii mihinkin oveen enkä enää edes eksy matkalla töihin. Tätä samaa siis luvassa seuraavat 7,5 kuukautta. Arkisuuden huomasin siinäkin, ettei mulla oo enää mitään uusia valokuviakaan. Mun kamera on niin iso ettei se mahdu tavalliseen laukkuun joten se jää usein kotiin.

näkymä mun huoneen ikkunasta

Päiväkodissa varsinkin tekisi mieli ottaa valokuvia, kun lapset on niin sulosia. Muutenkin siellä menee oikein mukavasti ja oon jo sopeutunu joukkoon. Nyt riittää enää sataprosenttinen keskittyminen, kun joku avaa suunsa ja alan pärjätä saksan kielenkin kanssa. Yksi ilta opettelin sanat: potkia, lyödä, heittää, hakata, töniä, paiskoa ja kiusata. Noiden eteen kun liittää sanan ÄLÄ niin siinä on varmaan 80 prosenttia mun päivän sanavarastotarpeesta lasten kanssa keskustellessa. Varsinkin päiväuniaika on rasittavaa. Itse olen rättiväsynyt koko aamun juostuani lapsikatraan perässä, mutta niitä ei tietenkään nukuta yhtään. Siinä sitten silittelen puoli tuntia kymmenen lapsen poskea vuorotellen, ja ne vaan naureskelee, kun saan tosissaan taistella että pysyn hereillä. Tarhatädit (okei heidän kielellään kollegat :D ) on ihania kun ne jaksaa päivästä toiseen kehua mun saksan kielen taitoja. Niiden mielestä on ihme että pärjään näin hyvin. Huh hei, toivottavasti ne ei aattele, että se ihan tosta vaan onnistuu. Välillä musta tuntuu että kuulen, kuinka mun aivosolut työskentelee kun pinnistelen niin kovasti saadakseni asiani perille, mutta pikku hiljaa...

Mun silmäterä, jonka ostin ekana päivänä torilta 50snt:llä

Elämä hymyilee muun muassa siksi, että tänään:

• paistoi aurinko koko päivän
• alkoi viikonloppu
• tehtiin kinkkumuffinsseja iltapalaksi
• löysin kaupasta suklaaleipää
• pääsin töistä hiukan aikasemmin
• Matias oli vihdoin skypessä
• sisälläkin on taas lämmin (no okei oli jo eilen)
• päätettiin yhtäkkiä että huomenna kutsuu HANNOVER

Kertokaa joku mitä Suomeen kuuluu? Onko siellä jo talvi tai ees syysloma? :)

Gummibärchen

Saappaat on kaivettu esiin päiväkodissakin, ja leikitty kuraleikkejä pihalla lasten kanssa. Ihmettelen tosin, kun luulin tulleeni päiväkotiin, jossa tehdään paljon luontoon liittyviä juttuja, ulkoillaan ja retkeillään. Niin kuinka vähän niitä sitten muissa saksalaisissa päiväkodeissa tehdään. Osa meidän päiväkodin ryhmistä ei mene ulos, kun siellä on niin tuulista!? Osa ohjaajista on pihalla legginseissä sateenvarjon kanssa. Ei tietenkään kaikki. Osa on raahannut sinne kumisaappaat ja sadevaatteet niinkun minä ja keittelee säällä kuin säällä kuravelliä lasten kanssa. Muuten täällä rapakon takana päiväkotimeininki on aika lailla samanlaista kun mitä Suomesta muistan. Lapset riehuu, itkee, huutaa, sotkee, pissii housuun, eikä suostu nukkumaan ja vetää housun lahkeesta viiteen eri suuntaan samaan aikaan. Siinä sitten olen kiva, pidän kuria, ruokin, leikin kaikkien kanssa, kerron satuja (useimmiten ilman kirjaa...) ja vahdin ettei kenellekään satu mitään ...SAKSAKSI. Ihmekös siis jos iltaisin olen hiukan väsynyt.

sunnuntain elokuvailta jäätävissä tunnelmissa

Syön päiväkodissa joka päivä, vaikka ruoka onkin maksullista, mutta ihan vaan senkin takia että minusta on hauska nähdä miten erilaisia ruokia täällä syödään. Tänään tosin oli kanakastiketta ja riisiä, joka maistui ihan samalta kuin kotona, mutta yksi päivä syötiin puoli raakaa sämpylää vanilja- ja vadelmakastikkeella LOUNAAKSI! Mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen kun katoin, että mitä ihmettä tää on. Se on kuulemma tosi suosittua lasten (ja tarhatätienki) keskuudessa, mutta mun mielestä se ei maistunut juuri miltään. Asia mihin en meinaa täällä tottua, on se ettei mikään maistu samalta kuin Suomessa. Maito ja sinappi ovat hyviä esimerkkejä. Samoin tänään tein tonnikalasalaattia itelleni ruuaksi, ja vaikka mulla oli samat raaka-aineet kun Suomessa, oli lopputulos ensin vähän pettymys, mutta kyllä se nyt syödyksi tulee vaikkei vedäkään vertoja äidin ja mummon tekemälle! :)

valkoinen autioitunut huoneeni

Ruuasta puheenollen liityin pitkän harkinnan jälkeen kuntosaliasiakkaaksi täällä. Se ei oo mitään halpaa lystiä ja tää kaupunki on tunnettu siitä että täällä huijataan rahaa kaikenlaisilla sopimuksilla. Mutta mulla oli kaks asiantuntijaa mukana, joten toivottavasti vältyn ikävyyksiltä. Täällä terveellisesti syöminen vaan on tuntematon käsite ja hiihtäminen mahdotonta samoin kuin juokseminen sillä täällä on lähes poikkeuksetta pelkkää mukulakivikatua. Joten kai se menee kahdeksan kuukautta urheillen sisätiloissa. Kuitenkin asiaan siinä määrin, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja meillä se tapahtuu melko usein. Täällä asuu yksi idearikas tyttö (muukin kuin minä) joka halusi näyttää mitä tapahtuu Gummibärchenille (tavalliselle nallekarkille) kun se on yön yli vesilasissa. Kyllä tuon tieteellisen kokeen jälkeen tuntee taas itsensä viisaaksi.

tässä on tulos: vasemmalla normaali nallukka

Kuvat ei nyt ihan sopinu tekstiin, mutta kun päiväkodissa luonnollisesti kuvaaminen on kiellettyä niin mun kuvamateriaali oli vähän rajoittunutta. Pahoittelut!