Ich bin ein Berliner!

Se munkki nimittäin. Sen verran tuli siellä syötyä. No tehtiin me kaikkea muutakin. Tytöt toi suklaan ja salmiakin lisäksi suomesta tuliaisina jäätävän pakkaskelin ja lumisateenkin. Tärkeimmät nähtävyydet ehdittiin kiertää, mutta vielä niin paljon jäi nähtävää ens kertaan. Parhainta oli kuitenkin puhua SUOMEA. On se vaan niin paljon helpompaa, kun voi aina kertoa mitä ajattelee, ja tulee jopa ymmärretyksi.. ja tajuaa ne huonot vitsitkin!

Rakastuin muun muassa itä Berliiniin ränsistyneisiin rakennuksiin ja pikkupuoteihin, taivaalliseen hyvään lohipastaan Kurfürsterdamin sivukadulla ja vähän myös Plus Berlin- hotelliimme. Siellä oli jopa suomalainen nainen töissä, ja muutenkin erinomaista. Ennen kaikkea rakastuin kuitenkin matkaseuralaisiini. Vähäisiä matkakuvia katsellessani tajusin, että seuraavan kerran nähdään vasta kesällä, ja siihen on ihan liian pitkä aika!

Oli niin kylmä, ettei kameraa viitsinyt tuon enempää kaivaa pois laukusta...

tytöt! <3 (ja East side Gallery)

moderni museo

voitte harjotella saksantaitoja!

Suomen suurlähetystö

Kävin muuten ekaa kertaa suurlähetystössä, ja voin kertoa että odotin vähän enemmän. Siellä oli pieni toimisto ja paljon ihmisiä samalla asialla kuin minäkin. Nyt on kuitenkin kansalaisvelvollisuus täytetty ja presidenttiä äänestetty. Harmi, etten etukäteen ehtinyt edes perehtyä ketä siellä on enää ehdokkaina. Hävettää!

Torstaina matkustan (taas) Kasseliin ja pääsen joululahja konserttiini, joten jäljellä enää 2 päivää töitä! :)

Älkää paleltuko pakkaseen, kyllä täälläkin on kylmä!

♥ Emi

Mitä mietit?

Sitä vain, että laiskuuttani en saanut vielä viikonlopun kuvia tähän koneelle, joten palaan (ihanhuisinhauskankivaan) Berliini- viikonloppuun luultavasti huomenissa. Olen epälooginen, tiedän!

Jostain syystä Facebookin päivityslootan "mitä mietit?" on kaikunu takaraivossa viimeiset pari tuntia. Ja sen takia varmaan kaikki ihmeelliset ajatuksetkaan ei oo jättäny mua rauhaan. Tää talo on niin autio ilman Emaa. Elellään Rosan kanssa ihan kun mikää ei ois muuttunu, mutta todellisuudessa mikään ei oo ennallaan. Keittiössä ei tuoksu koko aikaa sienikeitolle tai kasvisrisotolle. kulmahuoneesta ei kuulu tasaista makedonialaista puheensorinaa. Kukaan ei tarjoa joka välissä saksalaista jouluteetä, eikä tule tietokoneen kanssa keskellä yötä mun huoneeseen tanssimaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että torstaina on tulossa uusi tyttö. Tai positiivisesti ajateltuna ehkä helpottaakin, saadaan ehkä taas jotain eloa tähän taloon!

Täällä on sitäpaitsi talvi. KYLMÄ TALVI ja jopa lunta! Ei olis pitäny odottaa niin innokkaasti kevättä, se varmaan kostautui. Aamulla oli 12 astetta pakkasta, ja muistin miltä tuntuu palella vaikka on kahdet hanskat ja laskettelutakki. Nähtiin me tosin Berliinissä yhet suksetkin. Lämmintä ei ole luvassa, päinvastoin, onneksi sentään aurinkoista!

Oikeasti mulle kuuluu ihan hyvää. Jääkaappi on täynnä ruokaa ja söin juuri hedelmäsalaattia kermavaahdolla (nam!), oon vihdoin viimein nuhaton ja yskätön, ja sain taas tänään päiväkodissa pari kertaa kuulla olevani maailman paras kaveri, jes! Sen lisäksi ilmoittauduin espanjan kurssille ja helmikuuksi on luvassa paljon muutakin kivaa ohjelmaa! :)

Olen tänään tylsän harmaa ja kuvaton. Maanantai on aina maanantai! Ehkä huomenna sitten saa jotain mainittavan arvoista aikaiseksi!

Univelkainen Emi loikkaa seuraavaksi sänkyyn teekupin ja saksan kirjan kanssa! 

Kauniita unia!

♥ Emi

Tekevälle sattuu!

Liian helpostihan tää päivä olis sujunu, jossei olis pyörän avaintani hukannu. Eikä sekään muuten niin paha, mutta pyöräni oli lukittuna tienviereen metalliaitaan, eikä sitä oikeen siihenkään voinut jättää, varsinkaan kun kyseessä ei ole oma pyörä! Onneksi kielikurssin täti lupasi pelastaa tilanteen miehensä kanssa. Jännitys säilyy kuitenkin maanantaihin asti, sillä vasta silloin saan (toivottavasti) fillarin kotiin. Tämän tohelointini takia, 5 minuutin matka kuntosalille, kesti 25 minuuttia, ja takaisin kotiin vielä vähän enemmän, ei kiva!

Tänään kielikurssin opet ja pari muuta tuli seuraamaan meiän järjestämää turistikierrosta. Hommana oli valita joku kaupungin "nähtävyys" ja pitää siitä 5 minuutin puhe yleisölle. Oli vähän tukalaa, pääasiassa saatavilla olevan informaation puutteesta, ja ehkä jonku katolisen kirkon historia saksaksi ei vielä oo se kaikkein luontevin puheenaihe. No loppuen lopuksi mulle vaan hymyiltiin somasti ja korjattiin pari hölmöä sanavirhettä, joten kai se oli ihan ok. Ei musta kyllä turistioppaaksi ole...

On kuitenkin eräs asia, mistä oon niin innoissani, etten koko ihan koko ajan surkuttele Eman lähtöä. Nimittäin mulla on LOMA! En oikeestaan oo loman tarpeessa, mutta koska ihan parhaat tytöt on tulossa huomenna Berliiniin mun seuraksi, kuulostaa siis loppuviikon suunnitelma Berliinin ostoskatuineen ja kaikessa rauhassa syötyineen aamiaisineen enemmän kuin hyvältä.

arvatkaa kuka on kukin!

On onni asua taiteilijan kanssa samassa talossa. Ema nimitttäin halusi maalata mulle joululahjaksi t-paidan. Mun toiveena oli kuva meidän kolmikosta. Ja onhan toi kieltämättä aika sulonen. Jee!

Musta ei siis kuulu täällä loppu viikkoon pihahdustakaan, ja sitten onkin jo helmikuu, mitä? :o

♥ Emi

Kaksi karkkia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat oikein tiukasti toisissaan kiinni

Selailin jotain kauniita ajatuksia ystävyydestä Eman lähtijäiskorttiin, ja törmäsin tietysti Pikku myyn lausahdukseen. Harmi, etten osaa käääntää sitä Saksaksi tai edes englanniksi tarpeeksi hyvin.

Viikonloppuun on kuulunut sateisen arkisen harmaata. Eilen käytiin tutustumassa paikalliseen tupakanhajuiseen discoon, jossa soitettiin oikeastaan hyvää musiikkia, vaikka Ema toisin kiven kovaa koko aamun väittikin. Tänään meidän piti mennä Silvijan ja Nanan luokse kokkailemaan ja syömään, mutta sekin siirtyi kiireisen Eman takia huomiselle. Tämä päivä meni siis tosiaan laiskottelun puolelle.

lunta on 3cm ja saksalaiset on lumitöissä

Tältä näytti lauantaiaamu ikkunasta katottuna. Lumisadetta kesti joku pari tuntia, mutta iltapäivään mennessä maa oli pelkkää loskaa ja kuraa, se siitä lumesta sitten taas.  Koskaan ei tunnu olevan hyvä. Suomessa ihmiset valittaa, kuinka joutuu lumitöihin ja minä täällä valitan kun ei oo lunta missään. Ei oo pakkasukollakaan helppoa.

Valitkaahan hyvä presidentti, te jotka äänestämään pääsitte!

♥ Emi

The työpaikka osa 2

Koska unohtaisin luultavasti esitellä loppu osan päiväkotikuvista, jos jättäisin sen tänään tekemättä, niin laitan ne tähän tyylittömästi jatkoksi.

terassi!

Tää terassi on kaikkien sadetta pelkäävien tarhatätien paratiisi. Aina kun pihalla sataa, voi joku ryhmä tuupata lapsensa tonne ...ILMAN KURAPUKUJA! Tuolla on kaikkia pelejä ja leluja ja majanrakennustarpeita, ja ennen kaikkea ratsastettava Nallepuh ja skeittilauta. Ne aiheuttaa eniten kiukkukohtauksia meiän ryhmän keskuudessa.

tervetuloa meiän Lohikäärmeet- ryhmään!

Tää viiminen kuva on pikkuisten Igel-ryhmästä. Ne on vaan niin ihanansuloisensöpöisenlutusia kaikki kuusi. Ja vielä kaiken lisäksi niin pieniä että mahtuis melkee taskuun. Niiden kanssa voi leikkiä mitä vaan, ne nukahtaa päiväunille viidessä minuutissa, ne on (lähes) aina iloisia, ne tulee yhäkin joka aamu halaamaan ja niiden kanssa juttelu on aina yhtä hauskaa. Tänään iltapäivällä hetken yskittyäni tuli yksi poika mua silittelemään ja sanoi aamemiiiiia itt khank, tii mutt nach Haute (Arme Emilia ist krank, sie muss nach Hause// Emilia-parka on kipeenä, sen pitää mennä kotiin) Sitten kun tohon perään tulee vielä sellanen luja rutistus ja hurmurihymy, niin oisin pakkaamaan pojan mukanani Suomeen.

näin hehkeästi esittelen itseäni EVS:sää päiväkodin seinällä!

Danke für den Besuch!

Siinä päiväkotia kyllästymiseen asti! Eilen illalla katsottiin tyttöjen kanssa joku hölmö elokuva, ja syötiin espanjalaisia jouluherkkuja. Kiitos sairastamisen ja pitkien päiväunien oltiin Eman kanssa niin pirteitä, että kahentoista aikaan yöllä se yhtäkkiä ilmesty tietokoneen kanssa mun huoneeseen ja alko tekee kuntopiiriä ja tanssimaan. Nauroin maha kippurassa lattialla varmaan vartin, enkä olis halunnu häätää sitä pois. Se on hyperenergisenä ihan parhain.. ja oikeestaan aina muutenkin!

Hyvää viikonloppua, hiihdelkää ahkerasti!

 

♥ Emi 

P.S ENÄÄ 4 PÄIVÄÄ NII ANSKU JA MONICA ON TÄÄLLÄ!! En oo mitenkään innoissani...

The työpaikka!

Päätin tänä aamuna ottaa kameran päiväkotiin, ja kuvailla vähän miltä siellä näyttää! Olis ehkä kannattanu valita joku aurinkoinen päivä niin uskoisitte että ihan kivalta siellä näyttää, jopa pihallakin, joka on tällä hetkellä tästä lähes kuukauden sadekaudesta johtuen muuttunut pelkäksi kuralammikoksi.

Päiväkodin arki on hyvinkin rutinoitunutta, mutta silti jokainen päivä on tarpeeksi erilainen, ettei siellä ehdi kyllästyä.

klo 8 Aamupalaa

klo 8.30 Hampaiden pesu

-->vapaata leikkiä

klo 9.30 Angebot ( = jotain yhteistä tekemistä)

klo 10.15 Pihalle

klo 11.00 Lounas

klo 12.00 Päiväunet

klo 14.00 Herätys

klo 14.30 Välipala

--> vapaata leikkiä

Meen aamulla kaheksaksi töihin ja pääsen pääsääntöisesti kolmelta. Työpäivään sisältyy puolen tunnin tauko lasten päiväuniaikaan, joka on kuitenkin täysin turha sillä päiväuniaikana mulla on oikeastaan 1,5 tuntia aikaa tehdä mitä haluan, muun muassa vähän viime tippaan jääneisiin saksan läksyihin tuo on ihan kätevä tauko ;)

Päiväkodissa on kolme kerrosta ja meiän ryhmä sekä mun lemppari pikkuisten ryhmä on toisessa kerroksessa. Siellä on myös meiän pieni ruokailuhuone eli Kinderküche, ja tiedysti Bad ja Garderobe.

pikku keittiö

pikku vessa

Gruppenraum on nukkumisvalmiudessa... noi pedit raivataan sen jälkeen aina pois

meiän ryhmän eteinen

Täällä oon tähän mennessä viettäny varmaan suurimman osan ajastani saksassa, vajaa 4 kuukautta, n. 80 työpäivää, ja 560tuntia... wouu! Ja siitäkin huolimatta opin tänään jotain uutta. Nimittäin opin vihdoin ulkoa miten monimutkaisesti lukitun toimiston oven saa helpoiten auki, cool! Innolla siis odotan mitä kaikkea ehdinkään loppuvuonna vielä oppia :)

Luulen, ettei päiväkoti Suomessa poikkea tästä paljonkaan, vai mitä sanovat alan ammattilaiset?

Päiväkodin täti ei tervettä päivää näe!

 Tämä kuva ei paljon selittelyjä kaipaa. Niinhän siinä taas kävi, että nenä vuotaa ja kurkkua särkee. Työpyötä on vuorattu nenäliinapaketeilla, kurkkupastilleilla, c-vitamiineilla ja tietokoneen ääressä istuu jätti-isoon vilttiin kääriytynyt kääpiö nimeltä nuhanenä. Se siitä kuntosalisuunnitelmasta sitten taas! Palailen kuulumisten parissa, kun oon jälleen elävien kirjoissa!

Siihen saakka Emi kiitää ja kuittaa kuumemittari kainalossa ja lähtee takaisin nukkumaan!