April, April, Der weisst nicht was der will!

Jos säätä mietitään niin otsikko pitänee hyvin paikkansa. 24 tunnin aikana on satanu, paistanut, ollut pilvistä ja satanut rakeita. Kaikki tämä on vaihdellut kymmenen minuutin välein. Tänään töistä kotiin tullessa meinasin jäätyä tuulitakilla ja kahdella neuleella. Tuntia myöhemmin takasin töihin Dienstberatungia (öhhmm.. kuukausittainen suunnittelupalaveri) varten kävellessäni tarkenin t-paidalla, olin kuitenkin pukenut talvitakin päälle kun aiemmin oli kylmä. Kun kokous oli parin tunnin päästä loppu satoi vettä kaatamalla. Eilen illalla havahduin siihen kun ikkunalasiin ropisi lähes peukalonkynnen kokoisia rakeita. Nyt on taas kaunis ilta-auringonrusko!

Tulin kirjoittamaan tätä maanantain tietokonekiellosta huolimatta. Ikuistin häpeällisen tilanteen jossa söin iltapalaksi kaksi purkkia jugurttia. En muista, että oisin ikinä ennen tehnyt moista. Ja okei tällä kertaakaan kyseessä ei ollut jugurtti, sillä erehdyin katsomaan lemppari "jugurttini" purkin kylkeä ja siinä luki, että kyseessä on tuorejuusto valmiste; hmm... mustikan ja persikan makuinen. Ehkä juuri sen takia sen on parasta "jugurttia", jollaista Suomesta ei saa.

Fruit King!

Työviikko alkoi taas mukavasti, kunnes sain omituista kohtelua eräältä tarhatädiltä ja muutuin taas ylivarovaiseksi ja sisäisesti kiukkuiseksi. Eilen illalla sain itekseni täällä jonkun älyttömän raivokohtauksen ihan naurettavasta asiasta, vaikka aamupäivän olin tanssahdellut pitkin kämppää onneni kukkukoilla. oon huomannu itsessäni muitakin maanis-depressiivisiä oireita, tai sitten ne on jotain ennakkoreaktioita kotiintuloa varten. Miten siihen vois valmistautua, ruisleivän syömisellä oon alottanu jo totuttelun!

Muistin jopa aamulla herätessä, että tänään on Yrjönpäivä. Oon siis vielä ihan true partiolainen! (tosin oliko siitä epäilystäkään)

Du hast den Farbfilm vergessen!

Tulipa nostalgiset fiilikset kun löysin ton biisin jostain youtuben syöväreistä. Tuli mieleen se kun Lellen kanssa Sonnenalleeta lukiosta kateltiin, ja Simonen kanssa tota joskus aikoinaan autoillessa lauleskeltiin!

Olisin halunnut etsiän Sonnenalleen käsiini eilistä leffailtaa varten, mutta tuttuun tapaan ne vartin päikkärit vähän venähti ja heräsin kymmentä vaille kuusi ja tajusin, että kirjaston sulkeutumiseen on 10 minuuttia. Sinkosin siis lähes pää kolmantena jalkana kirjastoon ja kahdessa minuutissa nappasin kolme ekaksi käteentullutta elokuvaa ja vasta kotiin talsiessani luin takakannen tekstit. No se Aurinkokatu jäänee siis ens kertaan.

Eilen katsottiin porukalla Til Schweigerin joku hömppä rakkaustarina nimeltään Barfuss (paljain jaloin) ja tänään sitten Nanan kanssa spontaanisti Natsien vastaisesta propagandan levittämisestä kertova Sophie Scholl. Radek ja Kate torjuivat jälkimmäisen eilen sanomalla, että se on liian surullinen, ja sitä se tosiaan oli. Koskettavuudesta jotain kertoo se, ettei elokuvan loputtua ainakaan viiteen minuuttiin saatu Nanan kanssa sanaakaan suusta. Lopulta Nana rikkoi hiljaisuuden: "vääryyttä!", se totesi silmät kyynelissä. Sitäpä tosiaan. Itse mietin tota tositarinaa vielä pari tuntia myöhemmin ja pudotin muutaman kyyneleen levyn kannelle. Oltiin yhtä mieltä siitä, että tuon kaltaisia ihmisiä maailma tarvitsee ja turhaan ei ole näille Schollin sisaruksille jälkeenpäin kunniaa osoitettu!

No se tuosta elokuvapaasauksesta. Jännää muuten, että tänne blogiin löydetään kaikenlaisilla Saksalaisiin suosituksiin liittyvillä hakusanoilla, muun muassa ravintola, shoppailu ja pari kertaa jopa elokuva-aiheilla. Joten olkoon toi Sophie Scholl mun saksalaisena elokuvasuosituksena, onhan siinä nimittäin myös pala historiaa mukana! :)

Hyvää lauantai-iltaa (tai kohta kai jo yötä) Suomeen!

Tatü Tata!

Tiesittekö, että saksaksi paloauto ei suinkaan sano "pii-paa pii-paa", vaan "Ta-tüüü ta-taaa". Äskettäin kuntosalilta kotiin fillaroidessani tein empiiristä tutkimusta, että kumpi noista kuulostaa aidommalta. Sori Suomi, mutta mun on myönnettävä, että Saksa voitti tämän. Voin antaa teille ääninäytteen kun tuun kotiin! (johon on muuten 17 päivää enää!)

Oon taas vietelly laatuaikaa VAKAVA -materiaalin ja ajatuskarttojen kanssa. Ei oo enää yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun oon puoleks tunniks nukahtanu se vihkonen kädessä. Sen lisäksi mulla on menossa suklaalakko, ja pakottaakseni itseni aikaansaavaksi on tietokonekin lomalla ainakin pari päivää viikosta. Ja kamerassa on viime viikolta tasan kaksi kuvaa mun suomalaisesta sunnuntai aamusta kera aidon hesarin!

hesari ja ässämixit :)

No tosta keskitysleirimeiningistä huolimatta tänne kuuluu oikeesti hyvää. Oon jotenkin alkanu jo haikeeksi sen takia, että tätä lomailuvuotta ei kestä enää pitkään. Päiväkodissa saan kuulla päivittäin pyyntöjä, että voisinko jäädä ja vähän kurjaa kun lähdet. Täällä oon jotenkin oppinut nauttimaan pienistä hetkistä. Tällä viikolla muunmuassa  pienten lasten riemunkiljahduksista kesken jalkapallopelin, siitäkun kolme vuotias kiipeä mun syliin kesken sadun luvun, ja kun eskarilainen on muistaa viime kerralla opetellun englannin sanan vielä seuraavallakin viikolla. Kuitenkin se ketä tuun eniten kaipamaan on Susanne, ilman sitä, olisin varmaan ollut jo viis kuukautta kotona. Oon jo pari kertaa joutunu taktisesti vaihtamaan puheenaihetta ja pidättelemään kyyneleitä, kun se on alkanut synkisteleen mun lähtöä. No onneksi siihen on vielä tarpeeksi aikaa ja eihän Nordhausen maailman kartalta mihinkään katoa!

Mulla on vielä ruispaloja pakastimessa, niissä on tähän hätään riittävästi suomalaisuutta. Karjalanpiirakoita ja munavoita voisin laittaa tilaukseen Suomen visiittiä varten!

Joko nää on pakko heittää roskiin?

Nää on maailman mukavimmat kengät ja siksi oon viimiset pari vuotta ostanu niitä jopa varastoon, pahan päivän varalle. Säästelin viime kesän viimeisiä yksilöitä että ne pääsi vielä Saksaan mukaan. Syksyn lopulla ne oli jo aika huonossa kunnossa, mutta viimeistään nyt ne on tullu tiensä päähän. Nimittäin eilen kuntosalilta kotiin kävellessä, ihmettelin jalan kummaa tuuletusta ja huomasin, että pohjasta oli pala irti :/ Voi surku! (Voin kertoa, että yritin niitä joskus aiemmin jopa pikaliimata, muttei sekään toiminu..)

 

Tää oli vähän niinkun muistokirjotus näille yksilöille! Ja toisaalta kertoo mun päivän tasokkaasta ohjelmasta. Tämmöset kaikenlaiset hölmöt kenkien kuvailut ja tunnin siivousprojektit ja imurin korjausyritykset nimittäin haiskahtaa taas vähän pääsykoemateriaalin välttelyltä.

Kolmen päivän viikonloput vois ottaa tavaks, ja äitin tuomat ässä mixit on aina yhtä hyviä!

Enää kaks viikkoa ja kuus päivää!

Hupsis! Viikko turistioppaana ja tulkkina meni niin nopeesti, etten ehtiny iltaisin muutakun seuraavan päivän säätiedotuksen koneelta vilkaista. Nyt on äiti, isi, mummi ja vuokrattu Renault saateltu kohti Berliiniä, joten arki voi taas alkaa ( = pääskoemateriaali ja imurointi )

Vaikka sain iskän kanssa viikossa ainakin viis maailmansotaa aikaseksi ja ärsyynnyin siitä että niiden piti joka kulmasta ja auton ikkunasta napsia valokuvia, ja leikkiä turistia joka tilanteessa, oli kuitenkin haikeeta sanoa heipat ja lähettää ne takasin Suomeen. Luulin, että kasvaisin isoksi ja ahkeraksi tässä vajaassa vuodessa, mutta niin se vaan oli kivaa kun joku teki ruokaa, ja siivosi mun puolesta. Ehkä sitten seuraavassa elämässä!

Mietin etukäteen mitä tekemistä me oikeen keksitään täällä kuolleessa pikku kylässä, mutta oikeestaan paljon tehtiin ja paljon jäi vielä seuraavallekin visiitille. Missattiin muunmuassa hienon näköinen Seilbahn (kondoolihissi?) matka vuoren huipulle, Euroopan ainoa joku hieno kiviluola ja Hitlerin suurin asetehdas. Sen sijaan kierreltiin paripäivää Berliinin turistinahtävyyksiä, kirkkoja ja linnoja, ajeltiin pitkin Nordhausenin naapurikyliä, vierailtiin päiväkodissa ja eilen käytiin Kasselissa Simonea moikkaamassa. Kävelykilometrejä kertyi paljon, mutta vastapainoksi paljon tuli kyllä syötyäkin. Ja kun tähän vielä liitetään reilut 500 valokuvaa niin eiköhän hyvän loman tunnusmerkit tullu täytettyä, toivottavasti!

Mulla on jääkaappi täynnä ruokaa, pakastin täynnä ruispaloja. Luin jo tunnin ahkerasti pääsykokeisiin ja Suomen visiittiin on alle kolme viikkoa aikaa. Täällä on siis taas vaihteeksi kaikki okei!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Karfreitag

Pitkäperjantai! Nimensä mukaisesti pitkä(styttävä), sillä päivän ohjelma koostuu yllättäen pääsykoeopiskelusta, pyykinpesusta ja pakkailusta. Koko aamun oon tutkinu Berliinin U-bahn karttoja ja miettiny, että mitä kaikkea siellä pitäis näyttää äiskälle, iskälle ja mummille jotka päättivät tulla pääsiäisvisiitille tänne harmaaseen ja koleaan Saksaan. Miä kun luulin, että täällä olis kevät nii tietysti just ens viikoks on koko kuukauden vesisade sitten kerralla.

 Tää on taas niitä päiviä, kun tekis mieli kirjottaa pitkä miksi -lista asioista jotka ärsyttää, mutta positiivisesti ajateltuna, muistan että ei siellä Suomessakaan aina aurinko paistanu ja ihan yhtälailla toi pääsykoenivaska odottais lukemista kotona pöydä kulmalla. Ja sitä paitsi mulla on viikko lomaa töistä, nään huomenna pitkästä aikaa Emaa ja 28 päivää Suomen reissuun! Jeij! :)

Miksi pitkäperjantai on saksaksi Karfreitag?

Miksi mulla on kaikissa puolen vuoden aikana otetuissa kuvissa aina samat vaatteet päällä? 

 ♥ Emi

Warschau!

Oli aika kiva mesta! Harmi, että meillä oli käytännössä vaan kaks päivää aikaa kierrellä paikkoja, mutta pitihän jotain jättää seuraavaankin kertaan. Simone on kyllä huippu matkaseura! On helppoa kun toinen muistaa ulkoa kaikki 50 bussivuoroa ja strassenbahn -linjaa, me ei tarvittu kertaakaan karttaa ja se hoiti kaiken asioinnin sujuvasti puolaksi. Vikana päivänä minäkin opin vihdoin sen paikallisbussin numeron ja pitkän harjoittelun jälkeen kuulemma ihan ymmärrettävästi sanomaan hyvää päivää! (kiitos jää sitten myös ensi visiittiä odottamaan!)

Reissun miinuspuoliksi voisi laskea ainoastaan kymmenen tunnin junamatkat yhteen suuntaan, sekä älyttömän tuulen, joka kesti koko kolme päivää. Muuten reissu olikin pelkkää plussaa. 

turisti ?

Tällasta ne siellä syö, kyllä söisin miäki useemmin jos vaan joku kokkais!

Tommosia virpomisoksien näkösiä tekeleitä myytiin kirkkojen pihalla palmusunnuntaina. Noiden todellinen merkitys meni siinä puolankielisessä jumalanpalveluksessa vähän ohi, mutta sen verran mulle jälkeen päin selveni että pääsiäisenä ne kuuluu sitten polttaa. Mun oma tuskin siihen asti säilyy, sillä se vähän kärsi kotimatkalla, ja toiseks se haisee aivan hirveelle. En tiiä mitä myrkkyä tohon värjäykseen on käytetty..

pannukakku, mansikka, jäätelö, kermavaahto, suklaa-annos! ja Simone <3

näkymä meiän "majatalon" ikkunasta oli ihan hieno!

Harmi, ettei arki ole yhtä juhlaa, ja kotiin tullessa odotti postissa 200 sivuinen ylläri. No onneksi kohta alkaa "loma" niin ei ainakaan tuu tekemisen puutetta. Tänne iski sitä paitsi joku takatalvi ja kylmyys. Eipähän tarvii uloskaan suunnata jäätymään!

Sen sijaan voi kietoutua viltin alle ja syödä vähän lisää jätskiä. 

Ei se elämä oikeesti niin kurjaa olekaan!

♥ Emi