The työpaikka!

Päätin tänä aamuna ottaa kameran päiväkotiin, ja kuvailla vähän miltä siellä näyttää! Olis ehkä kannattanu valita joku aurinkoinen päivä niin uskoisitte että ihan kivalta siellä näyttää, jopa pihallakin, joka on tällä hetkellä tästä lähes kuukauden sadekaudesta johtuen muuttunut pelkäksi kuralammikoksi.

Päiväkodin arki on hyvinkin rutinoitunutta, mutta silti jokainen päivä on tarpeeksi erilainen, ettei siellä ehdi kyllästyä.

klo 8 Aamupalaa

klo 8.30 Hampaiden pesu

-->vapaata leikkiä

klo 9.30 Angebot ( = jotain yhteistä tekemistä)

klo 10.15 Pihalle

klo 11.00 Lounas

klo 12.00 Päiväunet

klo 14.00 Herätys

klo 14.30 Välipala

--> vapaata leikkiä

Meen aamulla kaheksaksi töihin ja pääsen pääsääntöisesti kolmelta. Työpäivään sisältyy puolen tunnin tauko lasten päiväuniaikaan, joka on kuitenkin täysin turha sillä päiväuniaikana mulla on oikeastaan 1,5 tuntia aikaa tehdä mitä haluan, muun muassa vähän viime tippaan jääneisiin saksan läksyihin tuo on ihan kätevä tauko ;)

Päiväkodissa on kolme kerrosta ja meiän ryhmä sekä mun lemppari pikkuisten ryhmä on toisessa kerroksessa. Siellä on myös meiän pieni ruokailuhuone eli Kinderküche, ja tiedysti Bad ja Garderobe.

pikku keittiö

pikku vessa

Gruppenraum on nukkumisvalmiudessa... noi pedit raivataan sen jälkeen aina pois

meiän ryhmän eteinen

Täällä oon tähän mennessä viettäny varmaan suurimman osan ajastani saksassa, vajaa 4 kuukautta, n. 80 työpäivää, ja 560tuntia... wouu! Ja siitäkin huolimatta opin tänään jotain uutta. Nimittäin opin vihdoin ulkoa miten monimutkaisesti lukitun toimiston oven saa helpoiten auki, cool! Innolla siis odotan mitä kaikkea ehdinkään loppuvuonna vielä oppia :)

Luulen, ettei päiväkoti Suomessa poikkea tästä paljonkaan, vai mitä sanovat alan ammattilaiset?

Päiväkodin täti ei tervettä päivää näe!

 Tämä kuva ei paljon selittelyjä kaipaa. Niinhän siinä taas kävi, että nenä vuotaa ja kurkkua särkee. Työpyötä on vuorattu nenäliinapaketeilla, kurkkupastilleilla, c-vitamiineilla ja tietokoneen ääressä istuu jätti-isoon vilttiin kääriytynyt kääpiö nimeltä nuhanenä. Se siitä kuntosalisuunnitelmasta sitten taas! Palailen kuulumisten parissa, kun oon jälleen elävien kirjoissa!

Siihen saakka Emi kiitää ja kuittaa kuumemittari kainalossa ja lähtee takaisin nukkumaan!

Stadtführung à la Emi!

Eilen aamulla heräsin kummallisen kirkkaaseen valoilmiöön. Valehtelematta vajaan kuukauteen en oo nähnyt täällä aurinkoista päivää, korkeintaan ehkä jonkun kahden minuutin pilkahduksen, ja sitte taas sen loppu päivän on tullu vettä ja myrskynnyt vuorotellen. Lämpimän ja aurinkoisen päivän aloitin nujertamalla pölypunkit huoneestani ja syömällä aamupalaa kaikessa rauhassa. Sitten pakkasin kameran ja salikamppeet kassiin ja lähdin pihalle. Oli niin ihanaisen lämmintä, ihan kun eka lämmin kevätpäivä Suomessa. Pari tuntia pitkin kylää pyörittyäni kulutin loput energiani juoksumatolla ja sitten pääsin vihdoin kotiin syömään!

Loppuillasta tein virtuaali lomamatkan Berliiniin, ja pohdiskelin tulevaisuuden suunnitelmia, joihin en saanut yhäkään mitää tolkkua. Jään varmaan tänne ja työskentelemään lidlin kassalla (tänään juuri kaupan ikkunasta  huomasin, että sinne haetaan työntekijää..) ja syömään nutellaa. (yök!)

Ei näistä kuvista nyt ehkä välity se lämmin ja aurinkoinen ilma, mutta en oo muutenkaan tainnu kovin montaa kuvaa tästä kaupungista esitellä, joten tässä muutamia.

tärkeysjärjestyksessä kuntosalin ikkuna tietysti ekana....

"ostoskeskus" (on se oikeesti vähä isompi ku näyttäis)

hauptbahnhof

ostoskeskuksen ala-aula

...yläaula

Sain vähän kummastuneita katseita, kun pyörin tuolla kameran kanssa! Ei oo vissiin mikää kovin tunnettu turistiparatiisi tämä Nordhausen.

Huomenna alkaa mun 16. viikko täällä, ja puoliväli alkaa lähestyä! Ääks mulla on vielä niin monta juttua jotka haluun ehtiä tekemään ennen Suomeen tuloa!

Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon...

Tunnen itseni taas laiskaksi, sillä en ole saanut aikaiseksi kirjoiteltua tänne. Eilen kotiuduin seminaarista kuuden tunnin junamatkan jälkeen. Junassa paneuduin muihin projekteihin enkä enää ehtinyt rustailla kirjotusta tänne, vaikka kuinka olin etukäteen niin suunnitellut. nyt kuitenkin taas intoa puhkuen yritän saada jotain kuulumisia aikaisiksi.

Tänään aamulla heräsin pirteänä ja kaikki sujui loistavasti ja myslikin maistui normaalia paremmin vajaa viikon tauon jälkeen, kunnes sitten olin lähdössä töihin ja puin pari viikkoa sitten ostetun talvitakin päälle. Jotenkin onnistuin jättämään kaulahuivin vetoketjun väliin, ja siinä sitä oltiinkin. Ähisin ja hikoilin takki päällä viistoista minuuttia ja yritin saada niitää jotenkin irroitettua. Lopulta jouduin leikkaamaan saksilla huivin irti ja koko takin vetoketju oli hajalla. Töissä kyselin että mitähän korjaaminen maksaa, ja tädit arviovat sen olevan 30€ paikkeilla... outs, perjantai 13.päivä!

Seminaari sujui loppuen lopuksi huimasti odotettua paremmin ja tutustuin ihan huisin mahtaviin ihmisiin, joihin aion todella yrittää pitää yhteyttä jatkossakin. Ohjelma tommosissa on aina vähän turhan maailman pelastus- meininkia mun ajatusmaailmalle, mutta kyllä siellä hauskojakin juttuja tuli tehtyä. Haastateltiin muunmuassa ihmisiä Kölnin kaduilla, suunniteltiin mielenosoitusta, opiskeltiin tärkeää baarisanastoa Espanjaksi, askarreltiin jonglöörauspallot ja OPIN (melkein...) JONGLÖÖRAAMAAN ja ennen kaikkea syötiin hyvin. Erityiskiitos pitäisi antaa huippuherkullisista kakuista ja leivonnaisista joista mulla ei valitettavasti ole kuvaa.

Tietysti kamerastani loppui jossain vaiheessa akku, mutta toivottavasti saan kuvia muilta facebookin välityksellä vähän myöhemmin. Tässä kuitenkin parhaat palat.

Porukkaa oli ympäri Eurooppaa

Dom oli hieno, muttei mahtunu kokonaisena kuvaan.

Die beste Gruppe!

Kölnin iltapala kioski, ja ihan huippu toi pappa

viikon eka suklaa.. oli maukas

näkymä seminaarirakennuksen pihalta, ei tiietty onks toi Köln vai Bonn :D

Tunnen itseni hiukan hölmöksi julkaistessani ihmisten kuvia kysymättä lupaa.. mutta mulla vaan ei ollu mitää muuta muokkausohjelmaa kuin Paint, kun rakas photoshop lakkasi toimimasta :c

Yritän ensi viikolla kertoilla kuulumisia hiukan useemmin, mulla olis kaikkia hyviä ideoita, mutta lähettäkää joku mulle toiset 24 tuntia vuorokauteen lisää aikaa. Tänään on kuitenkin ihan paras ilta siksi, että yli kolmen viikon jälkeen näin Eman ja Rosan. Tunsin oloni niin kotosaksi kun keitettiin taas teetä ja juteltiin kaikki kuulumiset läpi ja valitettiin samoista ongelmista kun aina ennenkin. Ne kaksi oli just niin ihania kun muistinkin! :)

Nyt on taas kello ihan liikaa! Huomenna tosin aijon vain ja ainoastaan nukkua ja nauttia siitä ettei tarvii tehä mitään.

Hyvää yötä Suomi ja vähän Saksakin!

Nordhausen, Leinefelde, Kassel, Hamm, Köln, Schwadorf....

ja viimeinkin Walberberg. Kylä on niin pieni, että täältä löytyy yksi ruokakauppa ja luostari. Wikipediakin tuntuu tämän vain Saksaksi ja Puolaksi. Mutta kurkistakaa ihmeessä, jos tämänhetkinen olinpaikkani kiinnostaa. Lähdin matkaan pessimisti ei pety koskaan- asenteella, mutta ihan hyvin täällä on ainakin ekat päivät lähtenyt käyntiin.

Toisin kuin ekassa Seminaarissa, täällä on vähän niinkun hotellin ravintola jossa saa ruokaa viis kertaa päivässä. Ei ainakaan pitäis nälkä siis yllättää. Paikkana tää on vähän niinkuin joku leirikeskus. Tiistaina mennään koko päiväksi tutustumaan Kölnin nähtävyyksiin ja muuten täällä on aika normaalia yhteisohjelmaa. Miinuspuolina 6-7 tunnin junamatka, vapaa-ajan tekemisen puute, sillä oon tavannu täällä luultavasti enemmän hevosia kuin ihmisiä ja suurimpana epäonnenna erittäin kovaäänisesti kuorsaava huonetoverityttö! Yöllä viis kertaa herättyäni, muistin taas miten ilonen oonkaan siitä, että Matias on äänetön uniseuralainen! ;) Onneksi pakkasin korvatulpat mukaan...

Nyt turhaudun junalippuja tutkaillessani, sillä takaisin kotona olen aikasintaan torstaina puolelta öin. Ja perjantaina oon luvannu mennä kaheksaksi töihin. Mulla on oikeestaan nyt jo ikävä lapsia, ja varsinkin yhtä uutta pikkutyttöä joka viime viikolla päivittäin olisi halunnu lähteä mun mukana iltapäivällä kotiin!

Kodin hengetär

Oon ollu koko viikon yksin kotona, kun muut on vielä joululomilla, ja palaavat  vasta ens viikon puolella takaisin. Tilaa ainakin riittää kun on kolme makuuhuonetta, pyykki/olohuone, ja kaks jääkaappiakin. Hiljaistahan täällä on ja säikähdän vieläkin joka toista kolahdusta tai rasahdusta, mutta toisaalta varmaan ekaa kertaa rentoudun kotonaki. Ja oon huomannu myös saavani päivässä paljon enemmän aikaiseksi kun en jumahda vähän väliä rupattelemaan kuulumisia tyttöjen kanssa. Oon ollu niin energinen, että kerrankin mun huone on ja kaikki paperit on järjestyksessä, pyykit pestynä, ruoka valmiina loppu viikoksi. Pitäis varmaan kysästä jos naapurissa joku tarvis apua, ennen kuin taas vaivun normaaliin aikaansaamattomuus horrokseeni.

sain tutorilta vielä joulusuklaata joulupallon sisällä nams!

Ettei ihan kehuskeluksi mene niin tietysti vastapainoksi oon saanut tuhoakin aikaiseksi. Kiitos Saksan monimutkaiselle jätteiden keräyssysteemille, koko taloyhtiö taisi saada mun vääränä päivänä ulos viedyn roskapussin takia varoituksen, jos oikein ymmärsin postilaatikkoon tulleesta kirjeestä. No ei ollu laskua mukana ainakaan vielä joten ei hätää... sen lisäksi paistoin huomiset evässämpylät ja uunista otettuani laitoin ne tietysti kuumalle hellalle, puolen tunnin jälkeen ihmettelin että mikäs täällä käryää. Siinä sitten raaputtelin palanutta leivänpohjaa hellan levyltä. Hyvä Emi! Tämän lisäksi olen muunmuassa kaivellut ruuvimeisselillä juuttunutta viemäritulppaa kylpyhuoneesta ja läikyttänyt puoli kannullista teetä päiväkodin lattialle kompastuttuani rappusissa. Joten eiköhän nää saavutukset loppuen lopuksi miinuksen puolelle jää!

pahemmin palanut oli jo roskiksessa...

Ylpeyden aiheeksi voin kuitenkin listata vielä urheilun, sillä luulin aiemmin etten ikinä pysty tekemään kuntosaliohjelmaani läpi kerralla, mutta nyt oon onnistunu siinä jo kahdesti. Mietin tänään pessimistisesti, että keksisinkö tähän jotain muuta selitystä kun sen, että ehkä mun kunto on sittenkin kasvanut, Toistaseksi vielä en, joten iloitsen siitä ja ehkä siitä syystä jaksan raahautua urheilemaan vielä perjantainakin! :)

Lauantaina suuntaan kuitenkin Kölniin. Luvassa luultavasti joku kuivaakin kuivempi kuuden päivän seminaari, ilman yhtäkään tuttua, mutta oon kuullu, että matkailu avartaa! Voi siis olla että musta kuuluu seuraavan kerran reilu viikon päästä. Hakekaa sillä aikaa tää kolme viikkoa kestänyt kuramyrsky pois Nordhausenista!

Paluu arkeen oli niin railakas, että housutkin repesivät!

Totta tosiaan. Kun aamulla menin töihin oli meiän ryhmän ovella vastassa kymmenen innokasta 3-vuotiasta. Jokainen halusi kertoa ekana mitä oli saanut joululahjaksi ja kuinka hienoja ilotulituksia oli uutena vuotena nähnyt. Siinä minuutin verran raatelun kohteena oltuani kuului kräks, ja housuissa tyylikäs kymmenen sentin repeämä. Onneksi kyseessä oli ainakin viisi vuotta vanhat veromodan farkkulegginsit, eikä mitkään sen kummemmat. Nyt ymmärän miksei päiväkotiin tosiaan kannata laittaa mitään parhaimpia kuteita.

Eilen Kasselista kotiin tultuani olin überahkera ja siivosin kämpän ja pesin pyykit, sitten neuloin vähän lapasta, mutta sitten se kävi taas, nimittäin totaalinen väsymys ja kuolemakseni koituneet parin tunnin päiväunet, joiden seurauksena seuraavana yönä ei väsytä yhtään. Yöllä heräilin mitä kummallisempiin painajaisiin ja aamulla mietin, että miksei mun mielikuvitus oo yhtä värikäs kuin alitajuntani. (Voiko noin ees sanoa?) Tätä samaa tuskailen tällä hetkellä keksiessäni sääleikkiä huomiselle Englannin tunnille. On aina yhtä huono idea jättää suunnittelu viimeiselle illalla, mutta silti en osaa ottaa opikseni seuraavalla viikolla. Tai sitten vaan vaadin iteltäni liikoja, ja luultavasti myöhemmin nauran itelleni miten monimutkaiseksi kaiken teen. Toisaalta tutorin pelko on viisauden alku, sillä se haluaa joskus tulla katsomaan miten mä siellä sähellän, mutten koskaan etukäteen tiedä että milloin se tulee, joten en voi mitenkään extravalmistella yhtä kertaa hyvin. Ja loppuen lopuksi hommassa käy ihan varmasti niin että sen kerran kun oon laiska ja aion soittaa 15 minuuttia Good morning- laulua, haluaa tutor ehdottomasti nähdä kuinka hienosti me siellä pärjätään.

Nyt taas muistan miten nopeesti arki-illat aina menee. Tai sitten vaan siitä syystä, että kuntosali reissuun menee matkoineen parisen tuntia. No onneksi iltapalaksi on mansikkarahkaa ja kämppä on yhä siistinä. Vielä pyykit kuivumaan, tiskit tiskattava ja englannin tunti askarreltava kasaan. Tietysti mieleeni juolahti juuri tällä sekunnilla, että mulla on huomenna Evaluations Gespräch, enkä oo ehtiny syventyy johonkin monistenivaskaan mikä pitäs huomiseen mennessä olla täytetty sitä varten, helpommalla olis päässy ku ois unohtanu koko asian, ja saanu paniikin vasta huomenna.

Kuvia ei tänään oo, mutta tekstiä sitäkin enemmän! Mylsällä tehdas on suljettu ja Nordeakin siirtyy Kouvolaan. Vaikka kaikki muu sieltä näköjään katoaa niin minä olen kovaa vauhtia tulossa takaisin!