Eilen vietettiin virallista Halloweeniä kaiketi. Ainakin siitä päätellen, että meidän ovella kävi muutamaan otteeseen suloisia lapsia karkkia kerjäämässä. Ei ymmärretty mitään niiden loitsuista, annettiin vaan karkkia. Oikeastaan ei muistettu koko päivää, mutta Rosalla sattui olemaan pussillinen karkkeja. Onneksi! Ens vuonna taidan itekin lähtee kierrokselle, kun näytti sen tuotteliaalta touhulta. Tuli vähän lapsuusajan pääsiäinen ja virpomisreissut mieleen. :)
muokkasin taitavasti lapset anonyymeiksi ;)
Meidän Halloween oli jo sunnuntaina, muttei oltu ihan yhtä karmaisevia, sillä tosiaan unohdettiin valmistautua mitenkään. Ema tosin on yliveto improvisoinnissa. Se teki itelleen leopardin korvat rautalangasta ja kahvinsuodatinpusseista. Kadehdittavaa! Vietettiin iltaa yhdessä, syötiin pipareita ja juotiin glühweinia.
Maanantaina sitten olikin vapaa päivä, mutta haluttiin Nanan kanssa mennä auttamaan Emaa ja Rosaa töihin, kun siellä on niin kiirettä. Heillä on joku teatteriesitys viikonloppuna. Ja tyttöjen tehtävänä on tehdä lapsille 60 pukua torstaihin mennessä. Kahdestaan se on mahdoton urakka. Tänään oli taas normaali työpäivä, joka meni yhdessä silmänräpäyksessä. Illalla pääsin vihdoin 2 viikon tauon jälkeen kuntosalille, jee!
Illan ihmetyksenaiheena, että miten saksassa ruoka on niin halpaa mutta paketti tortilloita maksaa 3€ ja vielä ku tarvisin niitä 3 pakettia niin taidan joutua vähän muuttamaan suunnitelmaani. Iloinen yllätys puolestaan oli, että löysin täältä niitä poksautettavia croissanttipaketteja mitä on Suomessakin. Joten yllätin tytöt ja tein meille iltapalaa. :)
Urheilun iloa on parhaimmillaan se, kun oon kymmenen päivää seminaarissa ja syön pelkkää suklaamysliä ja jätskiä. Ootan kotiin pääsyä ja kuntosalia, mutta joku suurempi voima ilmeisesti haluaa estää minun ja kuntosalin kohtaamisen. Nimittäin: torstaina myöhästyin junasta, joten kotiintultuani sali oli jo kiinni, perjantaina oli tyttöjen teehetki, eilen iloisesti pakkasin tavarani ja fillaroin pari kilometriä vain huomatakseni että jaahas sehän sulkeutuu 20 minuutin päästä eli siis ei siis auta muu kun fillaroida takasin kotiin. Kaiken huippu oli kuitenkin tänään kun kahen aikoihin suuntasin jälleen Fitnessstopille, mutta sainkin huomata että salin 1-vuotissynttäreiden kunniaksi urheilun sijaan tarjolla oli aamupalaa (johon piti tietysti etukäteen ilmoittautua) ja urheilemaan pääsee vasta huomenna. Juoksumaton sijaan fillaroin ympäri kaupunkia puolitoista tuntia purkaen kiukkuani. Siis ei auta kun yrittää huomenna uudelleen. Jännityksellä odotan, mitä erikoista silloin on luvassa! :)
Tänään on kuitenkin vielä luvassa Halloween bileet. Tietysti unohdin koko jutun, eikä mulla ole aavistustakaan miksi pukeudun. Vaatekaapin sisältö on hiukan rajallinen, mutta mielikuvitus sitäkin rikkaampi... Saksassa Halloween on vissiin hiukan tärkeempi juhla kun huominen on kansallinen vapaa päivä!
Oon huomannu, että tehokas keino oppia saksaa on lauleskella lauluja, lastenlaulut on parhaita (tosin vasta Tim Benzkon jälkeen) ja niitä joutuu olosuhteiden pakosta opetteleen. Tänään kävelin töitten jälkeen kauppaan ja lauleskelin tota otsikon biisiä, jota päiväkodissa lauletaan kun ruvetaan kerään leluja kokoon. Sain muutaman kummastuneen katseen, kun tajusin etten olekaan yksin :D
Työpäivä oli hauska, sillä lapset muisti mut paremmin ku hyvin. Sain myös respektiä, kun puhuttiin joulusta ja sanoin että joulupukki tulee Suomesta. Lapset oli ihan haltioissaan ja pyysivät että välittäisin heidän lahjatoiveet pukille, tai ainakin kertoisin osoitteen johon toiveet voi lähettää. Jouluaiheinen keskustelu oli muutenkin huvittava, kun lapset oli niin sympaattisia, ja kiinnostuneita. Itse olin iloinen lähinnä siitä, ettei kukaan kertaakaan korjannut mun lauseita, tai sanonu ettei ymmärrä mun selitystä, vaikka puhuin varmaan viis minuuttia putkeen. Tosin ehkä aihe oli niiden sydäntä lähellä niin ne ei viitsineet takertua pikku seikkoihin!
Simone <3
Eilisessä synkistelyssä unohdin kertoa, että kaiken kiireen keskellä kävin moikkaamassa Simonea Kasselissa, ja myös niiden kotona Lohfeldenissä. Aikaa oli vaan muutama tunti mutta siinä ehti paljon! Käytiin kävelyllä, ostamassa jäätelöä (taas vaihteeksi), hakemassa mulle saksalainen puhelinliittymä, syömässä niillä kotona ja moikkaamassa sen vanhempia. Sitten siinä kävikin niin että ruuhkaisen torstai-illan liikenteen takia myöhästyin junasta. No onneksi niitä kulkee täälläpäin vähän useemmin, kun mihin Suomessa on tottunut niin eipä hätää. Olin puolet matkasta junan ainoa matkustaja, niin ainakin riitti tilaa.
Tänään jätin kuntosalin väliin ja parannettiin maailmaa teekupposen ääressä meiän tehokolmikon kesken! Ensin aateltiin huomenna lähteä johonkin kaupunkiin, mutta jokainen on niin väsynyt kaiken tapahtuneen takia, että päätettiin ottaa kisa kuka pystyy nukkumaan huomen aamulla pisimpään. Ennustaisin itseäni voittajaksi! Aaw mitä tekisinkään ilman noita tyttöjä <3
Muutama seminaariotos lisää:
Mun projektiesittely!
Nyt lisää teetä ja Zwiebackia naamaan ja pyykinpesuun.. Michel Telon tahdissa. Kuunneltiin tätä biisiä IHAN liikaa koko seminaari, mutta en oo näköjään vieläkään kyllästyny!
Seminaari oli kiva, ihmiset oli mukavia, ohjelma hauskaa, ja ruoka maukasta (totta kai..). Silti olisin halunnut saada videolle mun puolen tunnin kotimatkan 15kg matkalaukun kanssa ylämäkeen. Sillä olin niin ILOINEN että oon vihdoinkin takasin kotona. Ja kotonakin olin iloinen ensimmäiset 15minuuttia, jonka jälkeen oonkin ollut loppu illan surullisempi kun kertaakaan aiemmin täällä. Koputin unkarilaistytön oveen vaihtaakseni kuulumisia. Kun se tuli avaamaan oven ja näin pakatun matkalaukun ja tyhjän huoneen, tunsin kuinka kyyneleet alkoi valua pitkin poskea. Tänään seminaarin jäähyväiset aiheutti mulle jo liiallisen liikutuskohtauksen ja päänsäryn, mutta nyt oon itkenyt kohta kaks paketillista nenäliinoja. En tiennyt yhtään, ettei se viihdy töissä eikä tykkää tästä kaupungista. Oon ehkä ylikiintynyt näihin ihmisiin, mutta jäähyväiset ei tosiaan oo mun juttu!
Seminaarin osalta kuvat puhukoot puolestaan! Niitä on pari sataa, joten lisää otoksia kauniista Saksanmaasta on luvassa luultavasti myöhemminkin.
Suomi teki joulutorttuja meiän kansainväliselle aamupalalle. Nam! :)
Seminaarin ohjelma
Karambola paikallisessa tropichausessa
Saksalainen kuivattu kurpitsa hmm...
Toivottavasti elämä hymyilee taas huomenna, sillä arki astuu kuvioihin joka tarkoittaa sitä että klo 8.00 voitelen leipiä Domschösschenin suloisille lapsille ja laulan Guten Appetit -laulua, joka on oikeesti aika hyvä! Voin videoida sen joskus :)
Kyllä Suomi maailmalla tunnetaan, meillä on nimittäin muumit ja euroopan kallein vodka kuulemma. Täällä tosiaan on porukkaa lähes jokaisesta maailman kolkasta. Lähin Oulusta ja kaukaisin Marokosta! Kaikki valokuvat on yhä kamerassa, joten tämä on pikainen ja tylsä välipäivitys, että hengissä ollaan.
Tänään käytiin paikallisessa trooppisessa kasvihuoneessa, jossa kasvatetaan kahvia, kaakaota ja banaania. Muuten on pelailtu, leikitty, SYÖTY, opiskeltu saksaa ja kaikenmaailman kansainvälisyyksiä. Kuvat kertoisi paremmin, mutta niitä on saatavilla vasta torstaina. Aaw, ootan jo, että pääsen takasin kotiin ja normaaliin arkeen. Tämmöset leirit on hauskoja viikon, mutta 10 päivää tuntuu puuuh vähän liian pitkältä. Muuten hassua, että tää on nimeltään seminaari. Suomenkielisestä seminaarista tulee mulle mieleen ihan jotain muuta kun tää 10 päivän reissu. Tää on ennemminkin vähän kun rippileiri :D
Nyt meen (taas vaihteeksi) syömään, ja sen jälkeen Sprache und Identität- tunnille.
Näkemiin!
p.s Täällä on maailman sympaattisin norjalaistyttö ihanalla aksentilla, joka on oppinut tuon otsikon verran Suomea. :)
...sanoi nainen kaupassa, kun Emi aivasti. Käänsin päätä ja huomasin, ettei nainen edes katsonut minuun päin. Tilanne oli jotenkin koominen. Suomessa sanotaan terveydeksi, muttei sitä hoeta mun kokemusten mukaan läheskään yhtä paljon kun täällä. Aiheutin itselleni tänään muitakin koomisia tilanteita. Päätin uhmata suunnistustaitojani ja navigoida pyörällä muutaman kilometrin päähän tavarataloon ostamaan jotain sisustustavaraa huoneeseeni. Mua on hyvinkin moneen kertaan varoiteltu, että täällä saa sakot ja jää kiinni pimeällä (siis valottomalla) pyörällä ajamisesta pimeän aikaan. Eikä riitä pelkkä etuvalo, vaan pyörässä on siis oltava myös takavalo. No tässä mun toisen maailmansodan ajalta peräisin olevassa menopelissä ei taida olla edes sitä kissansilmää. Enkä varmaan aio siihen mitään investoidakaan. Mulla ei tietenkään ollut aavistustakaan monelta täällä tulee pimeä, joten ajantajun kadottamisen seurauksena (ja virkavallan pelossa) talutin kiltisti illalla pyöräni kotiin kaupasta. Hulluja nää saksalaiset!
Minkähän värinen mun huoneesta mahtaakaan tulla?
Aloitin tän pikku blogin kirjoittamisen lähinnä omaksi iloksi, jonkinlaiseksi päiväkirjaksi tai siksi että matkastani kiinnostuneet sukulaiset ja kaverit voivat lueskella täältä, että oon yhä hengissä. Tunnetusti meikäläinen on tekniikan ihmelapsi ja kuukauden jälkeen löysin tästä systeemistä tilastot ominaisuuden. Wou, se on kyllä hieno! Tai oli siihen asti, kun tajusin että tätä lukee päivässä yli 30 ihmistä Venäjää ja USAa myöten. Ööh? Luulin, että täällä tosiaan käy äiti, mummu ja Jaana! :D Joka tapauksessa kaikki ovat toki tervetulleita lukemaan tätä tarinointia ja nauramaan mun kaikille hölmöille jutuille (joita luultavasti joudun vielä moneen otteeseen häpeämään). Silti olisi hauska kuulla, mitä teille kuuluu!Luultavasti ollaan jollain tavalla tuttuja, sukulaisia tai jotain muuta niin kertokaa ihmeessä välillä omia kuulumisia. Niitä voi jättää joko tuonne kommenttiboksiin (tosin en tiedä osaisinko sitä itsekään käyttää), facebookiin, sähköpostiin, tai vaikka kirjeeseen.
päiväkodin lapset oli tehny mulle tervetuliaiskortin! Soma :)
Nyt tätä turinointi kuitenkin vaimenee hetkeksi, sillä huomenna suuntaan Witzenhausenin pikkukylään seminaariin kymmeneksi päiväksi. Siellä ei kuulemma ole kunnollista nettiyhteyttä, mutta kaiken varalta otan koneen mukaan! ;) Joo älkää kyselkö mikä se seminaari on, kerron sitten kun saan itekin tietää. Nyt pitäis varmaan aloittaa pakkailu, mutta laskin sen varaan että siihen menee max. 15minuuttia, sillä siirrän vaan koko vaatekaapin sisällön matkalaukkuun. Helppoa täällä, eikös? :)
Vielä yksi kuppi jääteetä ja sitten alkaa tapahtua! Bis gleich!
Eilinen Hannoverin reissu oli huikea! Kierreltiin nähtävyyksiä ja nautittiin auringonpaisteesta. Päivä meni turistikohteita ja suurta kirpputoria kierrellessä, illemmalla pimeän tullen siirryttiin suureen ostoskeskukseen shoppailun sijasta lähinnä tappamaan aikaa. Valokuvia eilisestä kertyi varmaan pari sataa.
Täällä auringonpaiste saa meikäläisessa (ja onneksi muissakin..) aikaan jonkun älyttömän jäätelön himon. Eilen(kin) söin kolme kertaa jäätelöä. Täällä yksi kugel (jäätelöpallo) maksaa 50-80snt, sen saa aitoon vohveliin ja kooltaan se on tuplasti suomalaista lajitoveriaan suurempi. Suosikkimakuja on esimerkiksi piparminttu, tiramisu, jugurtti, stracciatella tai nallekarkki. Miinuspuolena se, ettei lakritsia oo saatavilla, mutta eiköhän noilla (ja 20 muulla maulla) pärjätä. Sen lisäksi täällä suuremmissa kaupungeissa tuntuu joka kulmassa olevan eiscafeita, joista saa jos minkälaisia jäätelöviritelmiä kahveista kakkuihin.
Tänään päivän ohjelmassa on yksinolosta nauttimista. Aamulla tosin siivosin ja pesin jopa huoneeni ikkunat. Olis pitäny ottaa ennen ja jälkeen -valokuvat. Muut tytöt on joko töissä tai jossain naapurikaupunigssa kavereitaan moikkaamassa. Tää on välillä terapeuttista istua yksin hiljaa tietokoneella, ja kuunnella kun pyykkikone taistelee kolmannen koneellisen kanssa. En näköjään tullut edes ajatelleeksi, että mihinköhän saan ne kuivumaan.
