Blogi-ikävä?

Täällä taas! Oikeestaan oon useinkin. Kyynel silmässä verestämässä vanhoja muistoja. Tiedän etten osaa päästää irti, tässä taas yksi konkreettinen esimerkki. Tunti sitten olin mielikuvitusmatkalla Kölnin seminaarissa Peterin ja kaikkien kivojen kanssa, siellä missä vuosi sitten oikeesti olinkin. Muistan sen kellarin tuoksun, jossa pelattiin korttia iltaisin. Sen seminaarihuoneen jossa suunniteltiin toistaseksi toteutumaton mielenosoitus ja opeteltiin jonglööraamaan. Kahvin kanssa tarjottiin aina taivaallista suklaakakkua ja mun huonekaverina oli tyttö, joka kuorsasi kovempaa kun meidän iskä! Oli paljon asioita, jotka siellä ärsytti, mutta niin paljon asioita joita kaipaan nyt. Spotifyssä laulava Tim Benzko ja Facebook viestejä välittävät Saksan kaverit eivät millään riitä tyydyttämään mun saksan kielen ikävää. Suomen Lidlistäkään ei löydy lemppari jogurttia ja ennen kaikkea ehdottomasti maailman paras työpaikka on hyvin kaukana Savonlinnasta.

Mikä mun pointti oli tulla tänne taas höpisemään? No en tiiä oliko sitä, mutta halusin kuitenkin näyttää, kuinka hienot joulukortit ja synttärikortit sain päiväkodin porukalta. Oikeestaan sain paljon enemmän, mutta niissä on lasten kuvia ja nimiä, enkä voi siksi kuvata niitä tänne. Kun joululoman loputtua avasin Savonlinnan kodin ulko-oven ja mainosten keskeltä paistoi paksu kirjekuori, joka oli kirjotettu Susannen käsialalla, meinasin innostuksissani hypätä katon läpin. On ne vaan parhaita!

Tänne blogiin tulee yhä kävijöitä maailmalle.netin kautta, jossa on kaikkea kätevää tietoa ulkomaille lähtijöille. Moni niistäkään kävijöistä ei varmasti oo tosissaan lähdössä, tai ei ainakaan tiedä minne. Mutta niille, jotka jotain välivuotta suunnittelee tai on joskus edes hetken ajatellut lähtevänsä maailmalle, niin tehkää se! Ei se mitään ikuista viisautta tai onnea anna ja vastoinkäymisiä on varmasti kaikilla. Mutta voin taata, että uusia kokemuksia, uusia kavereita ja uusia ajatuksia on luvassa. Uusia tuulia, joiden jälkeen voi hyvillään palata tänne vanhoihin tuuliin, kera kaurapuuron ja hyytävän pakkasen ja osaa olla ihan onnellinen niidenkin kanssa.

Ei mulla taaskaan muuta, kiva kun yhä viitsitte kysellä kaikkea!

♥ Emi