Meinen Koffer passt aber nichts mehr rein!

...mutta ku mun matkalaukkuun ei mahdu enää mitään! Tätä oon hokenu viimeset pari päivää. Tänään äitienpäivän shoppailukierroksella jouduin jättämään taas kerran yhdet rakkauskengät kaupan hyllylle, koska laukku on täynnä. En tiedä miten se on mahdollista sillä en oo ostanu yhtä paitaa lukuunottamatta Saksasta muuta kun ruokaa. Näin ollen päivän ostossaldoksi jäi kolme jäätelöannosta, maha kiittää! :)

 

Maha kiittää myös Simonen äitiä ja lähileipomon tuoreita aamiaissämpylöitä. Harmi, ettei kumpaakaan voi ottaa Suomeen mukaan. Ruuan lisäksi ollaan kunnostauduttu puutalkoissa, kotitöissä ja yritetty epätoivosesti nukkua yhdessä Simonen univelkoja pois. Eilen heitettiin tavanomainen Kasselin baarikierros porukalla ja päädyttiin yöpalalla mäkkäriin. Mistä lähtien ranskalaisten kanssa ei oo saanu ketsuppia ilmasiks? Saksalainen mäkkäri on ihan tyhmä...

Voisin hetkeks pysäyttää kellon, koska loma näyttää liian nopeesti lähentelevän loppua. Sen lisäksi voisin alkaa ajatella asioita taas suomeks, jotta paluu maan pinnalle ei olis niin karu. Onneks arki alkaa suunnilleen samantien kun astun ulos lentokoneesta Suomessa, nii ei ehdi turhaa haikailla menneen loman perään.

♥ Emi und die dino

Kotona(ko?)

Istun keittiön ikkunalaudalla, tietokone toisessa kädessä ja aamukahvi toisessa. Tuijottelen samaa takapihan maisemaa jo kymmennettä päivää, mutta en oo vieläkään kyllästyny siihen. Miksei Suomessa voi olla näin vihreetä ja lämmintä? Eikä Suomessa voi myöskään istua ikkunalaudalla aamukahvilla...

Halusin herättää blogin henkiin loman ajaksi, koska se aikanaan oli osa muun arkea. No tällä kertaa kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, tekniikka petti tunnetusti ja elelin viikon ilman nettiyhteyttä, joten se siitä blogin päivittämisestä. Voin kuitenkin suositella kaikille lämpimästi viikkoa ilman tietokonetta, sillä huomasin että on elämää myös facebookin ulkopuolella. Viikkoon ilman tietokonetta on mahtunut onneksi paljon tekemistä. Päiväkotia, konsertteja, jäätelökahviloita, leffailtoja, leipomista, ja ennen kaikkea laatuaikaa Saksan parhaiden ihmisten kanssa, varsinkin Susannen. Myös perinteitä noudattaen tartutti päiväkodin lapset mulle taas nuhayskän ja elelin pari päivää nenäliinameressä, mutta siitäkin on selvitty. Toinen takaisku oli, että Lidl on ilmeisesti poistanu valikoimista paljon puhutun lempijugurttini, mutta söin suklaavanukasta korvikkeeksi ja pari litraa jäätelöä, nii kaloritasapaino ainakin on säilynyt.

Piknik lauantai yökkärissä....

Saksan valloitukseni jatkuu tänään kohti Kasselia, Simonea ja niiden äidin notkuvia ruokapatoja. Sieltä sitten maanantai aamuna Berliiniin ja tiistai iltana takaisin Suomeen. Nyt voisin pikkuhiljaa suunnitella yöpaidan vaihtamista vaatteisiin ja urakoida lakanat pyykkikoneeseen ja lähteä kaupungille nauttimaan vapaapäivästä, tavoitteena löytää yks synttärilahja ja uudet aurinkolasit!

♥Emi the hamster

Havaittavissa pakoilua kouluhommista...

Perhekasvatuksen tentti, ihmistieteellisen tehtävät, kuluttajakasvatuksen opetuspaketti, amka essee ja swot analyysi. Siinä olis pari akuuttia tehtävää, mutta eksyin tänne. Harmi, ettei yliopisto ruoski hommiin vaan naureskelee vaan jälkeenpäin kaikille laiskoille meikäläisille jotka puurtaa hampaat irvessä vikana iltana tenttikirjojen kimpussa. Aikaisin alottaminen on täysi myytti ja yhtäkkiä ollaan taas viime tipassa ...ja blogissa?! Tänään olis ollut opiskelijabailutkin, mutta jätin ne väliin yliarvioidessani oma ahkeruuteni kouluhommien parissa. Pyh ja pah, tää on niin tätä.

Sähköpostissa on kuitenkin vasta varatut lentoliput Saksaan toukokuulle ja se pakottaa mut väkisinkin aika ajoin lueskelemaan omia tarinoita täältä ja miettimään kuinka mahtavia tyyppejä siellä onkaan mua vastassa. Ja lapset ja jugurtti... ehkä noiden voimalla jaksan vielä puurtaa kouluhommat pakettiin ja loikata sitten kesälaitumille. Töitäkin pitäisi etsiä, mutta noh kaikki ajallaan.

Tasan vuosi sitten alkoi paniikkimittari kohota, sillä rakkaampaakin rakas (huomaa sarkasmi..) pääsykoemateriaali ilmestyi ja tuskainen taistelu sen kimpussa alkoi. Ihmeen kaupalla pääsin kuitenkin kokeista läpi kuluttamaan koulun penkkiä. Joten tsemppiä kaikille jotka tänne pääsykoehaun perusteella eksytte. Ei se määrä vaan laatu, oli mun olematon mottoni silloin ;)

Tää blogi on tosi koukuttava ja hauskinta on seurailla, miten hölmöilläkin hakusanoilla ihmiset tänne yhä löytää. Mutta welcome anyway! (: Kuvaksi tähän sopisi pino tenttikirjoja ja liiallisesta kirjoittamisesta kipeytynyt ranne, mutta säästytte niiltä, sillä toin kotoa väärän kameran laturin. Mun tuuriani.

Kesän odotusta muillekin stressailijoille!

Blogi-ikävä?

Täällä taas! Oikeestaan oon useinkin. Kyynel silmässä verestämässä vanhoja muistoja. Tiedän etten osaa päästää irti, tässä taas yksi konkreettinen esimerkki. Tunti sitten olin mielikuvitusmatkalla Kölnin seminaarissa Peterin ja kaikkien kivojen kanssa, siellä missä vuosi sitten oikeesti olinkin. Muistan sen kellarin tuoksun, jossa pelattiin korttia iltaisin. Sen seminaarihuoneen jossa suunniteltiin toistaseksi toteutumaton mielenosoitus ja opeteltiin jonglööraamaan. Kahvin kanssa tarjottiin aina taivaallista suklaakakkua ja mun huonekaverina oli tyttö, joka kuorsasi kovempaa kun meidän iskä! Oli paljon asioita, jotka siellä ärsytti, mutta niin paljon asioita joita kaipaan nyt. Spotifyssä laulava Tim Benzko ja Facebook viestejä välittävät Saksan kaverit eivät millään riitä tyydyttämään mun saksan kielen ikävää. Suomen Lidlistäkään ei löydy lemppari jogurttia ja ennen kaikkea ehdottomasti maailman paras työpaikka on hyvin kaukana Savonlinnasta.

Mikä mun pointti oli tulla tänne taas höpisemään? No en tiiä oliko sitä, mutta halusin kuitenkin näyttää, kuinka hienot joulukortit ja synttärikortit sain päiväkodin porukalta. Oikeestaan sain paljon enemmän, mutta niissä on lasten kuvia ja nimiä, enkä voi siksi kuvata niitä tänne. Kun joululoman loputtua avasin Savonlinnan kodin ulko-oven ja mainosten keskeltä paistoi paksu kirjekuori, joka oli kirjotettu Susannen käsialalla, meinasin innostuksissani hypätä katon läpin. On ne vaan parhaita!

Tänne blogiin tulee yhä kävijöitä maailmalle.netin kautta, jossa on kaikkea kätevää tietoa ulkomaille lähtijöille. Moni niistäkään kävijöistä ei varmasti oo tosissaan lähdössä, tai ei ainakaan tiedä minne. Mutta niille, jotka jotain välivuotta suunnittelee tai on joskus edes hetken ajatellut lähtevänsä maailmalle, niin tehkää se! Ei se mitään ikuista viisautta tai onnea anna ja vastoinkäymisiä on varmasti kaikilla. Mutta voin taata, että uusia kokemuksia, uusia kavereita ja uusia ajatuksia on luvassa. Uusia tuulia, joiden jälkeen voi hyvillään palata tänne vanhoihin tuuliin, kera kaurapuuron ja hyytävän pakkasen ja osaa olla ihan onnellinen niidenkin kanssa.

Ei mulla taaskaan muuta, kiva kun yhä viitsitte kysellä kaikkea!

♥ Emi