Meinasin kirjottaa jonkun kattavan ja hienon yhteenvedon koko Saksan ajasta, mutta tajusin etten voi semmosta tehä. Ei siinä oo mitään yhteenvedettevää, sillä jokainen päivä oli omalla tavallaan erilainen ja jokainen pienikin hetki merkityksellinen. Selailin lähes koko blogin läpi aiemmin illalla ja jokainen kirjotus herätti niin paljon muistoja, niitä hetkiä kun tajusin olevani onnellisempi kuin ikinä aiemmin. Ne on yksittäisiä ja sinällään pieniä, mutta se oli ehkä sittenkin se Saksan reissun mukana tuoma tärkein oppi.
Tällä hetkellä taustalla soi Tim Benzko, erehdyin selailemaan jäähyväiskuvia vikoilta illoilta ja sen seurauksena silmäkulmista valuu nyt taas valtameri. Seuraavaan Saksan matkaan on kuitenkin vain pari kuukautta aikaa ja oon siitä niin innoissani, että jopa saamatta jäänyt koulupaikka ei tunnu edes kovin pahalta.
 |
| Auf Emi ! |
 |
| kameran viimeinen kuva 36 viikon jälkeen |
Vielen Dank und alles Gute!
P.S. Musta on ollut kiva vastailla kaikkiin vapaaehtoistyöhön liittyviin kysymyksiin, joita ootte laitellu. Mulle voi yhäkin lähetellä niitä vaikka tonne kommenttilootaan niin vastailen sitten vaikka sähköpostiin tai mihin vaan. :) Ja te ketkä yhä eksytte tänne ravintola ja hotellisuositusten perässä, yritän saada jonku suosituksen aikaseksi tässä lähitulevaisuudessa.
